Haluan jakaa itsestäni realista somekuvaa

tiistai 9. lokakuuta 2018

Mä piilotin mun edellisen postauksen, koska mulla tuli siitä sitten kummiskin vähän huono omatunto.. Mutta sain ihan hirveesti ihania viestejä teiltä kaikilta jotka kerkes sen postauksen lukemaan. 

Tuli yks kommentti mun blogiin, siitä kuinka kuullostan siltä, että haluaisin mun lapsesta eroon ja kuullostan katkeralta ihmiseltä. 

Mietin hetken, et okeii miks musta tulee sellanen kuva, jos haluan että mun lapsen isä on lapsen elämässä. Anonyymi oli lukenut aikaisempia postauksia ja ilmeisesti sellainen kuva on tullut mun aikaisemmista postauksista. 

Mä en oo oikeesti mitenkään ilkeä ihminen tai mitään muutakaan siihen suuntaan. Mua on tosi paljon haukuttu mun vähän rajummista postauksista, kuinka multa pitäs ottaa lapsi pois ja oon ihan psykoosi muija. 

Ihanku mä aina saksisin mun lapsen leluja tai haukun mun lapsen vaatteita. Hei c'moon ihanat lukijani. 

Postaukset olen nimen omaan tehnyt mun elämästä ja mun ajatuksista. Ja mä tasan tarkkaan tiedän, että jokainen on joskus lipsautellut sammakoita suustaan, vaikka se lapsi siinä vieressä onkin. Ihan normaalia! 

On myös erittäin normaalia menettää hermot lapseensa, ystävään tai perheen jäseneen. Ja väsyneenä ja kiukunpuuskissa sitä tekee välillä jotain vähän hullumpaa. Kukaan meistä ei ole täydellinen vanhempi, äiti, ystävä, pikkusisko, isosisko tai serkku.
Kyllä mä myönnän, että vaikutan välillä todella negis muijalta ja osaan valittaa enemmän ehkä, kun pitäisi. Mä myös oon todella avoin ihminen ja puhun paljon ääneen asioita. Myös täällä somessa, kuinka huono päivä mulla on tai kuinka mua sattuu johonkin. Lupaan, että kaikki silloin kuulevat siitä kun mulla on jokin asia huonosti. 

Meillä on sotkuista aika ajoin, meen todellakin ruuan kanssa sieltä mistä aita on matalin. Tämäkin on ok.

Some mailma on menny ihan hulluksi pilvilinnojen ihannoimmiseksi, mä oon se ihminen joka haluaa näyttää myös sitä paskaa puolta somessa. Mulla on huonoja päiviä ja mun lapsi ottaa mua todella paljon päähän, tämä on todellakin ihan ok, että sen näyttää. 

Me ei tosiaankaan olla täydellinen perhe, mutta mä yritän sen mitä osaan ja pystyn. Oon myös persoonnaltani innostuvaa tyyppiä, asia kuin asia. 

Mä haluun, että mun somekanavista välittyy ne aidot tunteet mitä mä tunnen, ei eikä pelkkää sateenkaari kakkaa. Koska mäkin oon vaan ihminen ja tunnen aika vahvasti asioita. 

Pitäskö sun mielestä somessa vaan olla sateenkaarisia hymyjä ja pusuja? Vai onko ok näyttää, että välillä kaikki on kirjaimmellisesti ihan paskaa? 



-Tanja 

Lapsi mummolassa kaksi viikkoa, uhka vai mahdollisuus?

torstai 16. elokuuta 2018

Vihdoin on kesäloma ohi ja arki alkanut, joten nyt taas blogin kimpussa vähän ahkerammin.

Mentiin kesänlopussa mökille viikoksi ja siitä matka jatkui Olivialla mummolaan. Olivia tosiaan oli mummolassa kaksi kokonaista viikkoa. Pääsi myös käymään rovaniemelle morottamaan joulupukkia. 

