Huomaatteko, että oon enemmän ollut täällä bloginkin ääressä, kun mä oon lomalla? Mä huomaan ainakin itse sen. Vaikka ei aina ihan hirveen tärkeetä asiaa olekkaan, mutta nyt mulla on pitkästä aikaa sellanen tunne, että on hyvä fiilis tulla tänne näpyttelemään pieniä tekstin pätkiä. Jossain vaiheessa tänne kirjottaminen toi tressia ja ahdistusta. Mietin usein onko pakko, kun edellisestä postauksesta oli kulunut jo viikonpäivät. Ikinä ei ole pakko, mutta ahdisti, jos en kirjoitellut. Vaikka tuntu, että silloin tuli todella huono tekstiä, vaikkei se ikinä tule olemaan parasta laatuankaan. 

Ennen mulla oli ihan kauhee kiire koko ajan joka paikkaan ja tuntu, ettei aika riitää mihinkään ylimääräseen. Sekin ahdisti. Tuntu, että kaikki mun lähellä olevat kärsi mun olemattomasta kiireestä ihan hirveesti. Varsinkin Olivia. Koulu vei kaiken mun energian, sen jälkeen kotihommat oli koko ajan takaraivossa ja mikäs muu se vielä oli, joka vie aika paljon multa aikaa.. Ainin MUN LAPSI! Hävettää myöntää kuinka vähän Olivia on multa saanut ja itseasiassa nyt sen vasta huomasin/tajusinkin. Lomalla näkee asiat ihan eritavalla. Nyt lomalla me ollaan nautittu toistemme seurasta täysin siemauksin. Kohta ollaan oltu viikko lomalla ja se tuntuu oikeesti tosi hyvältä. Mua ahdistaa pysähtyä viikonlomille koulusta, koska sen viikon jälkeen palaaminen sorvin ääreen on niin hemmetin vaikeeta. Joten mielummin paahdan täysillä koko ajan ja sitten huomaankin olevani todella loppu. Onneksi nyt nautin tästä lomasta! 

No lätinät sikseen ja sitten siihen asiaan mitä lähdinkin teille kirjottelemaan. Mun ystävä kirjoitteli äiti kavereista sen omaan blogiin. Aloin miettimään asiaa ihan kunnolla. Meillä oli ennen tiivis mammaporukka. Nähtiin useasti ja viihdyttiin yhdessä. Tehtiin kesäsin rannoille treffejä sekä jokainen sai olla omassa kotonaan välillä emäntänä. Kaikilla oli vähän eri ikäsiä lapsia joten melkeen kaikille lapsille oli jos jonkin ikästä seuraa. Nyt kaikilla on nykyään ihan omat jutu, jotkut töissä ja jotkut muuttaneet eri paikkakunnalle. Tottakai kaikkien elämäntilanteet muuttuu, lapset kasvaa ja sitä rataa. 

Mutta oon silti onnekas, oon saanut muutamia ihania ihmisiä mun ja Olivian elämään. Ja osa vanhoistakin on pysynyt tiukasti mukana matkassa! ♥

Silti välillä on erittäin yksinäinen olo, en tiedä miksi. En vain voi mun yksinäisyyden tunteelle mitään. Varsinkin näin lomalla, kun olis aikaa tehdä sitä sun tätä, mutta jotenkin olisi kiva aina tehdä mammakavereiden kanssa, eikä yksin oman taaperon kera. Lapset saavat seuraa toisistaan ja äidit toisistaan. Oon oikeesti niin puhelias ja sosiaalinen ja lähelleen kaipaava ihminen niin välillä päivät, kun ei oo mitään tekemistä saa kyllä aivot hyrräämään ja miettimään asioita. Muista äideistä saa vaan niin paljon enemmän virtaa tavalliseen arkeen. Enhän mä ole yksin, älä ole sinäkään! ♥ 

♥ Kuvat sinäänsä liittyy aiheeseen, koska tänään kävi kummityttö kylässä joten syötiin super hyper hyvä välipala tyttöjen kanssa. 

Onko teillä paljon äiti kavereita ja lapsillanne lapsi kavereita? 

-Tanja

ÄITI VAI ISI TAAPERON MIELESTÄ?

