Parisuhde

Parisuhde

Raskaana ollessa toitotettiin koko aijan, että vauvan synnyttä parisuhde muuttu. Ei ole enää samanlainen kuin ennen. Sen kyllä huomaa, ettei olekkaan. Mutta en tiedä onko se hyvä vai huono asia? Olemmehan olleet jo 4-vuotta yhdessä. Pieni muutos sinäänsä on hyvä asia suhteenkin kannalta. Eihän kukaan jaksa aina sitä samaa. Taino minä en ainakaan. Kyllästyn hyvin helposti. Jos joka päivä tekisimme sitä samaa. 

Nuorempana kun emme vielä asuneet yhdessä, teimme kaikkea tosi paljon mm. kävimme leffassa, syömässä ja näimme kavereitamme yhdessä ja erikseen. Kun muutimme yhteen tapamme taas muuttui, koska rahaakaan ei ollut samanlailla kuin ennen. Kävimme silloin tällöin ulkona syömässä ja leffassa käynti loppui melkeempä kokonaan. 

Viimesen vuoden aikana suhteeseemme mahtui ero, ja raskaus. Emme siis eronneet kun tulin raskaaksi vaan ennen joulua vuosi sitten. Olimme muutaman kuukauden erossa toisistamme ja mietimme mitä haluamme elämältämme. Samoja asioita vai eri? Päädyimme siihen että haluamme elää toistemme kanssa ja jakaa elämämme, myös haluamme kuulua toistemme elämään. Pian kuin palasimme yhteen saimme ihanan samalla hämmentävän uutisen. Vaikka olimme toivoneet pientä lasta, silti asia hämmensi. Raskaus aikana minä kärttyilin ja olin kun mikäkin pirulainen ja Kalle kesti sen. Jos suhteemme kesti minun raskaushormoonit kestää suhde mitä vain. 

Kalle on todella hyvä kuluttamaan aikaa koneella pelaamassa. Ja silloin saattaa jäädä koti askareet huomioimatta. vaikka niistä kuinka monta kertaa olisi muistuttanut. Sehän minua huolestutti eniten raskaana, olin silloinkin väsynyt. Entäs sitten kun on vauva, koirat ja kotiaskareet? Miten pärjään. kun ei Kalle liikauta sormeakaan.  Pelkäsin turhaan, tai en ihan turhaan, onhan sitä vieläkin edelleen, mutta Kalle auttaa parhaansa mukaan. Tottahan toki minä valitan jostain aina, mutta eikös se ole naisentyö? :D 

Tuntuu siltä, että suhteemme olisi vahvistunut vauvan myötä. En tiedä onko tämä jotain " alkuhuumaa " koska olemmehan onnellinen perhe. Minä onnellinen äiti ja Kalle onnellinen isä. Suhteessamme on isoja alamäkiä en kiellä sitä. Mutta mielestäni alamäet kuuluvat parisuhteeseen, ja niistä me selviämme yhdessä, emme erikseen vaan yhdessä. Ja vaikka eroaisimme nyt olemme silti koko loppu elämän toistemme kanssa tekemisissä. Toki haluan luottaa siihen, että olemme koko loppu elämämme yhdessä ja kasvatamme yhteisillä säännöillä yhteisen lapsemme. Toivottavasti myös joskus pääsen naimisiin, lapseni isän kanssa. 

Arvostan Kallea sellaisena kuin hän on ja Kalle minua sellaisena kuin olen. Olemme parisuhteen alusta asti ollut ne " me omat itsemme. " 

Tällä hetkellä parisuhde kukoistaa, mutta eihän asia aina niin ole ollut. MUTTAKUN mä ootan niin innolla mun ekaa äitienpäivää. <3 Työstämme suhdettamme koko aijan, että se parentuisi koko aijan enemmän ja enemmän. 

Nyt muutamia kuvia 4 vuoden ajalta. haha. Nää kaikki kuvat on järjestyksessä. Ensimmäinen on vanhin. 

-Tanja