Oon joskus aikasemmin aikojen alussa kirjotellut siitä miksi Olivia viettää aina pidemmän ajan mummolassa kerralla. Mut nyt oon lyhyen ajan sisällä huomannut monessa facebook ryhmässä kyselyä siitä, että mikä on sopiva aika pitää lasta "hoidossa" ja minkä ikäsenä se on soveliasta. 

Olivia meni ensimmäisen kerran yökylään mun siskolle mummon hoiviin ristiäisten jälkeen, eli noin 1kk ikäisenä. Olivia jäi ensimmäisen joulun jälkeen muistaakseni noin viikoksi mummolaan yökyläilemään, alle vuoden ikäisenä. 

Ja siitä lähtien pikkumimmi on tosiaan ollut viikon kesällä mummollassa ja viikon joulun jälkeen. Meillä on mummolaan pitkä matka, jos en ihan valehtele niin matkaa tulee 400km yhteen suuntaan, joten me ei todellakaan käydä lounailla sunnuntaisin mummolassa. Vaan nähdään juuri pari kertaa vuodessa noin suurinpiirtein. 

Nykyään Olivia viettää melkeimpä aina kaksi viikkoa kerrallaan mummollassa. Ihan vain siksi koska viihtyy siellä niin hyvin. Yleensä pyytää vielä "lisä aikaa" mummolla olemiseen. "Äiti voinko mä vielä olla yhden yön, koska on hommat vielä kesken." Hommilla likka tarkoittaa mm. kukkapenkin laittoa, marjojen poimimista sekä pullapoikien ja vispipuuron tekemistä. Olivialla on tosiaan aina joka kerralla to do- lista mukana minkä se on itse "kirjoittanut" mitä mummolassa pitää tehdä ennen, kuin voi palata kotiin.  
Joidenkin mielestähän on todella väärin "laittaa" lapsi isovanhemmilleen kahdeksi viikoksi.. Mutta itse en koe millään tavalla vääryytenä sitä, että lapsi saa viettää isovanhempien kanssa aikaa ja toisinpäin, että isovanhemmat saa olla mukana lapsenlapsensa elämässä. 

Aina ollaan menty lapsen ehdoilla tässäkin asiassa, jos esim Olivia ei haluaisi ollakkaan siellä niin aina pääsee kotiin, jos niin toivoo. Ikinä ei ole vielä niin toivonut, mutta jos toivoisi niin kotiin pääsee milloin vain. 

Mulla ei oo ikinä ollut itsellä sellaista oloa, että en raaskisi olla erossa lapsestani niin kauaa, kumminkin soitellaan päivittäin. Tosin yleensä sieltä kuuluu "Äiti soitellaan myöhemmin, mulla on nyt tärkeet hommat kesken." Mutta soitettu on joka päivä ja Olivia on saanut soittaa mulle, jos on halunnut. 

Tottakai ymmärrän, että jotkut eivät halua/ei ole mahdollisuutta pitää lastaan mummolassa kahta viikkoa. Mutta Välillä kun noita ketjuja lukee facebookista niin on tullut sellanen kuva, että miksi ihmiset ei anna lastaan mummolaan viikonlopuksi ilman huonoa omaatuntoa? Koska eihän mummolassa yökyläily ole keneltäkään pois. Lapsi tykkää, isovanhemmat tykkää ja vanhemmat saavat hetken hengähtää, eikös se ole silloin win-win tilanne? - Miksi tälläisestäkin asiasta on tehty mörkö ja huonon vanhemman merkki? 

Itse ainakin nautin tälläisestä mahdollisuudesta täysin siemauksin varsinkin nykyään, kun pyöritän arkea yksin. 

Olivia palaa aina mummolasta hymyissä suin ja niin hyvin hoidettuna. Molemmat meistä on saanut vähän lepoa toisistaan.
Onko teillä lapset kuinka usein isovanhemmilla? Ja kauanko lapset yleensä on isovanhemmilla? Onko sulla sellanen olo, että se olisi väärin? -Itse koen mummola reissut mahdollisuutena. 

