Tänään käytiin paino kontrollissa, koska viimeksi ei kuullemma ollut tullu painoa tarpeeksi puolen vuoden sisään, mitä ehkä olisi pitänyt tulla. Mä tressasin vähän, että mitäs jos 3kk päästä ei painoa ole tullut tarpeeksi. Luuleeko ne, että Olivia ei saa kotona ruokaa? No ajatukset painokontrollista jäivät taakse, mutta eilen illalla taas alkoi vähän jännittämään aamun aika. Olivia ei ole nimittäin mikään paras syömään kotona.

Olivia syö päiväkodissa lautasellisittain ruokaa, kun kysyin asiasta. Joten en ihmettele, että iltaisin ei välttämättä ruoka kotona maistu, koska nukkumaan mennään jo niin ajoissa. Mutta entäs viikonloput, kun ollaan kotona? Ainoa mitä tyttö suostuis syömään koko ajan hyvällä ruokahalulla.. on.. valmis lihapullat. Musta ne haiseekin niin oksettavalle, että miten toi lapsi pystyy niitä syömään. Meillä isi syö niitä, niin neitokainen on oppinut isin tavoille. Yök! Onneksi meillä ei niitä syödä kummiskaan päivittäin eikä viikottain. Isi saattaakin syödä, mutta Olivia ei, koska mä en niistä tykkää! Meillä menee aikalailla ruokailu niin, että meillä syödään sitä mistä mä tykkään. Esim ei varmasti tule koskaan olemaan kotona pinaattikeittoa, koska en voi sietää pinaatin makua. Olivia kyllä syö päiväkodissa näitä ruokia mitä kotona ei juurikaan syödä. Joten voin hyvällä omalla tunnolla jättää pinaattikeitot sun muut pois kotona ruokalistalta.

Siihen painoon takaisin, en myöskään ollut sen suuremmin huolissaan, koska Olivia on terve ja eikä näytä liian laihalta. Mun mielestä tyttö on sopusuhtainen omana itsenään. Aluksi olin tosi huolissani, mutta sain kuulla muutaman tsemppi puheen vanhemmiltani, että ei tarvitse olla huolissaan.

Nyt vihdoin mittoihin 

Laitan sulkuihin vanhat mitat

paino 11,5kg (10690g) 

Pituus 84.3cm (83.4cm)

Pää 45.6cm (45.4cm)

Nyt vihdoin ollaan yli kymmenen kilon! JEij! Mikä on aivan mahtavaa! No tällä kertaa, kun olimme omalla neuvolan tädille saatu aika hän ihmetteli, että miksi ollaan painokontrollissa, koska ihan hyvin painoa on tullut. Mutta saatiin toinen huolen aihe.. Ounou.. Se on pään ympärys mitta. Kuullemma mennyt reilusti ala käyrillä 9kk lähtien ja kukaan ei ole sanonut mitään. Joten nyt lähti lääkärille arvio pään mitoista ja maanantaina ollaan yhtä tietoa viisaampina.

Ollaan Kallen kanssa molemmat "pieni" päisiä, joten ei ole oletettavissa mitään jättiläis päätä Olivialle. Sekä Olivia oli vauvana tosi paljon selälleen, joten sen takaraivo on myös vähän litteä. En tiedä vaikuttaako se näihin mittoihin, mutta arvaatteko, kuinka tääkin otti kupoliin.. Jos oikeasti on jotain hätää Olivian pään kasvun kanssa niin kiva, että ei aikasemmin siitä oo mitään sanottu.

No nyt odotellaan, mutta nyt on yksi huoli vähemmän, painossa ei mitään vikaa! Mutta kyllä nää asiat mietityttää varsinkin, kun on ensimmäinen lapsi kyseessä niin ei oo mitään hajua mistään, mikä on ns normaalia.


ps. Huomaatteko uuden bannerin?!

-Tanja 

Jännittää niin, että oksennan

Oksettaa, perhosia vatsassa. Kerroin teille aikasemmin, että pääsen sittenkkin työharjotteluun tänä syksynä, vaikka mun ei vielä pitänyt mennä. Mutta näytin kynteni osaamisen suhteen ja tilaisuus tuli lähtöön. Sain paikan helposti espoosta, lahdessa ei enää ollut paikkoja tarjolla. Joten espoon Oppivat Kädet ottivat mut sinne. Paikka on hyvä mulle, koska se ei oo ihan mikään yksityinen salonki vaan Omnian oma tälläinen paikka, jossa on myös kampaaja samassa. Se on opiskelijoille tarkoitettu työharjoittelu paikka. Siellä saan aivan varmasti itsevarmuutta ja taitoa tekemiseen. 

