Sunnuntai
Sunnuntait on yleensä todella sateisia ja masentavia tai sitten aurinkoisia ja pirtsakoita, tänä sunnuntaina on aurinkoin, mutta on pilviä ja luvattu sadetta. Fiiliskin pomppii samanlailla nyt on kiva fiilis, mutta sittenku alkaa se sade oon samantien masentuneella fiiliksellä.
Tänään aamu alkoi sillä, että koirat pihalle ihan pienelle lenkille vain, aamuisin oon vähän turhan laiska koirienkin suhteen, niinku kaiken. Sitte vaan kone auki ja tässä sitä ollaan edelleen. Ja oliko joku muukin yhtä pihalla ku minä kellojen siirrosta?
Ei ollu mitään hajua mihin suuntaa kelloa on siirretty, onko puhelimeni kello siirtynyt itsestään onko tämä nytten sitten oikea aika? Aamun pieniä kysymys merkkejä.
Päivän suunnitelmiin kuuluu syysloman viimeinen löhily päivä, koska huoemenna alkaa taas sitten koulu. Apua, heti aamulla ensimmäiseksi englantia.. En osaa....
Ja sitten tälle päivälle vaan koirienkanssa jotain pientä puuhailua ja ruuanlaittoa. Eipä kai sen kummempia.
Tuntuu että ois kauhee kiire koko aijan joka paikkaan, vaikka ei oikeesti edes ole. Mukamas niin paljon kaikkee hommaa! Pitäs vissiin hankkii kalenteri mihin merkata kaikki koska nyt marraskuussa alkaa synnytysvalmennus. Ni mitä mä katselin ni aina koulusta suoraan sinne pariksi tunniksi. Sitten on juoksemista joka paikkaan. Aamulla herätys kello 06.00 ja sitte bussi lähtee 07.20 kouluun aamulla kauheella kiirellä, koulu alkaa joka aamu 08.15 ja päättyy n. 15.30-16.00 ja sitte ois synnytysvalmennukseen meno joka alkaa muistaakseni 16.30 ja se kai sitte kestää jonki aikaa. Kiirettä siis pukkaa, ku täytys vielä sit koiratki ulkoiluttaa jossain vaiheessa. Mutta se on helpotus ettei synnytysvalmennuksia oo kun sen pari kolme kertaa. Ni ehkä mä turhaan tressailen. Sitte ois vielä kaikki vauvan tavarat ostettavana, mutta onneks niitä kerkee tässä vielä pikku hiljaa hankkimaan, niihinkään ei oikeesti ole kiire. Päässä vaan soi " kiirekiirekiire"
KAI MÄ SELVIÄN!
Oon miettiny tosi paljon, että saako noista vauva foorumeista kavereita oikeasti?! Mun mielestä sellanen ois oikeesti tosi kiva jos sais. Koska kavereistani juuri kukaan ei ole tässä tilanteessa kun minä. No se jää nähtäväksi, oon tehny foorumille tunnuksen ja siellä seuraillu keskusteluja tosi paljon, paljon hyödyllistä lukemista ja taas toisinaan erittäin hyödytöntä. Mutta kyllä siinä aikaa kuluu kun niitä alkaa lukemaan.
Olisi kiva jakaa tuntemuksia jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa kun minä, odottaa tai on saanu juuri vauvan. Ja muutenkin vaan juttelu kavereita!
Vauva potkii tälläkin hetkellä, sieltä on niin tulossa sellanen pirtsakka ja energinen vaavi!
Rakenne ultrassa sanottiin, että kaikki olisin hyvin vauvalla, joka oli todella ihana kuulla. Oon vaa tosi kova jännittämään. Ja niin on varmaan vauvan isäkin, koska ultran jälkeen mies muuttui ihan kalpeaksi ja meinasi pyörtyä, ni kai se oli sitä että jännitys vihdoin laukesi.
Ei kai tässä sen enempiä näin sunnuntaina.
Heips!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti