Akne alkaa olla tiessään ja henkinen hyvinvointi alkaa palaamaan

keskiviikko 16. toukokuuta 2018


Taas vähän kasvojen ihon päivitystä, instagramissa  (@Kauniskaruselliblogi) mua seuranneet ovat varmastikin huomanneet kun oon jo muutamaan otteeseen siellä puhunu mun kasvojen ihosta, kuinka se on tehnyt ihme parantumisen muutaman kuukauden aikana. 

Kasvojen parantuminen todennäkösesti johtui e-pillereiden pois jättämisen seurauksena. 
Fiilis tasaisesta ihosta, ihosta joka ei helota ku paloauto on aika uskomaton. Ei tarvitse käyttää kilo tolkulla meikkivoidetta peittääkseen punasuuden ja ne kipeät paiseet. 
Ei satu levittää meikkivoidetta saatikka putsata meikkejä pois, voin huoletta laittaa pyöritellä puhdistusainetta ja kuorinta voidetta iholla ilman, että kyyneleet valuu jokaisella pyörityksellä.

Olin tottunut jo siihen miltä mun kasvot näyttivät, en ite nähnyt enää tilannetta muiden silmin. En nähnyt sitä mitä muut näkivät. Oma ajatus " aijaa vähän punanen iho " 

Nyt tunnen itseni kauniiksi, mun ei tarvi hävetä mun kasvojen ihoa yhtään! Jännä, että itsetunto kohos jotenkin pilviin ku vertaa jopa vain parin kuukauden takasia kuvia ja tätä miten erilaiselta näytän nyt tällä hetkellä. 
Oon myös onnellinen siitä, että en ottanut sitä Ruocuttan kuuria. (Kirjotetaankohan se edes noin?) Koska se ois ollu aika rankka koko keholle ja ratkaisu löyty kummiskin aika läheltä, eli mulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy. 

Ehkä tää helvetti on vihdoin ohi? Pelkään, että se ei olis ohi ja mietin vaan millon herään aamulla taas tuohon mitä se oli vielä muutama kuukausi sitten. Koska kylhä tää tuntuu aika helvetin hyvältä ja uskomattomalta.

         
Haluun sanoo vielä ison kiitoksen kaikille ketkä on mua tukenu tän "kriisin" partaalla! Ootte kultaa! 

Te ketkä ollut joskus sama tilanne tiedätte tasan mitä oon käyny läpi ja miltä se tuntuu, että iho näyttää ihan hirveeltä.  

Kiitos kaikista ihanista tsemppi viesteistä!! 

-Tanja

PS. Kirjotin tän postauksen yhdeltä istumalta hyvän fiiliksen pohjalta. 

Äitienpäivä on mulle henkilökohtaisesti tärkeä

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Jos tän kirjoituksen alottaisi ihankin niin yksinkertaisesti, että oikein ihanaa äitienpäivää kaikille teille äideille sinne ruudun taakse! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut erittäin mukava päivä! Mitä teitte? Tuliko aamupala ja kukat sänkyyn? 

Äitienpäivä on itselle tosi tärkeä päivä. Se ehkä kumpuaa omista perhetaustoista aika paljon. Ne jotka on mua seuranneet täällä blogin puolella jo pidemmän aikaa tietääkin, että en ole ikinä asunut mun oikeiden vanhempieni kanssa, eli olen asunut kahdessa eri sijaisperheessä. Oonkin siitä joskus muinoin kirjotellutkin blogiin muistaakseni myös näin äitienpäivänä. 

Vahdoin perhettä, kun olin 10-vuotias, tosin täytin seuraavana päivä 11-vuotta. Voitteko kuvitella miltä tuntui herätä uudesta kodista synttäri toivotuksiin ja avaten suuren suurta pakettia. Muistan edelleen sen tunteen mikä mussa silloin oli. Olin tosi ahdistunut sekä myös tosi onnellinen. Niin isoja juttuja pienelle tytölle. 
Muistan fiiliksen " ketä mä nyt kutsun mun äidiksi? " Miten koulussa selitän missä asun ja miksi puhun vanhemmistani nimellä. Näin jälkikäteen aikuisena ajatellen, miksi oli niin vaikea silloin sanoa, että asun sijaisperheessä? -Ehkä siksi, koska seuraavat kysymykset luokkakavereilta olivat miksi? Häpesinkö kertoa, että miksi en asu omien vanhempieni kanssa? En ihan rehellisesti muista. 

Asiat kumminkin luonnistuis hyvin ja tiesin ketä kutsua äidiksi ja ketä en. Koulukaverit varmaan ollut hämillään, koska silti puhuin aina " äiti soittaa" ja näin jälkeenpäin on varmaan kuullostanut hullulta, koska aina äidistä puhuessa sekotin kaksi sijaisvanhempaani. Ovat varmaan ollut supereita kavereiden mielestä, koska en eritellyt niitä " nyt puhun ensimmäisestä sijaisäitistä." Kun puhuin äidistä niin puhuin molemmista, vaikka toisessa lauseessa toisesta ja toisessa toisesta. 
Musta tuntuu, että mua on aina epäilty äitinä. Ihan ensimmäisistä Olivian neuvoloista. Heti oltiin kirjaimmellisesti tyrkyttämässä muita vaihtoehtoja lapsen pitämisen sijaan. Ja tämä vain siksi, että olen asunut sijaisperheessä, automaattisestihan olen epäpätevä äidiksi, eikö? 