Kello on jo yli kymmenen ja taaperomme ei nuku vieläkään.. Hermoja ja hampaiden kiristelyä on ollut jo jonkin aikaa tässä talossa. Ainakin äidillä, josei muillakin perheen jäsenillä. Vauva-aikana marmatin siitä, kun meillä äitivaihe oli mielestäni tosi ärsyttävää ja raskasta. Ja odotin sen vain menevän ohi, niinkuin nytkin odotan isivaiheen menevän ohi.

Mutta kumpi sitten miellekkäämpää? -Vauva-ajan äiti vaihe, joka tarkoitti meillä sitä, että äiti ei saa poistua näkyvistä hetkeksikään. Tai muuten alkoi suunnaton parkuminen. Sydäntä särkevä itku, josta olisi voinut luulla, että jotain kamalampaa olisi jopa sattunut. Vaiko- Taapero-ajan isivaihe, joka yksin kertaisesti tarkoittaa sitä, että äiti ei saisi edes hengittää tässä talossa, kun käsketään lopettamaan taaperon toimesta. 

Mulla alkaa tulla henk.koht raja vastaan tässä uhmanosa-alueessa. Ihan uskomattoman ärsyttävää ja suoraan sanoen vituttaa! Kun isi on lähettyvillä, kotona silloin äiti ei saa tehdä mitään. Äiti ei saisi istua sohvalla, koska se on isin paikka. Äiti ei saisi istua ruokapöydässä, koska isin pitää saada istua juuri siinä missä sillä hetkellä istun.. Äiti ei saa edes sanoa huomenta, kun aletaan parkumaan isiä. Olen jämpti enkä taivu taaperon tahtoon. Mutta raja mulla alkaa tulla vastaan siinä, kun en jaksaisi enää kuunnella turhanpäiväistä raivoamista siitä, kun en edes saisi olla kotonani siinä missä haluan. Aina olen mukamas väärässä paikassa taaperomme mielestä. Onko tälläinen isivaihe yleistä? 

Vaikka kuinka yritän olla rauhallinen ja pitkäpinnainen, joka ei todellakaan ole kuulunut luonteeseeni ennen taaperoa niin silti tuntuu, että tekisin kaiken väärin, vaikka tiedän, että en todellakaan tee! 

Tälläistä meillä on ollut nyt about kaksi kuukautta. Ainahan Olivia on ollut isintyttö, mutta koko aijan vaan pahenee. Ihme raivotar hänestä on tullut! Turha miettiä miksi olen niin uupunut kokoajan. Tekisi mieli olla koko ajan jossain muualla, kun kotona. Toivon todella, että tämä uhma helpottaisi kohta meidän perheen osalta! 

Vinkit ovat tervetulleita! 

-Tanja 

-

Disney prinsessat tuovat pahan olon

Mä en tiedä oikeen mistä mä aloittaisin tän postauksen. Tutut ja ehkä mua seuraavat tietääkin, että en oikeen välitä "lapsellisista" vaatteista ja asuseista. Meidän neidillä on pikkuakuis tyyli mun sanojeni mukaan. Ei printtikuvioita, eikä disney prinsessoja tai mitään muutakaan tuollasta. Hyi yrjö. 

Olivia on halunnut pitkään laukkua, siitä on tullut aivan mahtava kassialma. Kantelee mun laukkua aina pitkin kämppää. No päätin, että ostan neitokaiselle oman jota saa kanniskella ihan rauhassa. Mutta ihan oikeesti mistään kaupoista ei löytynyt mitään omaa silmää miellyttävää. H&M täynnä forzen laukkuja ja niitähän ei meille tule!! Joten Olivia valitsi Br lelusta tuollaisin muovisen kassin missä oli ponnareita ja pinnejä. Sai luvan kelvata äidillekkin. 

Olivia ei osaa vielä oikeen sanoa kaupassa mitä haluaa, mä en tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Saan vielä ostaa oman maun mukaan vaatteita ja muista asusteita. Mutta entäs, kun Olivia alkaa pyytelemään frozen paitoja ja sun muita hirvityksiä?

Olenko mä ilkeä siinä vaiheessa, kun en vain osta sellaisia tavaroita ja vaatteita Olivialle siinä vaiheessa, kun hän osaa itse pyytää ja toivoo, vaikka joululahjaksi jotain tiettyä frozen laukkua. Ja tasan siksi olla ostamatta, että ne ei miellytä äidin silmää. Onko reilu kaksi vuotiaalla oikeus päättää, mitä hän haluaa pukea?

Pitääkö mun sitten vain ostaa niitä, kun nään sen ilon pienen neidin silmissä, kun saa jotain toivomaansa, vaikka olisi se frozen?! Tottuuko mun silmä niihin disneyn prinsessa vaatteisiin? 

Postaus ei ole kenellekkään frozen tai muiden prinsessojen faneille ilkeily mielessä kirjoitettu. Kaikillahan on oma maku vaatteissa. Mutta tässä postauksessa halusin tuoda julki mun maun ja kuinka toimia, kun neitokainen joskus (varmaankin lähiaikoina) haluaa frozenia tai muita prinsessa printtejä, vaikka se ei iske äidin silmään olleskaan. 

Oletteko näitä disney prinsessa faneja vai ette? 

-Tanja 

Aurinko paistaa, minä herään henkiin

Pitkästä aikaa kuulumisia!! Mä olen oikeesti veri sori, että en ole tänne kerennyt hirveästi kirjotella kuulumisia tai mitään muutakaan järkevää. Postauksia on kyllä tulossa, kunhan saan vain aikaseksi kirjoitella ja kuvailla. Olen nimittäin herännyt mun talvihorroksesta ja jaksan taas nähdä kavereita ja ulkoilla. Oon aina syksyn ja talven ihan koomassa, koska mua ei todellakaan kiinnosta tehdä yhtään mitään, koska kylmyys.. Jäädyttää mun aivot jo pelkästä ajatuksesta. Mutta nyt näin lämpimillä säillä olen tosiaan herännyt taas eloon!!

Mulla on sikana puhtia tehdä kaikkea, mutta eniten mun aikaa on nyt vienyt ripsenpidennykset, koska oon koittanut vaan harjotella tulevaa näyttöä varten ja huomenna on se näyttö vihdoin. Mä niin toivon, että saan sen diblomin!

Ollaan toki keretty ystäviäkin näkemään jonkin verran. Joka on ollut oikeesti niin piristävää. On kiva, kun on tehnyt muutakin, kuin kykkiny koulun jälkeen vaan kotona. Kesä tulee, kun mustakin tulee enemmän aikaan saavampi.

Viikonloppuna meillä oli Olivian kanssa pienimuotonen reissu, Olivia pääsi mummolaan yökylään ja äiti kaksplussan blogi miittiin, joka oli muuten ihan huippu. Siitä on tulossa postausta erikseen. Kunhan vain ennätän. Iso kiitos kaikille mimmeille!! <3

Mä olen vielä kesäkuun koulussa paiskimassa hommia, mulla on niin tähtäimessä se valmistuminen, että en osaa enää rauhottukkaan kouluhommista. Mielessä vaan se valmistuminen. Joten meen kesäkuuks tekemään hoitoja koululle. Ja oon sitten heinäkuun lomalla Olivian kanssa. Toivottavasti keksitään kaikkea kivaa puuhaa kesälle. Suunnitelmissa olisi jo muumimailma ainakin, katsotaan päästäänkö toteuttamaan se.

Sekä kesälle on muutamat juhlat, kahden kummitytyn ristiäiset ja siskon rippijuhlat. Niihinkään en ole vielä kerennyt ajatustakaan laittamaan. Mutta musta on niin ihanaa, että pääsen kahden ihanan pienen tytön kummeiksi! <3

Mä nautin tästä auringosta nauttikaa tekin! 

Onko teillä kesälle suunnitelmia, olisi todella kiva kuulla teidän kesän suunnitelmista, jos sieltä saisi vinkkejä omaankin kesään!

-Tanja 

Minkälainen äiti olen?

Sain mukavan haasteen " minkälainen äiti olen? " Musta tää oli tosi kiva, joihinkin kysymyksiin oli vaan tosi vaikea vastata, joten ne ehkä jäi vähän suppeammiksi. Toivottavasti tekin saatte tästä irti jotain. 

Minkälainen äiti olen? 

- Olen äiti, joka rakastaa lastaan. Rajat on raukkautta. Luulen olevani suht rento äiti, vaikka rajat olisivatkin todella tiukat. 