Harjoittelun ensimmäinen päivä on 2.11 ja jännittää niin paljon, että voisin oksentaa tästä jännityksen määrästä. Mua ehkä eniten pelottaa se, että siellä opetetaan varmasti joitakin asioita aivan eritavalla, kuin miten mä oon oppinu, mutta täytyy oppia poimimaan ne parhaat jutut ja yhdistää ne omaan osaamisen kanssa. Itsevarmuus mulla on tosi heikko. Tiedän, että osaan tehdä, koska muuten en olisi päässyt työharjotteluun vielä, mutta silti se epävarmuus omien tekemisien suhteen on tuolla takaraivossa ja se mua pelottaa eniten, että epävarmuus ottaa vallan mun osaamisesta ja sitten en yhtäkkiä mukamas osaakkaan mitään. 

Mä oikeesti rukoilen ylemmältä taholta apua, että mulla menis kaikki hyvin. Kävin tänään koulussa täyttämässä laput harjottelua varten ja sanoin mun opettajalle, että onks mun pakko mennä, koen etten sittekkään ole valmis menemään työharjotteluun vielä. Onneksi mun opettaja sai tsemppattua mut kasaan ja sai mulle paremman mielen. Mutta kyllä mua silti jännittä. Sovittiin, että meen huomenna kouluun ja teen asiakkaan niin, että opettaja suurinpiirtein istuu mun vieressä ja katsoo, kun mä teen kasvohoidon. Jos se menee hyvin ilman suurempia huomautuksia niin lupaan etten panikoi enää. 

Mulla olis vielä teille lukijoille yks kysymys: Mun pitää kirjoittaa niinsanottua päiväkirjaa mun päivistä työharjottelun aikana, joten kysymys kuuluu kiinnostaisiko teitä, jos kirjottaisin tänne mun työpäivistä ja sun muista? 

Onko ketään muuta jännittäny näin paljon, kun mua? Yks työharjottelu!!!! En kestä!! 

-Tanja

Ei malta pysähtyä

Tällä viikolla ollaan vietetty syyslomaa. Olivia oli päiväkodissa maanantain ja tiistain, vain ja ainostaan siksi, että sain hetken nauttia mun syyslomasta. Nukuin ja siivosin kotia sillä välin, kun neitokainen oli viettämässä päivää, päiväkodissa. 

Kalle lähti varkauteen kavereilleen pitimään syyslomaa. Mä sain eilen yökylä vieraita. Tiesittekin varmaan sen jo, jos seuraatte mua snapchatissä, jos et vielä seuraa ja haluaisit seurata niin mut löytää sieltä nimimerkillä ttanj 

Tänään oli vilskettä koko päivän aamusta lähtien. Olivia on nukkunut tosi huonosti, kun isi ei ole ollut kotona ja se on vähän verottanut. ( sen takia nukuinkin maanantain ja tiistain melkeen kokonaan )

Sekä Olivia on tosi levoton nukkuja, jos ollaan jossain paikassa yötä, jossa on lapsia tai meillä on lapsia yötä. Joten musta tuntuu et yökyläilyt alkaa riittää, koska ei oo kiva, kun ei nukuta.. Sekä Olivia ollut ihme känkkis, kun isi ei oo ollut kotona, arvatkaa minkä enkeli siitä kuoriutui, kun isi saapui kotiin täänään?! 

Mutta joo siis takaisin tähän päivään. Aamulla heräsin heti siivoamaan, koska meillä oli tänään mammamiitti, näitä meillä on aina silloin tällöin jonkun kotona ja nyt oli mun vuoro olla emäntä näissä bileissä. Tuntui aamulla ihan turhalta siivota, vaikka siivosin sotkua syntyi silti kahta kauheemmin. Mistäköhän johtui? :D Siivouksen jälkeen mun piti lähtee ulkoiluttamaan mun siskon koiria, koska hän lähti reissuun. Saavuin ensimmäiseltä kierrokselta niin ihmisiä alkoi jo tulemaan meille. Ja näissä mammiksissa on aina kauhee sählinki, kun on niin paljon lapsia ja aukuisia. Hyvä, että miitti kerkesi loppua mun piti lähteä ulkoiluttamaan jälleen siskon koiria. Ja nyt vihdoin kotona! 

Todella touhukas päivä takana. Tänään olis vielä pitänyt pakata, koska me lähetään koko perheen voimin viettämään loppu syyslomaa espooseen. Mutta pakkaus sai nyt jäädä huomisen hommaksi. Olivia pääsee käymään toisessa mummolassa pitkästä aikaa ja mä pääsen näkemään kavereita Olivian kanssa. 

