Akne alkaa olla tiessään ja henkinen hyvinvointi alkaa palaamaan

keskiviikko 16. toukokuuta 2018


Taas vähän kasvojen ihon päivitystä, instagramissa  (@Kauniskaruselliblogi) mua seuranneet ovat varmastikin huomanneet kun oon jo muutamaan otteeseen siellä puhunu mun kasvojen ihosta, kuinka se on tehnyt ihme parantumisen muutaman kuukauden aikana. 

Kasvojen parantuminen todennäkösesti johtui e-pillereiden pois jättämisen seurauksena. 
Fiilis tasaisesta ihosta, ihosta joka ei helota ku paloauto on aika uskomaton. Ei tarvitse käyttää kilo tolkulla meikkivoidetta peittääkseen punasuuden ja ne kipeät paiseet. 
Ei satu levittää meikkivoidetta saatikka putsata meikkejä pois, voin huoletta laittaa pyöritellä puhdistusainetta ja kuorinta voidetta iholla ilman, että kyyneleet valuu jokaisella pyörityksellä.

Olin tottunut jo siihen miltä mun kasvot näyttivät, en ite nähnyt enää tilannetta muiden silmin. En nähnyt sitä mitä muut näkivät. Oma ajatus " aijaa vähän punanen iho " 

Nyt tunnen itseni kauniiksi, mun ei tarvi hävetä mun kasvojen ihoa yhtään! Jännä, että itsetunto kohos jotenkin pilviin ku vertaa jopa vain parin kuukauden takasia kuvia ja tätä miten erilaiselta näytän nyt tällä hetkellä. 
Oon myös onnellinen siitä, että en ottanut sitä Ruocuttan kuuria. (Kirjotetaankohan se edes noin?) Koska se ois ollu aika rankka koko keholle ja ratkaisu löyty kummiskin aika läheltä, eli mulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy. 

Ehkä tää helvetti on vihdoin ohi? Pelkään, että se ei olis ohi ja mietin vaan millon herään aamulla taas tuohon mitä se oli vielä muutama kuukausi sitten. Koska kylhä tää tuntuu aika helvetin hyvältä ja uskomattomalta.

         
Haluun sanoo vielä ison kiitoksen kaikille ketkä on mua tukenu tän "kriisin" partaalla! Ootte kultaa! 

Te ketkä ollut joskus sama tilanne tiedätte tasan mitä oon käyny läpi ja miltä se tuntuu, että iho näyttää ihan hirveeltä.  

Kiitos kaikista ihanista tsemppi viesteistä!! 

-Tanja

PS. Kirjotin tän postauksen yhdeltä istumalta hyvän fiiliksen pohjalta. 

Äitienpäivä on mulle henkilökohtaisesti tärkeä

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Jos tän kirjoituksen alottaisi ihankin niin yksinkertaisesti, että oikein ihanaa äitienpäivää kaikille teille äideille sinne ruudun taakse! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut erittäin mukava päivä! Mitä teitte? Tuliko aamupala ja kukat sänkyyn? 

Äitienpäivä on itselle tosi tärkeä päivä. Se ehkä kumpuaa omista perhetaustoista aika paljon. Ne jotka on mua seuranneet täällä blogin puolella jo pidemmän aikaa tietääkin, että en ole ikinä asunut mun oikeiden vanhempieni kanssa, eli olen asunut kahdessa eri sijaisperheessä. Oonkin siitä joskus muinoin kirjotellutkin blogiin muistaakseni myös näin äitienpäivänä. 

Vahdoin perhettä, kun olin 10-vuotias, tosin täytin seuraavana päivä 11-vuotta. Voitteko kuvitella miltä tuntui herätä uudesta kodista synttäri toivotuksiin ja avaten suuren suurta pakettia. Muistan edelleen sen tunteen mikä mussa silloin oli. Olin tosi ahdistunut sekä myös tosi onnellinen. Niin isoja juttuja pienelle tytölle. 
Muistan fiiliksen " ketä mä nyt kutsun mun äidiksi? " Miten koulussa selitän missä asun ja miksi puhun vanhemmistani nimellä. Näin jälkikäteen aikuisena ajatellen, miksi oli niin vaikea silloin sanoa, että asun sijaisperheessä? -Ehkä siksi, koska seuraavat kysymykset luokkakavereilta olivat miksi? Häpesinkö kertoa, että miksi en asu omien vanhempieni kanssa? En ihan rehellisesti muista. 