Sekä eihän minulla voinut olla tukiverkkoja, koska olen asunut sijaisperheessä. Ennakkoluulot mua kohtaan äitinä pisti olemaan varpaillaan. Eikä ollut mitenkään mielekästä mennä neuvolaan, koska kysymys neuvola tädiltä oli tätä luokkaa " olihan tuo vahinko lapsi? " - Öö ei ollut. 

Olo on ollut alusta lähtien sellainen, että mun pitää koko ajan todistella ja näyttää jollekkin, että kyllä mä pystyn olemaan hyvä äiti, vaikka olenkin asunut sijaisperheessä. Pikku hiljaa alan mielestäni pääsemään tästä leimasta pois, koska olen näyttänyt, että pystyn silti olemaan hyvä äiti. 

Ihan tyhmää eikö? 
Mä olen onneksi saanut kaksi hyvää äidin mallia. Olen ollut onnekas tämän asian suhteen. 

Mä olen onnekas, että olen saanut tulla äidiksi juuri tälle tytölle. Uskon, että me ollaan just hyviä toisillemme. Me kasvetaan tytön kanssa molemmat koko ajan, yhdessä! 

Mä olen kiitollinen, että nämä kaksi äitiä jotka ovat musta huolehtineet ja ottaneet kotiinsa omana lapsenaan ovat myös yhtä innokkaasti ottaneet Olivian. Olivialla on monta mummoa ja me tiedetään, että ollaan tervetulleita heidän molempien koteihin. 

Näistä äideistä mä olen ottanut ja otan jatkossakin mallia, jotta osaan kasvattaa omankin lapsen tätä mailmaa varten! 

-Tanja 

Tauluilla piristystä lastenhuoneeseen

keskiviikko 2. toukokuuta 2018


Vihdoin on taas aika uppoutua Olivian huoneen sisutukseen. Oon haaveillut pitkään taulurykelmästä lasten huoneessa. Pitkään oon näitä taulukehyksiä, julisteita ja kortteja keräillyt. Ikinä en oo vaan saanu aikaseks tehdä niille mitään.

Nyt aloin sadepäivän kunniaksi laittelemaan näitä kuntoon, vaihdoin sommittelin ja mietin miten tämä on näin vaikeaa? Nehän on oikeasti vain tauluja onko sillä nyt oikeasti mitään väliä onko Pikkunorsun teksti julisteet vaaleanpunaisessa vai siniturkoosissa kehyksessä. No näitä mä pyörittelin tovin, vaihdoin, käänsin ja väänsin. Nyt luulen, että ollaan oikeilla jäljillä ja näin nämä olisivat parhaimmillaan.

Pieni pelko oli myö tosiaan, että nämä eivät sopisi keskenään yhtään, koska en ole näitä samalla kertaa ostanu vaan pikkuhiljaa ostanut tuolta ton ja tuon tuolta. Yheden julisteen olen joskus voittanut instagram arvonnasta. Ja se on tuo musta missä on kolme nallea kävelemässä. Juliste taitaa olla PikkuBo verkkokaupasta. En tosin tiedä myydäänkö niitä enää siellä, koska voitosta on varmaankin parisen vuotta aikaa, mutta kannattaa käydä tsekkaamassa. PikkuBo:n juliste ainakin sopii meille jonon jatkeeksi erittäin hyvin. 

Mitä mieltä sä oot sopiiko nää yhteen? Taulukehykset on tosiaan ikeasta ostettu. Kehykset on mun mielestä ihanan väriset. Tuo värikyyttä kummasti suht valkoiseen lastenhuoneeseen huoneeseen. 

Jotta nyt  ei nyt ihan överiks pistetä niin ei hätää, nämä eivät ole vielä kummiskaan seinässä kiinni, koska en ole ostanu taulutarroja. Ja niissä on se paha, että kun sen kerran seinään laittaa niin siinä sen taulun on oltava, koska jos kauheasti irrottelee ja vaihtelee lähtee liimapinta tarrasta irti. Joten vielä on edessä se tuskallisin eli päättää miten taulut viettävät aikansa seinällä. -Mulla ei henkilökohtasesti oo mitään silmää tälläisiin, mutta enköhän mä saa jonkun kaverin mua auttamaan.

Eilen ne jotka mua seuraa instagramissa näkivät varmaan mun isntastoryn, kun avauduin siitä että olin jo kerran kirjoittanu tän postauksen ja se vaan hävis johonkin. Se ärsytyksen määrä oli niin suuri, että jopa ärsytti nyt kirjottaa tää postaus uudestaan, koska tuntuu että tää ei oo yhtä hyvä, kun se mun eilinen, joka on jossain tuolla paikassa X. Mutta toivottavasti saitte tästä jotain irti. 

Mulle voi vaikka instagramin kautta laitella viestillä ehdotuksia miten nää taulut kannattaa sommitella seinälle. Ja musta ois ihana nähdä myös miten te ootte tauluja sommitellut lastenhuoneeseen. @Kauniskaruselliblogi

Oikein ihanan sateista päivää kaikille! 

-Tanja