Ps. Katsokaa tuota vauvaa mun sylissä! En mä kestä! Vauvakuume iski..

Oikein hyvää syyslomaa kaikille kenellä sitä on vielä jäljellä ja muille hyvää loppu viikkoa! <3 

-Tanja

KÄPY DIY

Ne jotka mua seuraa instagramissa tietää, että oon lähi aikoina keräillu käpyjä ja tuunaillut niitä kahdella eritavalla. Kerättiin pihalta ihan tavallisia käpyjä, tuotiin sisälle ja alettiin hommiin.

Ensimmäisissä kuvissa en tehnyt mitään muuta kävyille, kun spreijasin ne lumisumutteella. Meinasin näistä tehdä oveen sellasen kranssin, jos siis onnistuisin siinä. Näyttää mun mielestä tosi kivoilta!

Alemmissa kuvissa laitoin kävyt kloriittiin muutamaksi yöksi killumaan, jos ne vähän vaalenisi. Meinasin menettää jo toivon, koska ne eivät olleet vaalenneet yhtään, kun otin ne pois kloorista. Mutta ilokseni huomasin niiden vaalenevan enemmän ja enemmän, kun ne oli kuivumassa. Kävyt oli kuivumassa 1.5vk.

Käpyjen kuivumisen jälkeen aloin " maalaamaan " eli siis sekoitin glitteriä ja liimaa, joten sain niihin pientä kimallusta. Ja niistä tulikin yllättävän kivoja. Ajattelin ensin, että kävyistä olis tullu ihan valkosia kloorin ansiosta, mutta ei niistä tullut. Oon silti tosi tyytyväinen tähän väriin, joka niille sitten loppujen lopuksi tuli. Että jos haluaa ihan valkosia käpyjä kannattaa ne enneminkin spreijata tai maalata valkosella.

Nää glitter kävyt jää ihan koristeeksi, että niille mä en varmaankaan sen ihmeempiä enää ala tekemään. Nytkin, kun laitoin kynttilöitä palamaan niin laitoin glitter käpyjä kynttilöiden sekaan ja näyttää oikeesti tosi kivalta!

 Mitäs piditte? Ootteko te joskus tehny kävyistä koristeita? 

-Tanja

I < 3 ME

Vihdoin ILOVEME- messut on takanapäin, ainakin mun osalta. Odotin messuja kovasti. Myös sen takia, koska samassa oli SKY kosmetologi messut, jonne me opiskelijatkin pääsimme mukaan. Olin viimeks käynyt näillä messuilla, kun kosmari ja ilove me messut olivat vielä erikseen.

Ihan henkilökohtanen mielipide näiden yhdistäminen on ollut suuri virhe. Ennen kosmetologi messut oli sellaisen " fiinin " rauhalliset. Tosi kivat, mutta nyt pieni alue messukeskuksen perällä oleva tila oli pieni floppi. Toisaalta kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli ei tarvinnut ravata helsingissä kahtena peräkkäisinä viikonloppuina, kun nyt nämä olivat yhdistetty. Löytyi myös plussaa, ne jotka ovat yleensä olleet kosmari messuilla olivat nyt iloveme puolella paljon isompana. Joten oli paljon ihasteltavaa.

Joten kaikessa yksin kertaisuudessaan viikko oli mukava lopettaa kyseisiin messuihin, pää paljon tietoa on hyvä aloittaa syysloma. Muutama ostoskin tuli tehtyä, olen todella tyytyväinen ostoksiin ja ilmaisnäytteisiini.

Kävittekö te messuilla, mitä piditte? Löysyittekö paljon ostettavaa? 

 -Tanja 

Elämää ei sen enempää

Blogi on ollut aika hiljainen, ei täysin hiljainen, mutta suurimmaksi osaksi. Jotenkin on ollut tosi huono inspis blogia kohtaan. Ennen oli todella helppo rupatella vauva jutuista, koska aina tuli niin paljon uutta pienissä hetkissä. Tulee nytkin uusia juttuja, joita Olivia oppii, mutta jotenkin tuntuu itsensä toistamiselta, jos kerron koko ajan mitä Olivia on oppinut. Kun viime postauksessa just pohdin Olivian kehitystä. Kiitos niistä kivoista kommenteista, jota sain! Vastailen niihinkin mahdollisimman nopeasti. 

Koulu on vienyt paljon energiaa, mutta oon nyt pärjännyt tosi hyvin siellä. Mulla on nyt ollu tasasin väliajoin kuraattorin kanssa tapaamisia viime kevään takia. Mutta nyt tuli niin positiivista palautetta kuullemma mun opettajalta sekä näytin kuullemma todella virkeältä, joten tapaamisia ei toistaiseksi jatketa. Tää asia sai mut todella hyvälle tuulelle ja tuli sellanen olo, et ihanaa, että joku huomaa kuinka oon oikeesti nyt yrittänyt! 

Odotan joulua ihan tosi paljon!!! Musta tullu oikee jouluhullu, haluaisin jo koristella meidän kodin jouluisesti. Mulla on jo pari DIY projektia kesken noitten käpyjen kanssa. Katsotaan millon pääsen jatkamaan niiden kimpussa eteenpäin. Mitä jouluisia DIY juttuja te ootte tehnyt? Rakastan tehä kaikkee tollasta ite, olis kiva nähdä teidän tekeleitä tai kuulla kivoja ohjeita niihin. Ja just nimen omaan joulu DIY juttuja! :) 

Olisko teillä jotain mistä haluaisitte mun kirjottavan tai jotain muita toiveita blogin suhteen? Otan avoimesti vastaan ideoita. Haluan vielä kiittää teitä lukijoita, koska ilman teitä tää blogi ei olis mitään, ootte tsempannu mua hirmusesti eteenpäin kivoilla kommenteilla. Juuri yks päivä sain tosi kivan kommentin anolta, joka sanoi, että mun blogi on kehittynyt tosi paljon! Se kommentti sai hymyn huulille! <3 

Nyt on pakko käydä jo nukkumaan, vaikka mulla onkin huomenna vapaa päivä. Väsyttää! Perjantaina lähden i love me-messuille, joten vähän erilainen perjantai tulossa! 

-Tanja

Osaako taaperoni tarpeeksi ikäisekseen?

Olivia on oppinu viimesten viikkojen sisällä ihan hirveesti kaikkee. Mutta just ku alan miettimään mitä kaikkee se osaa niin aika vähälle sanat on jäänyt. 

Olivia ymmärtää tosi hyvin ja tosi paljon. Mutta se ei oikeen tuo ulos niitä sanoja, se hokee paljon samoja sanoja koko ajan. Ja sitku se oppii uusia niin niitä hoetaan koko ajan.

Et sitku se sanoo jonkun sanan niin se on aika " täydellisesti " sanottu. Et sillä on tosi vähän noita omia sanoja, paitsi kissa, on välillä kissa ja välillä kitta. Et ku se puhuu noita sanoja, joita luettelen tossa alempana niin siltä samalta ne kuullostaakin. 

SANAT JOITA OLIVIA OSAA, enemmän tai vähemmän: 

Pupu

Hauva (Hauvva sanoo hau) 

Moi,Hei&Heippa

Äiti

Mummu

Pappa

Kiti&Mila (Meidän koirat) 

Vauva

Ei

Joo

Anna

Pipi 

Poppa (Joka ei oo ees varmaan sana, mutta tarkottaa kuumaa) 

Heppa (Ja heppa sanoo ihhahaa) 

Muu (Eli mitä lehmä sanoo) 

Kitta/kissa (Kissa sanoo miu) 

Piilo

Apua

Kakka

Vaippa

Mennää

Nam

Loppu (Tarkottaa Olivian kielellä kiitos) 

Oho/ohho

Hui

Piipaa 

Jos sanon Olivialle, että anna hali, se antaa sen halin ja samalla se sanoo Aijaij. Joka on Olivialle hali. Se ymmärtää, jos sanon "anna hali" mut se ei sit osaa sanoa hali sanaa. 

Syöminen onnistuu nykyään tosi hyvin, jos ei oo pelleily tuulella. Osaa käyttää haarukkaa ja juoda normi mukista. Kotona se syö tosi vähän, kun ei ruoka maistu. Eikä varmasti maistu ku päikyssä vetää lautasellisittain ruokaa arkisin. 

Potalla osataan käydä, joka on tullu tosi nopeesti meille. Olivia tykkää pottailla ja se on aina ihan intopinkeenä menossa potalle. 

Leikitki on alkanut sujumaan. Olivia tykkää rakennella torneja tosi paljon puupalikoilla. Puupalikat on meillä se ykkös hitti nyt. Sekä leikkikeittö on kans nyt in! Olivia kokkaa ja sitten me syödään kokkaukset yhdessä. Se aina huutaa sen omasta huoneesta "äitii, äitii" ja jos ei heti vastaa tai mee sinne niin se tulee hakemaan. Hiekkikselläkin viihtyy nyt paljon paremmin!! 