Asiat kumminkin luonnistuis hyvin ja tiesin ketä kutsua äidiksi ja ketä en. Koulukaverit varmaan ollut hämillään, koska silti puhuin aina " äiti soittaa" ja näin jälkeenpäin on varmaan kuullostanut hullulta, koska aina äidistä puhuessa sekotin kaksi sijaisvanhempaani. Ovat varmaan ollut supereita kavereiden mielestä, koska en eritellyt niitä " nyt puhun ensimmäisestä sijaisäitistä." Kun puhuin äidistä niin puhuin molemmista, vaikka toisessa lauseessa toisesta ja toisessa toisesta. 
Musta tuntuu, että mua on aina epäilty äitinä. Ihan ensimmäisistä Olivian neuvoloista. Heti oltiin kirjaimmellisesti tyrkyttämässä muita vaihtoehtoja lapsen pitämisen sijaan. Ja tämä vain siksi, että olen asunut sijaisperheessä, automaattisestihan olen epäpätevä äidiksi, eikö? 

Sekä eihän minulla voinut olla tukiverkkoja, koska olen asunut sijaisperheessä. Ennakkoluulot mua kohtaan äitinä pisti olemaan varpaillaan. Eikä ollut mitenkään mielekästä mennä neuvolaan, koska kysymys neuvola tädiltä oli tätä luokkaa " olihan tuo vahinko lapsi? " - Öö ei ollut. 

Olo on ollut alusta lähtien sellainen, että mun pitää koko ajan todistella ja näyttää jollekkin, että kyllä mä pystyn olemaan hyvä äiti, vaikka olenkin asunut sijaisperheessä. Pikku hiljaa alan mielestäni pääsemään tästä leimasta pois, koska olen näyttänyt, että pystyn silti olemaan hyvä äiti. 

Ihan tyhmää eikö? 
Mä olen onneksi saanut kaksi hyvää äidin mallia. Olen ollut onnekas tämän asian suhteen. 

Mä olen onnekas, että olen saanut tulla äidiksi juuri tälle tytölle. Uskon, että me ollaan just hyviä toisillemme. Me kasvetaan tytön kanssa molemmat koko ajan, yhdessä! 

Mä olen kiitollinen, että nämä kaksi äitiä jotka ovat musta huolehtineet ja ottaneet kotiinsa omana lapsenaan ovat myös yhtä innokkaasti ottaneet Olivian. Olivialla on monta mummoa ja me tiedetään, että ollaan tervetulleita heidän molempien koteihin. 

Näistä äideistä mä olen ottanut ja otan jatkossakin mallia, jotta osaan kasvattaa omankin lapsen tätä mailmaa varten! 

-Tanja 

Tauluilla piristystä lastenhuoneeseen

keskiviikko 2. toukokuuta 2018


Vihdoin on taas aika uppoutua Olivian huoneen sisutukseen. Oon haaveillut pitkään taulurykelmästä lasten huoneessa. Pitkään oon näitä taulukehyksiä, julisteita ja kortteja keräillyt. Ikinä en oo vaan saanu aikaseks tehdä niille mitään.

Nyt aloin sadepäivän kunniaksi laittelemaan näitä kuntoon, vaihdoin sommittelin ja mietin miten tämä on näin vaikeaa? Nehän on oikeasti vain tauluja onko sillä nyt oikeasti mitään väliä onko Pikkunorsun teksti julisteet vaaleanpunaisessa vai siniturkoosissa kehyksessä. No näitä mä pyörittelin tovin, vaihdoin, käänsin ja väänsin. Nyt luulen, että ollaan oikeilla jäljillä ja näin nämä olisivat parhaimmillaan.

Pieni pelko oli myö tosiaan, että nämä eivät sopisi keskenään yhtään, koska en ole näitä samalla kertaa ostanu vaan pikkuhiljaa ostanut tuolta ton ja tuon tuolta. Yheden julisteen olen joskus voittanut instagram arvonnasta. Ja se on tuo musta missä on kolme nallea kävelemässä. Juliste taitaa olla PikkuBo verkkokaupasta. En tosin tiedä myydäänkö niitä enää siellä, koska voitosta on varmaankin parisen vuotta aikaa, mutta kannattaa käydä tsekkaamassa. PikkuBo:n juliste ainakin sopii meille jonon jatkeeksi erittäin hyvin. 