Musta ois tosi kiva kuulla miten just teillä menee yökyläilyt isovanhemmilla ja osaatteko nauttia vapaasta? 

-Tanja 

Ihanat kaksplus kesäjuhlat

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Vihdoin kerkesin tulla teille kirjottelemaan teille näistä kauan odotetuista Kaksplus kesäpartyistä. 

Elikkä meillä on pari kertaa vuodessa ihan kaksplus blogiverkoston tyyppien kanssa juhlia, jotka verkostolaiset ovat järkänneet itse. Aina on jonkin näkönen järkkääjä tiimi ja näin saadaan partyt kasaan. 

Saimme yhteistyön merkein tilat, jotka tarjosi meille Escape Game Over . Saimme kokoustilan omaan käyttöömme jo edellisenä iltana, jotta saimme tavarat vietyä paikan päälle ja koko seuraavaksi päiväksi iltaan asti. 

Escape Game over tarjosi meille jokaiselle bloggaajalle mahdollisuuden käydä yhdessä peli huoneessa.  "Mun" tiimi suuntasi SAW-huoneeseen. Ja kerron teille salaisuuden, ei todellakaan päästy huoneesta ulos. Jäi ihan sekunneista kiinni, että oltaisiin päästy. Hauska kokemus oli tämä, huone oli itselle varsinkin todella haastava ja voin varmaan puhua koko tiimin puolesta, että oli todella haastava huone? 

Huoneesta en teille voi valitettavasti kertoa sen enempää, mutta suosittelen testaamaan! 
Meillä oli ihanat tarjoilut myös saatu yhteistyönä meidän partyihin, terveellisestä meillä piti huolen raikkailla smhootieilla Your Humblelta, suolaiset meille tarjosi Linkosuo, josta saimme ruis- sekä kaurasipsejä suolaiseen pikku nälkään. Makean nälän hillitsi Maxikarkin ihanat karkit. 

Kaksplus tarjosi meille kaikille alkumaljat. Mutta muut illan juotavat tarjosi Nokian Panimo ja olin todella positiivisesti yllättynyt heidän omena siideristä. Vähän tujumpaa juotavaa rohkeimmille The Ufo Shotilta.  Pieneen siaimaaluun meille oli tarjolla Mirabeau roséviiniä sekä Most Wantedia.

Näin hyvillä tarjoiluilla oli todella mukava jatkaa iltaa lastenvaate kutsujen kera, POP&Co Helsinki oli meille pitämässä pienen esittelyn syksyn uutuksista. Näitä vaatteita on näkynyt aikasemminkin täällä mun blogissa yhteistyömerkein.  Sieltä on tulossa kaikkea ihanaa! 
Goodeibagit oli aivan mahtavat ja niin onnistuneet! Tykkäsin ihan hirveästi kaikista tuotteista ja aivan todella iso kiitos yrityksille jotka tähän kotipakettiin osallistuivat. Mä oonkin todella paljon instagramissa höpötellyt näistä tuotteista, koska kassit sisälsivät paljon kosmetiikkaa ja arvatkaa koko on lovena kosmetiikkaan? Varsinkin nyt, kun uskaltaa käyttää muutakin kuin apteekin tuotteita! Instagramiin varmasti tulossa vielä paljon lisää juttua kosmetiikasta joten kannattaa tolla kuulolla, jos kiinnostaa mm, Lushin tuotteet. @Kauniskaruselliblogi tilin takaa löytyy näistä tuotteista! 

Arvonnassa oli Vimman tunika, Luin Living hiusten hemmottelusetti sekä huikea kotimainen Aarni Wood-kello.
Tiesitkö että me ihmiset roskataan 8 miljoonaa tonnia muovia joka vuosi?
Aarni Woods ei halua olla osana tätä, vaan haluaa kehittää ja suunnitella kestäviä luonnollisia design-tuotteita. Useissa Aarnin tuotteissa käytetään kotimaista puumateriaalia kuten visakoivua, tammea, saarnia, jalavaa sekä tervaleppää. Muutamassa kellomallissa on suomalaisen hirven nahasta tehdyt rannekkeet. 

Mutta yllätys yllätys arpaonni ei osunut tälläkään kertaan muhun minkään tuotteet kohdalla! :D 

Ihanan Julian kanssa lähdettiin ottamaan muutamat asukuvat. Ja sitten niistä tulikin kimppakuvia ja kaikkea sekalaista! 

Nää muijat on vaan niin super kultaa, ootteko koskaan tutustunut aikuisiällä ihmisiin, jotka tuntuu heti niin sunlaisilta tyypeiltä. Jolle voi puhua kaiken ihan omana itsenään.

Mä oon saanu netin kautta niitä 24 kappaletta, uskomatonta mutta totta! 
Näistä kuvista varmaan huomaa tän meidän juhlien tunnelman. Hauskaa oli ja haluun kiittää ihan hirveesti Liinaa, joka näki suurimman vaivan näihin bileisiin, jotta nähtäis toisiamme ja saisimme nauttia illasta täysin siamauksin. 



Akne alkaa olla tiessään ja henkinen hyvinvointi alkaa palaamaan

keskiviikko 16. toukokuuta 2018


Taas vähän kasvojen ihon päivitystä, instagramissa  (@Kauniskaruselliblogi) mua seuranneet ovat varmastikin huomanneet kun oon jo muutamaan otteeseen siellä puhunu mun kasvojen ihosta, kuinka se on tehnyt ihme parantumisen muutaman kuukauden aikana. 

Kasvojen parantuminen todennäkösesti johtui e-pillereiden pois jättämisen seurauksena. 
Fiilis tasaisesta ihosta, ihosta joka ei helota ku paloauto on aika uskomaton. Ei tarvitse käyttää kilo tolkulla meikkivoidetta peittääkseen punasuuden ja ne kipeät paiseet. 
Ei satu levittää meikkivoidetta saatikka putsata meikkejä pois, voin huoletta laittaa pyöritellä puhdistusainetta ja kuorinta voidetta iholla ilman, että kyyneleet valuu jokaisella pyörityksellä.

Olin tottunut jo siihen miltä mun kasvot näyttivät, en ite nähnyt enää tilannetta muiden silmin. En nähnyt sitä mitä muut näkivät. Oma ajatus " aijaa vähän punanen iho " 

Nyt tunnen itseni kauniiksi, mun ei tarvi hävetä mun kasvojen ihoa yhtään! Jännä, että itsetunto kohos jotenkin pilviin ku vertaa jopa vain parin kuukauden takasia kuvia ja tätä miten erilaiselta näytän nyt tällä hetkellä. 
Oon myös onnellinen siitä, että en ottanut sitä Ruocuttan kuuria. (Kirjotetaankohan se edes noin?) Koska se ois ollu aika rankka koko keholle ja ratkaisu löyty kummiskin aika läheltä, eli mulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy. 

Ehkä tää helvetti on vihdoin ohi? Pelkään, että se ei olis ohi ja mietin vaan millon herään aamulla taas tuohon mitä se oli vielä muutama kuukausi sitten. Koska kylhä tää tuntuu aika helvetin hyvältä ja uskomattomalta.

         
Haluun sanoo vielä ison kiitoksen kaikille ketkä on mua tukenu tän "kriisin" partaalla! Ootte kultaa! 

Te ketkä ollut joskus sama tilanne tiedätte tasan mitä oon käyny läpi ja miltä se tuntuu, että iho näyttää ihan hirveeltä.  

Kiitos kaikista ihanista tsemppi viesteistä!! 

