Lapsi mummolassa kaksi viikkoa, uhka vai mahdollisuus?

torstai 16. elokuuta 2018

Vihdoin on kesäloma ohi ja arki alkanut, joten nyt taas blogin kimpussa vähän ahkerammin.

Mentiin kesänlopussa mökille viikoksi ja siitä matka jatkui Olivialla mummolaan. Olivia tosiaan oli mummolassa kaksi kokonaista viikkoa. Pääsi myös käymään rovaniemelle morottamaan joulupukkia. 

Oon joskus aikasemmin aikojen alussa kirjotellut siitä miksi Olivia viettää aina pidemmän ajan mummolassa kerralla. Mut nyt oon lyhyen ajan sisällä huomannut monessa facebook ryhmässä kyselyä siitä, että mikä on sopiva aika pitää lasta "hoidossa" ja minkä ikäsenä se on soveliasta. 

Olivia meni ensimmäisen kerran yökylään mun siskolle mummon hoiviin ristiäisten jälkeen, eli noin 1kk ikäisenä. Olivia jäi ensimmäisen joulun jälkeen muistaakseni noin viikoksi mummolaan yökyläilemään, alle vuoden ikäisenä. 

Ja siitä lähtien pikkumimmi on tosiaan ollut viikon kesällä mummollassa ja viikon joulun jälkeen. Meillä on mummolaan pitkä matka, jos en ihan valehtele niin matkaa tulee 400km yhteen suuntaan, joten me ei todellakaan käydä lounailla sunnuntaisin mummolassa. Vaan nähdään juuri pari kertaa vuodessa noin suurinpiirtein. 

Nykyään Olivia viettää melkeimpä aina kaksi viikkoa kerrallaan mummollassa. Ihan vain siksi koska viihtyy siellä niin hyvin. Yleensä pyytää vielä "lisä aikaa" mummolla olemiseen. "Äiti voinko mä vielä olla yhden yön, koska on hommat vielä kesken." Hommilla likka tarkoittaa mm. kukkapenkin laittoa, marjojen poimimista sekä pullapoikien ja vispipuuron tekemistä. Olivialla on tosiaan aina joka kerralla to do- lista mukana minkä se on itse "kirjoittanut" mitä mummolassa pitää tehdä ennen, kuin voi palata kotiin.  
Joidenkin mielestähän on todella väärin "laittaa" lapsi isovanhemmilleen kahdeksi viikoksi.. Mutta itse en koe millään tavalla vääryytenä sitä, että lapsi saa viettää isovanhempien kanssa aikaa ja toisinpäin, että isovanhemmat saa olla mukana lapsenlapsensa elämässä. 

Aina ollaan menty lapsen ehdoilla tässäkin asiassa, jos esim Olivia ei haluaisi ollakkaan siellä niin aina pääsee kotiin, jos niin toivoo. Ikinä ei ole vielä niin toivonut, mutta jos toivoisi niin kotiin pääsee milloin vain. 

Mulla ei oo ikinä ollut itsellä sellaista oloa, että en raaskisi olla erossa lapsestani niin kauaa, kumminkin soitellaan päivittäin. Tosin yleensä sieltä kuuluu "Äiti soitellaan myöhemmin, mulla on nyt tärkeet hommat kesken." Mutta soitettu on joka päivä ja Olivia on saanut soittaa mulle, jos on halunnut. 

Tottakai ymmärrän, että jotkut eivät halua/ei ole mahdollisuutta pitää lastaan mummolassa kahta viikkoa. Mutta Välillä kun noita ketjuja lukee facebookista niin on tullut sellanen kuva, että miksi ihmiset ei anna lastaan mummolaan viikonlopuksi ilman huonoa omaatuntoa? Koska eihän mummolassa yökyläily ole keneltäkään pois. Lapsi tykkää, isovanhemmat tykkää ja vanhemmat saavat hetken hengähtää, eikös se ole silloin win-win tilanne? - Miksi tälläisestäkin asiasta on tehty mörkö ja huonon vanhemman merkki? 

Itse ainakin nautin tälläisestä mahdollisuudesta täysin siemauksin varsinkin nykyään, kun pyöritän arkea yksin. 

Olivia palaa aina mummolasta hymyissä suin ja niin hyvin hoidettuna. Molemmat meistä on saanut vähän lepoa toisistaan.
Onko teillä lapset kuinka usein isovanhemmilla? Ja kauanko lapset yleensä on isovanhemmilla? Onko sulla sellanen olo, että se olisi väärin? -Itse koen mummola reissut mahdollisuutena. 

Musta ois tosi kiva kuulla miten just teillä menee yökyläilyt isovanhemmilla ja osaatteko nauttia vapaasta? 

-Tanja