Mitä mieltä sä oot sopiiko nää yhteen? Taulukehykset on tosiaan ikeasta ostettu. Kehykset on mun mielestä ihanan väriset. Tuo värikyyttä kummasti suht valkoiseen lastenhuoneeseen huoneeseen. 

Jotta nyt  ei nyt ihan överiks pistetä niin ei hätää, nämä eivät ole vielä kummiskaan seinässä kiinni, koska en ole ostanu taulutarroja. Ja niissä on se paha, että kun sen kerran seinään laittaa niin siinä sen taulun on oltava, koska jos kauheasti irrottelee ja vaihtelee lähtee liimapinta tarrasta irti. Joten vielä on edessä se tuskallisin eli päättää miten taulut viettävät aikansa seinällä. -Mulla ei henkilökohtasesti oo mitään silmää tälläisiin, mutta enköhän mä saa jonkun kaverin mua auttamaan.

Eilen ne jotka mua seuraa instagramissa näkivät varmaan mun isntastoryn, kun avauduin siitä että olin jo kerran kirjoittanu tän postauksen ja se vaan hävis johonkin. Se ärsytyksen määrä oli niin suuri, että jopa ärsytti nyt kirjottaa tää postaus uudestaan, koska tuntuu että tää ei oo yhtä hyvä, kun se mun eilinen, joka on jossain tuolla paikassa X. Mutta toivottavasti saitte tästä jotain irti. 

Mulle voi vaikka instagramin kautta laitella viestillä ehdotuksia miten nää taulut kannattaa sommitella seinälle. Ja musta ois ihana nähdä myös miten te ootte tauluja sommitellut lastenhuoneeseen. @Kauniskaruselliblogi

Oikein ihanan sateista päivää kaikille! 

-Tanja

Ostin neljävuotiaalle oman luomiväripaletin, ostaisitko sinä?

torstai 26. huhtikuuta 2018

Olivia tykkää ihan hirveesti tehdä mun kanssa samoja asioita. On kovin kiinnostunut kaikesta mitä äiti tekee ja haluaa osallistua tekmisiin. Esimerkiksi meikkaus ja hiustenlaitto on kiinnostuksien ykkös paikalla. 

Mä en meikkaa tai laita hiuksia edes joka päivä, mutta ainakun laitan meikkipussin pöydälle tulee siihen pieni utealias tyttö. Haluaa sutia äidin sudeilla omia kasvojaan ja kysyy "mihin tällä laitetaan?" Taputtelee meikkisienellä omia kasvojaan ja katsoo peilistä tarkasti mihin kohtaan sienellä tuputtaa "meikkivoidetta" - Oikeasti sienessä siis ei ole mitään. Oliviaa on äidin meikit kiinnostanut ihan pienestä lähtien. Taisi olla yhden vuoden ikäinen, kuin salaa jo suti huulipunaa pitkin kasvoja. 

Joskus juhliin Olivia haluaa, että hiukset kiharretaan ja näin olen tehnyt tytön pyynnöstä. Sekä saa laittaa hitusesti kimalettea poskiin. - Onko tämä väärin? Onko tosiaan ok kihartaa ja antaa neljävuotiaan laittaa hitusen meikkiä? 

Mä en tiedä onko se ok, mutta kyllä mä eilen ostin euron maksavan luomiväripaletin neljävuotiaalle lapselleni. Jatkossa ei tarvitse neidin tuhria äidin meikkejä. 
Mä tiedän, joidenkin kauhistelevan tätä, että olen ostanu neljävuotiaalle luomiväripaletin sekä sen lisäksi neidillä on oma huulikiilto, huulirasva ja kynsilakkoja. 

Joku varmasti myös ajattelee, että meikit eivät ole myrkyttömiä ja mun pitäisi miettiä mitä kaikke meikit sisältää. -Ei ne olekkaan, mutta neitokainen käyttää niin pienissä määrissä näitä eikä myöskään joka päivä. Sekä putsataan aina hyvin meikkileikkien päätteeksi.

