Muistan, kun aloin odottamaan Oliviaa en tiennyt mitään äitiydestä enkä mitään vauvoista. Mulla ei ollut minkään näköstä vertaistukea ihmisiltä jolla olisi lapsia. Olin kaveri porukastakin ensimmäinen, joka sai vauvan. Aloin kirjottamaan blogia, koska oli kiva saada ajatuksia "paperille." Blogin kautta tutustuin yhteen äitiin ja sen kautta muutamaan muuhun. Silloin en vielä tiennyt mitä bloggaus on tai miten voin näillä mun höpinöilläni edetä eteenpäin. Bloggaus on tuonut hirveästi vertaistukea tähän arkeen. Oikeesti näitä samoja ongelmia on kaikilla muillakin, joka on helpottavaa kuulla, en ole yksin!
Mutta silti sinne ruudun taakse lukijoihin on päätynyt ihmisiä, joita ei kiinnosta tämän blogin höpinät yhtää. Mutta silti he jaksavat kommentoida ja haukkua pahimilla mahdollisilla tavoilla. Vaikka kirjoitankin julkista blogia niin silti toivoisin, että oltaisiin inhimillisiä bloggaajia kohtaan.
Useasti kommentti boksiin saapuu kommentteja, kuinka esitän parempaa elämää mitä oikeasti arkemme on. Tuntuu siltä, kun se olisi joku tuttu joka sinne on kommentin jättänyt. Kuinka pahalta tuntuu miettiä, onkohan se joku tuttu? Oli sitten ventovieras anonyymi tai jokseenkin tuttu persoona niin yhtä pahalta haukku kommentit tuntuvat.
Aloin tosiaan rustaamaan blogia vertaistuen kiilto silmissä. Oli ihanaa lukea muiden blogista, kuinka nätit ja siistit kodit heillä on. Ja kuinka heidän parisuhteensa kukoistaa pelkkää rakkautta ja onnea. Kun oma arki ei välillä ollutkaan sitä pumpulissa kierimistä.
Tosiasiahan on se, että en halua tuoda kaikkea sitä paskaa tänne mitä meiltäkin perheestä löytyy. Mun mielestä mun blogin on hyvä olla anonyymien sanoin "sitä vaalenpunaista unelmaa", vaikka en silti koe, että blogini olisi sitä pelkiltään. Avaudun silloin tällöin rohkeistakin aiheista tänne. Mutta eipä tee enää mieli avautuakkaan hirveästi, kun tulee anonyymit jo sormet sauhuten kommentoimaan, kuika paska äiti sitä on lukioiden silmissä.
Se kuinka mollataan kirjotusvirheistä ja, että kuinka anonyymiä ärsyttää lukea tälläistä blogia, jossa on kaikki mahdolliset kirjotusvirheet. Siinä vaiheessa mietin, että ihan oikeesti realy? Mun esittely osiossa lukee, että tekstit sisältävät kirjotusvirheitä. Silti aina jonkun on pakko se mulle sanoa, kuinka paljon kirjotusvirheitä teksteistäni löytyy..
Tähän loppuun haluan vain todeta, että ihan samanlaisia me kaikki ihmiset ollaan. Sultakin anonyymi löytyy välillä sotkunen koti, niinkuin minultakin vaikka bloggaan. Ei bloggaaminen tee minusta sen yhtään parempaa ihmistä, vaikka siirränkin sotkut toiseen nurkkaan kuvien ottamisen ajaksi. Miettikää mitä kommentoitte, olisiko kiva jos teille kommentoitaisiin koko ajan jotain negatiivistä?
Näistä kommenteista huolimatta jatkan samaan malliin blogin kirjoittelua omaan tahtiin ja omien mieltymyksien mukaan!
PEACE!
-Tanja