-Tanja

PS. Kirjotin tän postauksen yhdeltä istumalta hyvän fiiliksen pohjalta. 

Äitienpäivä on mulle henkilökohtaisesti tärkeä

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Jos tän kirjoituksen alottaisi ihankin niin yksinkertaisesti, että oikein ihanaa äitienpäivää kaikille teille äideille sinne ruudun taakse! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut erittäin mukava päivä! Mitä teitte? Tuliko aamupala ja kukat sänkyyn? 

Äitienpäivä on itselle tosi tärkeä päivä. Se ehkä kumpuaa omista perhetaustoista aika paljon. Ne jotka on mua seuranneet täällä blogin puolella jo pidemmän aikaa tietääkin, että en ole ikinä asunut mun oikeiden vanhempieni kanssa, eli olen asunut kahdessa eri sijaisperheessä. Oonkin siitä joskus muinoin kirjotellutkin blogiin muistaakseni myös näin äitienpäivänä. 

Vahdoin perhettä, kun olin 10-vuotias, tosin täytin seuraavana päivä 11-vuotta. Voitteko kuvitella miltä tuntui herätä uudesta kodista synttäri toivotuksiin ja avaten suuren suurta pakettia. Muistan edelleen sen tunteen mikä mussa silloin oli. Olin tosi ahdistunut sekä myös tosi onnellinen. Niin isoja juttuja pienelle tytölle. 
Muistan fiiliksen " ketä mä nyt kutsun mun äidiksi? " Miten koulussa selitän missä asun ja miksi puhun vanhemmistani nimellä. Näin jälkikäteen aikuisena ajatellen, miksi oli niin vaikea silloin sanoa, että asun sijaisperheessä? -Ehkä siksi, koska seuraavat kysymykset luokkakavereilta olivat miksi? Häpesinkö kertoa, että miksi en asu omien vanhempieni kanssa? En ihan rehellisesti muista. 

Asiat kumminkin luonnistuis hyvin ja tiesin ketä kutsua äidiksi ja ketä en. Koulukaverit varmaan ollut hämillään, koska silti puhuin aina " äiti soittaa" ja näin jälkeenpäin on varmaan kuullostanut hullulta, koska aina äidistä puhuessa sekotin kaksi sijaisvanhempaani. Ovat varmaan ollut supereita kavereiden mielestä, koska en eritellyt niitä " nyt puhun ensimmäisestä sijaisäitistä." Kun puhuin äidistä niin puhuin molemmista, vaikka toisessa lauseessa toisesta ja toisessa toisesta. 
Musta tuntuu, että mua on aina epäilty äitinä. Ihan ensimmäisistä Olivian neuvoloista. Heti oltiin kirjaimmellisesti tyrkyttämässä muita vaihtoehtoja lapsen pitämisen sijaan. Ja tämä vain siksi, että olen asunut sijaisperheessä, automaattisestihan olen epäpätevä äidiksi, eikö? 

Sekä eihän minulla voinut olla tukiverkkoja, koska olen asunut sijaisperheessä. Ennakkoluulot mua kohtaan äitinä pisti olemaan varpaillaan. Eikä ollut mitenkään mielekästä mennä neuvolaan, koska kysymys neuvola tädiltä oli tätä luokkaa " olihan tuo vahinko lapsi? " - Öö ei ollut. 

Olo on ollut alusta lähtien sellainen, että mun pitää koko ajan todistella ja näyttää jollekkin, että kyllä mä pystyn olemaan hyvä äiti, vaikka olenkin asunut sijaisperheessä. Pikku hiljaa alan mielestäni pääsemään tästä leimasta pois, koska olen näyttänyt, että pystyn silti olemaan hyvä äiti. 

Ihan tyhmää eikö? 
Mä olen onneksi saanut kaksi hyvää äidin mallia. Olen ollut onnekas tämän asian suhteen. 