Muistatte varmasti lapsena olleet meikkipäät missä oli mukana vahamaisia meikkejä ja niitä sudittiin samaan tahtiin omiin kasvoihin, kuin siihen nuken päähän. - Ajattelen itse asian näin, meillä ei vain ole sitä meikkipäätä sekä meillä on oikeat meikit, mitä käytän myös itseni kasvoihin. Henkilökohtaisesti itse en haluaisi, että lapseni sutisi niillä vahamaisilla "meikeillä" kasvojaan. Mulla ei ole tähän mitään sen kummempaa syytä, että miksi en halua. En vai koe niitä sen turvallisimksi, kuin oikeita meikkejä. Myös itsellä ne varmaan tukkisi kasvojen ihohuokoset aika äkkiä, niin miks ei lapsenkin? Pitäisi tehdä ihan tutkimus mitä ne vahamaiset väris sisältävät, kuinka turvallisia ne muka oikeasti on? 

Suomessa myytävät meikit täyttävät EU-standardit, joten uskallan lapseni antaa sutia itseensä luomivärejä. 

Haluan painottaa vielä, että en anna lapseni meikata päiväkotiin, koska mielestäni sinne se ei vielä tämän ikäisenä kuulu. Mutta en nää itse siinä pahaa, että kotona voidaan leikkiä värileikkejä meikeillä. 

Mitä mieltä te olette meikkileikestä tämän ikäisenä? 

-Tanja

Uus hiustyyli hitti vai huti?

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Jotkut varmasti muistaa, kuinka tuskastelin aikasemmin mun hiusten kanssa, koska se oli yks iso takkupallo. Keksin nokkelasti, että yhedstä äitinutturasta saa kätevästi kaksi. Juurikasvu oli melkoinen ja häiritsi hirveesti, mutta en halunnut vielä lähteä niitä värjäilemään, koska en tiennyt mitä haluan hiuksilleni tehdä. 

Sairaasta palattua havahduin siihen juurikasvuun oikein kunnolla. Ehkä siihen oli myös itse toisaalta tottunut. Aina piti hiuksia kiinni, niin se ei ehkä paistanut niin kirkkaana, kuin hiukset auki. Aurinko kummiskin toi sen vielä enemmän esiin ja olin ihan, että nyt pitää tehdä päätöksiä hiuksien suhteen, kohta ei kehtaa enää ulkona liikkua. 

Otin mun kaveriin yhteyttä, joka ihanasti lupas ottaa mut samanapäivänä vastaan, kun laitoin kriisi viestiä hänelle. 

Istuin penkkiin ja kerroin mun toiveet A-linja mallista sekä siitä väristä mitä haluaisin, lause meni jotenkin näin " En halua enää tummaa, mutta en halua vaaleetakaan hirveästi." 

Aluksi mun kaveri oli, että ehdoton ei A-linjalle, koska mulla on niin luonnonkiharat ja tietää kuinka huono oon laittamaan hiuksia, koska aina nutturralla takkupallona päälaella. Vaakkuuttelin silti, että tällä kerralla mä oikeesti rupeen tekee mun hiuksille muutakin, kuin pitää nutturalla. (Vakuuttelen, joka kerta kun mun kaverit tekee mun hiuksille jotain.)

Nyt on niin lyhyet hiukset takaa, että ei saa nutturalle, paitsi nämä pisimmät hiukset edestä ja se tuo kyllä sitten taas vaihtelua arkeen, että saa puolinutturan kummiskin tehtyä. Sitä kotoisuutta, ei luovuta sentään kokonaan äitinutturasta! 

Mua jännitti ihan hirveesti, kun alettiin leikkamaan! Jotenkin se lyhyys alkoi pelottamaan ja se, että jos en osaakkaan laittaa itse näitä hiuksia hyvännäkösiksi. Mutta se pelko oli turhaa, koska ennen mulla meni hiuksien laittamiseen noin yksi tunti. 30min harjaamiseen ja 30min suoristamiseen. Nyt olen näiden molempien kanssa 10 minuutissa valmis. 

Voisin melkein sanoa, että tää oli mun elämäni paras päätös leikata A-linjaam hiukset. Nää on niin ihanan näköset! Sekä niin helpot! 