Ulkona Olivia usein miten kuuntelee nykyään mua, eikä juokse päätäpahkaa kohti tuntematonta. Nykyään se kävelee nätisti vaunuissa kiinni. On toki myös niitä hetkiä, kun korvia ei oo, mutta pääsääntösesti nätisti.

Mutta mua ärsyttää suunnattomasti, kun kaikki menee vieläkin suuhun. Hiekkalaatikolla hiekka ja kotona muovailuvaha, kynät ja oikeestaan ihan kaikki. 

Kaikki tää pohdinta juons juurensa siitä, kun Olivia on nyt nukkunu 14h yöunia ja 2h30min päikkyjä. Ja ei herää öisin. Mietin jo, että mikä tota tyttöä vaivaa, kun se nukkuu niin paljon. Kasvava lapsi tarvitsee unta. Mutta mä en oo yhtään tottunu, että se nukkuu noin hyvin. Ehkä mun kannattas vaan nauttia siitä, kun se kerrankin nukkuu niin hyvin. 

Mutta mua mietityttää toi sanojen määrä? Paljonko puoltoistvuotiaan taaperon pitäs osata sanoja? Vai onko se ihan lapsi kohtasta? 

-Tanja

Vanha elämä, onneksi VANHA

Elämää kahdeksantoistavuotiaana, viinaa, viinaa ja kavereita. Siinä oli ehkä tiivistettynä mun elämä ennen lapsen saantia. Karua eikö? 

Muutin lahteen, koska tiedostin jo itse, että elämäni ei ollut kondiksessa. Vaikka mulla oli espoossa paljon kavereita, mutta ne oli vääriä kavereita mulle. Tai ehkä väärä on huono sana, koska oli siellä paljon ihaniakin ihmisiä joiden kanssa tänä päivänäkin tekemisissä. Mutta mun on vaikea sanoa ei. Joten menin ja tein niinkuin muutkin. 

Se, että en päässsyt espoossa haluaamani kouluun oli helppo vain olla ja pistää elämä "ranttaliksi." Onneksi tajusin itse, että ei näin voi elämä jatkua, koska olisin varmasti piakkoin ollut alkoholisti ja varmasti olinkin jo. Tiesin, että mulla on "verissä" alkoholismi, mutta ei se paljon kiinnostanut siinä vaiheessa. 

Rellestys jatkui lahdessa, mutta uusien ystävien kanssa.. Tosiaanko? Vaihdoin paikkakuntaa, jotta saisin elämäni kuntoon. Rällästäminen jatkui.. Olin jälkihuollossa vielä tuolloin, joten asuminen ja vuokranmaksu oli taattu, kunhan vain veisin joka kuukausi toimeentulohakemuksen. Sekin alkoi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Rahat, jotka tienasin pistin ne juhlimiseen, enkä käynyt viemässä toimeentulohakemusta yli puoleen vuoteen. 

Palasimme Kallen kanssa takaisin yhteen ja elämä alkoi vähän rauhoittua, mutta koulupaikan saantia odotellessa mitäs muutakaan, kun juhlimista? 

Kesällä 2013 tuli tikkuun kaksi punaista viivaa!! <3 Pelkkää rakkautta jo siinä vaiheessa. Samana päivänä postiluukusta kilahti kaksi kirjettä: "Tervetuloa opiskelemaan kauneudenhoito alaa!!" Ja " Häätövaroitus, kaksi viikkoa aikaa muuttaa pois." Häätö tuli maksamattomista vuokrista. Sydän hakkasi ja mietin päässäni mitä teen.. Olin itse pilannut elämäni, ehkä tietoisesti, mutta en silti tietoisesti. 

Soitin sosiaalityöntekijälleni itku kurkussa, että lupaan parantaa tapani, kunhan en saa häätöä. En voi saada häätöä! Sain vihdoin koulupaikan, jota olin haaveillut viisi pitkää vuotta ja nyt se oli vihdoin saatavilla. Olen raskaana, en voi asua kavereillani, koska mun pitää alkaa laittamaan vauvalle omaa huonetta mihin hän on tervetullut synnyttyään. Kotiin, jossa häntä rakastetaan ja hoidetaan! 

Sain jäädä asuntoon ja sen jälkeen paransin elämäni, totaallisesti. Opin kantapään kautta hoitamaan asioita ja hoitamaan itseäni. Samalla opin hoitamaan pientä ihmisen alkua. Erottamaan oikeat elämän tavat väärästä.  Opin laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen! 

Opettelen edelleen monia asioita, mutta nyt elämä alkaa olla suhtkohdillaan! Lapsen ei pidä kannatella äitiä, vaan äidin lasta. 

-Tanja