Mä olen onnekas, että olen saanut tulla äidiksi juuri tälle tytölle. Uskon, että me ollaan just hyviä toisillemme. Me kasvetaan tytön kanssa molemmat koko ajan, yhdessä! 

Mä olen kiitollinen, että nämä kaksi äitiä jotka ovat musta huolehtineet ja ottaneet kotiinsa omana lapsenaan ovat myös yhtä innokkaasti ottaneet Olivian. Olivialla on monta mummoa ja me tiedetään, että ollaan tervetulleita heidän molempien koteihin. 

Näistä äideistä mä olen ottanut ja otan jatkossakin mallia, jotta osaan kasvattaa omankin lapsen tätä mailmaa varten! 

-Tanja 

Tauluilla piristystä lastenhuoneeseen

keskiviikko 2. toukokuuta 2018


Vihdoin on taas aika uppoutua Olivian huoneen sisutukseen. Oon haaveillut pitkään taulurykelmästä lasten huoneessa. Pitkään oon näitä taulukehyksiä, julisteita ja kortteja keräillyt. Ikinä en oo vaan saanu aikaseks tehdä niille mitään.

Nyt aloin sadepäivän kunniaksi laittelemaan näitä kuntoon, vaihdoin sommittelin ja mietin miten tämä on näin vaikeaa? Nehän on oikeasti vain tauluja onko sillä nyt oikeasti mitään väliä onko Pikkunorsun teksti julisteet vaaleanpunaisessa vai siniturkoosissa kehyksessä. No näitä mä pyörittelin tovin, vaihdoin, käänsin ja väänsin. Nyt luulen, että ollaan oikeilla jäljillä ja näin nämä olisivat parhaimmillaan.

Pieni pelko oli myö tosiaan, että nämä eivät sopisi keskenään yhtään, koska en ole näitä samalla kertaa ostanu vaan pikkuhiljaa ostanut tuolta ton ja tuon tuolta. Yheden julisteen olen joskus voittanut instagram arvonnasta. Ja se on tuo musta missä on kolme nallea kävelemässä. Juliste taitaa olla PikkuBo verkkokaupasta. En tosin tiedä myydäänkö niitä enää siellä, koska voitosta on varmaankin parisen vuotta aikaa, mutta kannattaa käydä tsekkaamassa. PikkuBo:n juliste ainakin sopii meille jonon jatkeeksi erittäin hyvin. 

Mitä mieltä sä oot sopiiko nää yhteen? Taulukehykset on tosiaan ikeasta ostettu. Kehykset on mun mielestä ihanan väriset. Tuo värikyyttä kummasti suht valkoiseen lastenhuoneeseen huoneeseen. 

Jotta nyt  ei nyt ihan överiks pistetä niin ei hätää, nämä eivät ole vielä kummiskaan seinässä kiinni, koska en ole ostanu taulutarroja. Ja niissä on se paha, että kun sen kerran seinään laittaa niin siinä sen taulun on oltava, koska jos kauheasti irrottelee ja vaihtelee lähtee liimapinta tarrasta irti. Joten vielä on edessä se tuskallisin eli päättää miten taulut viettävät aikansa seinällä. -Mulla ei henkilökohtasesti oo mitään silmää tälläisiin, mutta enköhän mä saa jonkun kaverin mua auttamaan.

Eilen ne jotka mua seuraa instagramissa näkivät varmaan mun isntastoryn, kun avauduin siitä että olin jo kerran kirjoittanu tän postauksen ja se vaan hävis johonkin. Se ärsytyksen määrä oli niin suuri, että jopa ärsytti nyt kirjottaa tää postaus uudestaan, koska tuntuu että tää ei oo yhtä hyvä, kun se mun eilinen, joka on jossain tuolla paikassa X. Mutta toivottavasti saitte tästä jotain irti. 

Mulle voi vaikka instagramin kautta laitella viestillä ehdotuksia miten nää taulut kannattaa sommitella seinälle. Ja musta ois ihana nähdä myös miten te ootte tauluja sommitellut lastenhuoneeseen. @Kauniskaruselliblogi

Oikein ihanan sateista päivää kaikille! 