Annoin kaverilleni Heidille melkein vapaat kädet tän toteuttamiseen. Koska sanoin vaan "sähän tiiät nää jutut paremmin, mikä on hyvä ja mikä ei." -Heidi suti vähän väriä sinne tänne ja tonne. Ja lopuksi tosiaan leikkasi tosi hyvin tähän A-linjaan johon alunperin halusinkin. 
Heidi tosiaan tekee Lahden kauppakeskus Triossa Salon WesrHair:issa tukkataikoja! Suosittelen, jos haluatte ammattitaitoista palvelua sekä upean lopputuloksen! 

Heidi aina pelastaa mut näiltä mun katastrofeilta. Käyn tosi harvoin kampaajalla, että melkein hävettää, mutta niin se Heidi tälläkin kertaa taikoi sellaiset hiukset kun halusinkin. 

Tämä ei ole yhteistyöpostaus, haluan vain kertoa teille muillekkin tyytyväisenä asiakkaana mihin kannattaa suunnata, jos miettii hiuksilleen jotain uutta! 

Mitä mieltä sä olet oliko oikea päätös leikata hiukset lyhyemmäksi? 

-Tanja

Ihanan kesäisiä vaatteita uudelta lastenvaatemerkiltä POP&Co Helsinki

tiistai 24. huhtikuuta 2018

*Yhteistyössä POP&Co Helsinki
Kesä on kovaa vauhtia tulossa, vaikka ei siltä näytäkkään. Mutta silti voi jo alkaa hamstrailemaan kesän värejä vaatekaappiin. Mieli virkistyy, kun laittaa näin harmaana aamuna pirtsakan väriset vaatteet varsinkin, missä on syötävän hyvän näköisiä jäätelön kuvia. 

Meillä on Olivian kanssa tosiaan ilo tehdä yhteistyötä uuden vaatemerkin parissa. POP&Co Helsinki on tosiaan suht uusi vaatemerkki vain ja ainoastaan tytöille. 

Vaatemerkin valtti on söpöydestä kestävään, molemmat voivat olla samassa paketissa ja mikäs sen parempaa. Saat silmää miellyttävät vaatteet, jotka myös kestää pesua ja käyttöä. 

Olivia ihastui samantien väreihin ja jäätelön kuviin. Lapsen mielestä on varmasti parhainta se, että jäätelökuvat pyörivät päivän touhuissa mukana.

Mutta äiti itse ihastui vaateiden tuntumaan. Paksun tuntuista kangasta, joka hengittää. Vaatteet eivät mene reijille ensimmäisen pesun jälkeen. Kokemusta on myös vaatteista, jotka ovat parin käyttökerran sekä pesun jälkeen jo niin kulahtaneen näköiset ettei tosikaan. 

Me jäädään innolla odottamaan kesää tänne näin värikkäissä vaatteissa. 

POP&Co:n vaatteet tosiaan valmistetaan omassa tehtaassa Riiassa, Latviassa. Halvan massatuotannon parissa työskennellyt suunnittelija haluaa tehdä aidosti eettisiä valintoja kankaissa sekä jopa napeissa. Hintalaput on myös tehty kierrätysmateriaaleista. 

Mitäs te piditte näistä kesäistä vaatteista? 

ps. @Kauniskaruselliblogi n instagramiin on tulossa arvonta yhdestä vapaavalintaisesta asusta. (ylä-ja alaosa) 

-Tanja

Sisäleikkipaikkojen väärinkäyttäjät

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kuva Pixabay
Ilmaiset sisäleikkipaikat on kiva juttu eikö? -Mun mielestä ainakin on. Ne ovat suht pieniä ja silti niistä löytyy sadepäiville kaikki tarvittava. Ei aina ole varaa lähetä Hoploppiin tai Leos leikkimaahan ja maksaa 16e per lapsi. Joten silloin nämä ilmaiset pienet leikkipaikat ovat todella hyvä juttu. Tuntuu myös, että isommissa leikkipaikoissa pienemmät lapset jäävät jalkoihin. Vaikka paikat on ns kaiken ikäisille, mutta eihän siellä lapset välttämättä osaa katsoa ja mennä vauhdin hurmoksessa niin, että mitään ei sattuisi. 

No jos mentäisiin asiaan tämän pienen alku pohjustuksen jälkeen. Siihen miksi lähdin tälläistä postausta kirjoittamaan. 

Olemme pari kertaa käyneet Lahden Karisman uudessa ilmaisessa sisäleikkipaikassa nimeltä Papu parkki. Joka kerta, kun mä sinne menen hämmästelen todella paljon mitä ihmisillä liikkuu pääässä. Ei niinkään niillä lapsilla vaan aikuisilla. 

