Äidit ovat toisilleen pahmpia vihollisia ja kateuden aiheita. Mutta MIKSI, koska jokainen aivan varmasti haluaa olla paras äiti omalle lapselleen. Eikä olla paras äiti toisille äideille.
Olin katelliinen muille äideille kun olin raskaana. Erittäin katellinen siitä kun heillä on jo omat rakkaat mailmassa ja he hoitavat lapsiaan rakkaudesta eikä siitä että haluavat esittää muille kuinka hyviä äitejä he ovat. Olen saanut tustua niin hienoihin äiteihin sekä niin ei niin hienoihin. Enää en ole katellinen, mutta ihailen tiettyjä kaveri äitejäni, kuinka he pärjäävät vastoin käymisistä huolimatta. Sekä tässä pisteessä en olisi ilman hyviä äitikavereitani, he tsemppasivat minusta tälläisen äidin.
Olen saanut niin paljon paskaa niskaan siitä kuinka teen asiat toisin kun he.
Raskaana en kuullemma ajatellut lastani, kun poltin tupakkaa. Kuinka kukaan ihminen voi sanoa, etteikö ajattelisi lastaan? Ja tästähän ei minulle koskaan sanottu, vaan juoruiltiin seläntakana ja paljon. Olen edelleen loukkaantunu lauseesta etten ajattele lastani. En ole poltosta ylpeä enkä sitä koskaan mainostanut missään, enkä keksinyt tekosyitä. Sen takia asiasta vaikenin koska hävetti, ja vaikka kuinka yritin epäonnistuin kerta toisensa jälkeen. Onnistumista on helppo hehkuttaa, mutta ei epäonnistumista.
Raskauden alussa kuulin että musta tulee mailman paskin äiti, sen takija että mun asunto ei ole ollut siisti. Se myös loukkasin ihan kiitettävästi.
Kuulen paljon että olen ylimielinen äiti. Milläköhän perusteella? En luokittelisi itseäni ylimieliseksi. Mutta tämäkin nimitys tuli siitä, kun haluan Olivian vaatteiden sopivan jokapäivä yhteen. Meillä ei ole niitä " kotivaatteita " haluan että Olivialla on aina hyvät vaatteet päällä, ettei erikseen tarviste vaihtaa vaatteita jos ollaan joskus johonkin lähdössä. Meillä siis kaikki on " kotivaatteita " niitä ei ole erikseen. Mutta mikä siinä tekee minusta ylimielisen jos haluan tyttäreni vaatteiden olevan hyviä.
En satsaa merkkivaatteisiin ostan ihan perus kaupoista vaatteet.
Musta tuntuu että äidit oiken nauttii siitä kun saa paihoittaa toisenmielen pahoilla komenteilla. Muutamat kommentit jäänyt niin takaraivoon. " En ikinä ostaisi mun lapselle H&M ja Lindexin vaatteita ihan järkyttävä body, kato nyt tätäkin!" Sitten mietin vaan siinä että onneksi mun lapsella ei ole nyt toi body päällä. Mutta silti ollaan aina " ihanat vaatteet sun lapsella. " Sitten tajuaakin jälkeenpäin että " ai niin kivat vaattet oli sun mielestä.."
Otetaan mittaa kenen lapsella on kalleimmat ja hienoimmat vaatteet ja kaikki muu roju siihen päälle.
Mua henkilökohtaisesti loukkaa se että puhutaan pahaa ja väristellään asioita ja juorutaan niitä.
Otan mielelläni apua ja erimielipiteitä vastaan toisilta. Otan jokaisen kannan huomioon ja päätän sitten jatketaanko samalla vanhalla tavalla vaiko uudella. Kysyn paljon apua ja toivon saavani niihin vastauksen. Mutta henkilökohtasesti en siedä sellaista pätemistä, että jokin yksi tapa on oikein ja kaikki muut vääriä, ja se että ilmaistaan jäykästi ja töykeästi. Varsinkin henkilöt jotka sanovat että heitä ei saa neuvoa mutta silti he ovat aina muita neuvomassa ja kertomassa oman mielipiteensä ja vielä melkeempä ilkeään sävyyn, raivostuttaa.
Tunnen myös että nuoria äitejä arvostellaan paljon ja pidetään silmällä kokoaijan. Pidin kerrän gallupin ja kysyin mikä on mielestänne nuoriäiti?
Vastaus oli että: alle 25 on nuori äiti. Kun pääsee 25 paremmalle puolelle niiden kommenttejen mukaan muuttuu sillä salamansekunnilla hyväksi äidiksi. Olin pöyristiynyt että milläköhän perusteella?
Mutta onneksi olen HYVÄ ÄITI lapselleni, ellen jo paras! ;)
-Tanja
.jpg)