-Tanja

Ostin neljävuotiaalle oman luomiväripaletin, ostaisitko sinä?

torstai 26. huhtikuuta 2018

Olivia tykkää ihan hirveesti tehdä mun kanssa samoja asioita. On kovin kiinnostunut kaikesta mitä äiti tekee ja haluaa osallistua tekmisiin. Esimerkiksi meikkaus ja hiustenlaitto on kiinnostuksien ykkös paikalla. 

Mä en meikkaa tai laita hiuksia edes joka päivä, mutta ainakun laitan meikkipussin pöydälle tulee siihen pieni utealias tyttö. Haluaa sutia äidin sudeilla omia kasvojaan ja kysyy "mihin tällä laitetaan?" Taputtelee meikkisienellä omia kasvojaan ja katsoo peilistä tarkasti mihin kohtaan sienellä tuputtaa "meikkivoidetta" - Oikeasti sienessä siis ei ole mitään. Oliviaa on äidin meikit kiinnostanut ihan pienestä lähtien. Taisi olla yhden vuoden ikäinen, kuin salaa jo suti huulipunaa pitkin kasvoja. 

Joskus juhliin Olivia haluaa, että hiukset kiharretaan ja näin olen tehnyt tytön pyynnöstä. Sekä saa laittaa hitusesti kimalettea poskiin. - Onko tämä väärin? Onko tosiaan ok kihartaa ja antaa neljävuotiaan laittaa hitusen meikkiä? 

Mä en tiedä onko se ok, mutta kyllä mä eilen ostin euron maksavan luomiväripaletin neljävuotiaalle lapselleni. Jatkossa ei tarvitse neidin tuhria äidin meikkejä. 
Mä tiedän, joidenkin kauhistelevan tätä, että olen ostanu neljävuotiaalle luomiväripaletin sekä sen lisäksi neidillä on oma huulikiilto, huulirasva ja kynsilakkoja. 

Joku varmasti myös ajattelee, että meikit eivät ole myrkyttömiä ja mun pitäisi miettiä mitä kaikke meikit sisältää. -Ei ne olekkaan, mutta neitokainen käyttää niin pienissä määrissä näitä eikä myöskään joka päivä. Sekä putsataan aina hyvin meikkileikkien päätteeksi.

Muistatte varmasti lapsena olleet meikkipäät missä oli mukana vahamaisia meikkejä ja niitä sudittiin samaan tahtiin omiin kasvoihin, kuin siihen nuken päähän. - Ajattelen itse asian näin, meillä ei vain ole sitä meikkipäätä sekä meillä on oikeat meikit, mitä käytän myös itseni kasvoihin. Henkilökohtaisesti itse en haluaisi, että lapseni sutisi niillä vahamaisilla "meikeillä" kasvojaan. Mulla ei ole tähän mitään sen kummempaa syytä, että miksi en halua. En vai koe niitä sen turvallisimksi, kuin oikeita meikkejä. Myös itsellä ne varmaan tukkisi kasvojen ihohuokoset aika äkkiä, niin miks ei lapsenkin? Pitäisi tehdä ihan tutkimus mitä ne vahamaiset väris sisältävät, kuinka turvallisia ne muka oikeasti on? 

Suomessa myytävät meikit täyttävät EU-standardit, joten uskallan lapseni antaa sutia itseensä luomivärejä. 

Haluan painottaa vielä, että en anna lapseni meikata päiväkotiin, koska mielestäni sinne se ei vielä tämän ikäisenä kuulu. Mutta en nää itse siinä pahaa, että kotona voidaan leikkiä värileikkejä meikeillä. 

Mitä mieltä te olette meikkileikestä tämän ikäisenä? 

-Tanja

Uus hiustyyli hitti vai huti?