Lapsia ei voi aina syyttää, koska itsekkin olen äiti lapselle joka innostuu tälläisistä asioista nollasta sataan, kun pääsee esimerkiksi kyseiseen Papu parkkiin. Innostus on niin suuri, että välillä unohtuu miten siellä käyttäydytään. Mutta minä olen äiti, joka muistuttaa miten siellä tulee käyttäytyä. 
Kuva Pixabay
Eilen huomasin taas kuinka siellä ei ole aikuisia tarpeeksi kertomassa lapsilleen miten siellä tulee käyttäytyä. 

Lapsi määrä ei millään tavalla suhteutunut aikuisiin. Missä kaikkien lasten vanhemmat olivat? Kenties shoppailemassa? Haluan muistuttaa vanhempia, jotka jättää ne lapset sinne vahtimatta. että ihan nettisivuilla lukee näin: " Leikkipaikassa perheen pikkuväki puuhastelee omien vanhempien tai muun tutun aikuisen valvonnassa. "  -Joten tämä ei tarkoita sitä, että voit jättää lapsesi sinne muiden valvottavaksi. 

Tiedän, että joku ajattelee " eihän minun lapseni tai kyllä minun lapseni osaa käyttäytyä." Kyllä varmasti osaa käyttäytyä, mutta jos ja kun sattuu vahinko, vaikka toisen lapsen toimesta tai ihan vain lapsi kaatuu itse ja lyö päänsä. Miten sinä, joka jätät lapsesi sinne oletat, että me muut tiedämme kuka lapsesi on? Tiedämme soittaa apua, mutta mistä me muut vanhemmat lähdemme sinua etsimään omat lapset kainalossa, että saisimme sinulle ilmoitettua, että sinun lapsesi on lähtenyt juuri ambulanssilla sairaalaan. 

Haluan teille kertoa eilisestä sen verran, että kaksi vuotias kummityttöni jäi eilen "isojen" poikien alle vaahtomuovimereen, koska hän ei päässyt heti pois liukumäen alta ja hänen päälleen laskettiin. Ja siitä lähdettiin kiipeämään liukumäkeän pitkin ylös. - Näin myös oman lapseni kiipeävän mäkeä ylös, vaikka olin kieltänyt. Hän vain huusi " niin muutkin menee. " Menin liukumäen luo ja sanoin, että "joka ikinen lapsi joka vielä kävelee tätä mäkeä ylös tai laskee vielä jonkun päälle niin lähtee mun kanssa jäähylle istumaan tuonne sivumpaan. " Lapset olivat kuuliaisi ja tottelivat. Ei tässä, asia hoidettu, mutta missä näiden lasten vanhemmat olivat? 
Kuva Pixabay
Toinen, joka mua henkilökohtaisesti alkoi eilen hermostuttamaan ja totesin myös tästä asiasta ääneen kyseiselle henkilölle. Papu parkkiin tullessa lukee, että sisäleikkipaikan tiloissa ei syödä eikä juoda. No mitä mä näen? - Äiti juoksee taaperonsa perässä sose purkki kädessä ja lusikka täynnä sosetta. Niinkuin MITÄ? Sanoin äidille, että täällä ei saa syödä ja ihan henkilökohtaisesti en halua, että mulla tai mun lapsen sukissa on sosetta, joten voitko poistua portin toiselle puolelle syöttämään lastasi. Mikä yhtälö, että lapsi saa syödä ja juosta samalla. Ei yhtään vaarallista.. 

Lapset söivät jäätelöä ja kehotin heitäkin poistumaan, syömään sitä jäätelöä portin toiselle puolelle. Sain isot mulkoilut ja jotain papatusta. Totesin vain, että seuraavaksi soitan vartiat, jos he eivät lähde syömään jäätelöitä sinne missä niitä kuuluu syödä. Taisin saada käsimerkkeja osakseni tästä, kun kävin asiasta sanomassa. 

Tätä menoa meillä ei ole enää yhtäkään ilmaista leikkipaikkaa sisätiloissa, kun siellä ei osata käyttäytyä. Ei niitä sääntöjä huvinvuoksi sinne ole tehty. Ne samat säännöt koskevat kaikkia, jotta kaikilla lapsilla olisi mukava leikkiä siellä. 