Tahdon opettaa Olivialle, että kaikki ei tule sormia napsauttamalla, eikä raha kasva puussa. Kaiken eteen on tehtävä työtä, että siitä palkitaan. 

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

-  Joissain asioissa olen edelleen samoilla linjoilla, mutta olen tajunnut sen, että kaikki asiat eivät mene niinkuin on suunnittelut. Näin vuoden jälkeen olen tajunnut, että enhän ole voinut suunnitella kaikkea aivan alusta loppuun, koska en tiennyt minkälainen lapsi minulle suodaan. 

Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoista? 

- Minulle on melkeempä aivan se ja sama mitä muut ajattelevat siitä miten kasvatan Olivian. Koska se on meidän perheen asia miten me kasvatamme meidän lapsen. 

Tottahan toki alkuvaiheessa mietin mitä muut ajattelevat ja olin tosi hermorauniona, että pitääkö mun esittää jotain vuoden parasta äitiä, joka osaa kaiken heti esikoisen synnyttyä. 

Joten, en oikeen osaa vastat siihen mitä muut ajattelevat kasvatusjutuistani, koska kaveripiirissä mennään suht samoilla aaltopituuksilla tälläisten asioiden suhteen. 

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin? 

- Ei pitäisi ehkä lipsua niin paljon kaikesta, Olivian suhteen. Kun jaksamus on kortilla niin menen helposti sieltä missä aita on matalimmillaan. 

Esim. Jaksaa ulkoilla joka päivä, se on ehkä sellanen mistä on helpoin lipsua. 

Mitä teet mielestäsi oikein? 

- Teen aika paljon mielestäni oikein. En oikein osaa eritellä asioita. Mutta olen tehnyt paljonkin oikein, kun tyttö kasvaa ja voi hyvin! 

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasihoin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin. 

- Olin Olivian synnyttyä tosi varovainen, en oikein osannut itse tehdä mitään päätöksiä yksin. Aina täytyi olla jonkun muunkin mielipide asiasta. 

Mutta nykyään en ole niin varovainen. Tyttö oppii omat rajansa, kun saa rauhassa temmeltää. Tietenkin kiellän hyllyille nousun, electroniikka laitteiden pattereiden syönnin yms. 

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla, kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydyt itsekkin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseita ja huokauksia? 

- Ihan pokkana voin sanoa, että jos puhe ei mene perille jätän tytön siihen yksin huutamaan ja jatkan kauppakierrosta. MUTTA tälläistä tilannetta ei ole vielä koskaan ollut joten mun on vaikea sanoa, että teenkö silloin näin ja näin. En usko välittäväni muista, jotka ovat ostoksilla silloin. 

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin?

( karkit, jäätelöt, limut, sipsit, roskaruoka..) 

- Olivia ei ehkä ymmärrä, että sipsi ja keitetty peruna on aivan eriasia. Tai, jos ymmärtää niin sitä se ei näytä. Haluaa aina vain juoda ja syödä samaa, kuin muut. 

Mutta ei meillä herkutella joka päivä. Mutta silloin tällöin. 

Onko lapsellasi tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

- On suht tarkat rytmit. Ja vain ja ainostaan sen takija, koska mun on silloin helpompi elää! :D 

Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi? 

- Toivon Olivian ymmärtävän miksi rajat on tehty ja miski olen toiminut tietyissä tilanteissa niin, kuin olen toiminut. 

Mitö kasvatustapoja olet kopinut vanhemmiltasi? 

- Varmaan ne tiukat rajat. 

Ulkoiletteko päivittäin? 

- Ei ulkoilla.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja esimerkiksi tablettia? 

- Olivia on vielä niin pieni, ettei meillä ole tälläisiä aikoja vielä. Pikku kakkonen laitetaan telkusta, kun on sen aika ja sitä joko katsotaan tai ei. Tablettia ei Olivia käytä ollenkaan. 

Itselläni on ollut kovat rajat näissä. 

Miten näytät tunteitasi jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin. 

- Toivon, että näytän ne niin, kuin ne on enkä vähättelisi tunteita yhtään. :) 

-Tanja

ps. Jokainen voi kokeilla tehdä tämän!