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Jotkut varmasti muistaa, kuinka tuskastelin aikasemmin mun hiusten kanssa, koska se oli yks iso takkupallo. Keksin nokkelasti, että yhedstä äitinutturasta saa kätevästi kaksi. Juurikasvu oli melkoinen ja häiritsi hirveesti, mutta en halunnut vielä lähteä niitä värjäilemään, koska en tiennyt mitä haluan hiuksilleni tehdä. 

Sairaasta palattua havahduin siihen juurikasvuun oikein kunnolla. Ehkä siihen oli myös itse toisaalta tottunut. Aina piti hiuksia kiinni, niin se ei ehkä paistanut niin kirkkaana, kuin hiukset auki. Aurinko kummiskin toi sen vielä enemmän esiin ja olin ihan, että nyt pitää tehdä päätöksiä hiuksien suhteen, kohta ei kehtaa enää ulkona liikkua. 

Otin mun kaveriin yhteyttä, joka ihanasti lupas ottaa mut samanapäivänä vastaan, kun laitoin kriisi viestiä hänelle. 

Istuin penkkiin ja kerroin mun toiveet A-linja mallista sekä siitä väristä mitä haluaisin, lause meni jotenkin näin " En halua enää tummaa, mutta en halua vaaleetakaan hirveästi." 

Aluksi mun kaveri oli, että ehdoton ei A-linjalle, koska mulla on niin luonnonkiharat ja tietää kuinka huono oon laittamaan hiuksia, koska aina nutturralla takkupallona päälaella. Vaakkuuttelin silti, että tällä kerralla mä oikeesti rupeen tekee mun hiuksille muutakin, kuin pitää nutturalla. (Vakuuttelen, joka kerta kun mun kaverit tekee mun hiuksille jotain.)

Nyt on niin lyhyet hiukset takaa, että ei saa nutturalle, paitsi nämä pisimmät hiukset edestä ja se tuo kyllä sitten taas vaihtelua arkeen, että saa puolinutturan kummiskin tehtyä. Sitä kotoisuutta, ei luovuta sentään kokonaan äitinutturasta! 

Mua jännitti ihan hirveesti, kun alettiin leikkamaan! Jotenkin se lyhyys alkoi pelottamaan ja se, että jos en osaakkaan laittaa itse näitä hiuksia hyvännäkösiksi. Mutta se pelko oli turhaa, koska ennen mulla meni hiuksien laittamiseen noin yksi tunti. 30min harjaamiseen ja 30min suoristamiseen. Nyt olen näiden molempien kanssa 10 minuutissa valmis. 

Voisin melkein sanoa, että tää oli mun elämäni paras päätös leikata A-linjaam hiukset. Nää on niin ihanan näköset! Sekä niin helpot! 

Annoin kaverilleni Heidille melkein vapaat kädet tän toteuttamiseen. Koska sanoin vaan "sähän tiiät nää jutut paremmin, mikä on hyvä ja mikä ei." -Heidi suti vähän väriä sinne tänne ja tonne. Ja lopuksi tosiaan leikkasi tosi hyvin tähän A-linjaan johon alunperin halusinkin. 
Heidi tosiaan tekee Lahden kauppakeskus Triossa Salon WesrHair:issa tukkataikoja! Suosittelen, jos haluatte ammattitaitoista palvelua sekä upean lopputuloksen! 

Heidi aina pelastaa mut näiltä mun katastrofeilta. Käyn tosi harvoin kampaajalla, että melkein hävettää, mutta niin se Heidi tälläkin kertaa taikoi sellaiset hiukset kun halusinkin. 

Tämä ei ole yhteistyöpostaus, haluan vain kertoa teille muillekkin tyytyväisenä asiakkaana mihin kannattaa suunnata, jos miettii hiuksilleen jotain uutta! 

Mitä mieltä sä olet oliko oikea päätös leikata hiukset lyhyemmäksi? 

-Tanja