Aikuiset ovat niin välinpitämättömiä, että nämä välinpitämättömät aikuiset vievät meiltä muilta nämä hauskat asiat. Miksi kaupunki/kauppakeskus/kuka tahansa rakentaisi tälläisiä ilmaisia sisäleikkipaikkoja enään, kun kaikki rikotaan ja sääntöjä vähätellään. 

On todella hieno juttu, että Lahteen on tullut näitä ilmaisia sisäleikkipaikkoja useampi ja ihan henkilökohtaisesti me halutaan mun lapsen kanssa nauttia näistä jatkossakin! 

Olen puhunut, mitä mieltä sinä olet tälläisestä? 

-Tanja

Oletko kiusannut lastasi huomaamattomasti? -Minä olen

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kuva Pixabay
Vanhimmat seuraajani varmasti muistavat postaukseni, jossa tiukasti kielsin että meille ei tule ikinä mitään Frozen vaatteita/leluja tai mitään muutakaan printti tavaraa. Koska itse vihaan niitä yli kaiken. 

Olivia rakastaa Frozenia sekä eläimiä. Kielsin ensimmäiset kolme vuotta kaikki printit vaatteissa. Pikkuhiljaa aloin heltymään, että jos nyt lelut ei ole niin ehdoton ei, olkoon ne Frozenia, koska lapsi rakastaa niitä. Eihän kukaan kiellä minunkaan harrastusta, bloggausta. Joten mikä oikeus minulla olisi kieltää lapseltani asioita joista hän pitää? -Ei mikään! 

Kun Frozen lelut oli tullut kuvioihin niin aloin heltymään pikkuhiljaa, että meille voi tulla sukkia, pikkareita ja yöpukuja jotka sisältävät tämän jääprinsessan kuvia. Mikä oikeus vanhemmilla olisi päättää vaatteet oman mielen mukaan? -Ei mielestäni mikään, aikuistekin pukevat tasan sitä missä tuntee olonsa hyväksi. (Toki aikuinen päättää siinä määrissä, että ne ovat ehjät ja sään mukaiset.) 

Kuva Pixabay
Olen itse äitinä syyllistynyt todella pahaan ja vakavaan tapaan. Olen haukkunut tyttäreni vaatteita ja vielä kovaan ääneen. Mutta olen tehnyt sen tahattomasti, enkä ole tarkoittanut mitään pahaa. Jälkeinpäin mietittynä olen ollut kiusaaja. 

En usko, että kukaan nauttii, jos sun mielestä ihania vaatteita haukuttaisiin kovaan ääneen. Miltä se susta tuntuisi? -Itse en siitä pitäisi, enkä todellakaan tiedä miten olen ollut näin ajattelematon tapaus, että olen esimerkiksi juuri puhelimessa puhunut, kuinka rumia Frozen vaatteet on ja Olivia on ollut vieressä. 

Kiusaaminen on tänä päivänä harmillisen yleistä. Osa ilmeisesti oppii sen jo pienestä pitäen kotoaan. Joka on todella väärin. Onneksi itse heräsin tähän tyhmyyteen ja pidän suuta soupemmalla jatkossa, enkä tule haukkumaan tyttäreni vaatteita mistä hän pitää. Neljä vuotias on jo kummiskin sen verran iso, että alkaa ymmärtämään asioita. Enkä todellakaan halua tuoda hänelle pahaa mieltä omalla tyhmyydellä, että en osaa pitää sammakoita suussani. En itsekkään nauttisi siitä, jos joku haukkuisi minun vaatteitani rumiksi, miksi lapsen pitäisi kuunnella tälläistä? 

Tyttäreni saa jatkossa pukeutua juuri niihin vaatteisiin mihin itse haluaa ja saa täyden tuen kotoaan siihen, että on sellainen kuin haluaa olla. 

Äitiys opettaa paljon ja tämä on yksi asia minkä olen oppinut äitiyden kautta. Lapsi on hetken pieni, eikä tämä Frozen fanitus kestä koko elämää ja vaikka kestäisi mitä sitten? 

Oletko sinä syyllistynyt tälläiseen nyt, kun alat miettimään tarkemmin? Oletko puhunut lapsen kuullen hänen vaatteistaan, kuinka ne eivät miellytä omaa silmääsi? 

-Tanja