Tukijoukot

Oon niin onnellinen tällä hetkellä. Olivia oli mun äidillä hoidossa ja tuli eilen kotiin. Mä oon saanu levätä ja vain olla. Mä rakastin vaan olla, koska lapsen kanssa päivät on niin touhukkaita. 

Mä nukuin pitkään, mä näin kavereita, mä tein mitä mä halusin. Hetkeen ei oo ollut sellasta, että mä voin tehä ihan mitä vaan. Pystyin vaan lähtee joka paikkaan. Mä oikeesti nautin siitä. En muistanukkaan, kuinka kivaa sellanen on.  

Ikävöin Oliviaa päivät ja yöt. En tietenkään unohtanut mun lasta. Mutta mä vaan pystyin oleen niin levollisin mielin, koska mä tiesin äidin pärjäävän Olivian kanssa. Laittelin viestiä joka päivä, että miten menee. Mulle sanottiin: hyvin menee, lepää sinä. Mulla oli niin toimeton olo koko aika, kun ei lasta vieressä hyörimässä ja pyörimässä. 

Tän reissun ansiosta osaan arvostaa sitä kuinka hyvät tukijoukot mulla oikeasti on. Ja äidit, kaikki äidit tarvitsevat välillä lepoa. Apu lapsen kanssa ei ole itsestään selvyys, vaikka pitäisi olla. Kaikki ansaitsis apua ja omaa rauhaa lapsi arjesta. Mä oin niin onnellinen siitä, kun mun vanhemmat itse kysyy millon he saavat tirpan hoitoon. Mun ei tarvitse välttämättä kysyä, vaikka kysyisin tiedän, ettei kysymys rasita heitä ja voin hyvillä mielin kysyä, koska tiedän heidän auttavan mua. Sekä mun sisarukset auttaa mua tosi paljon. Mun sisko hakee Oliviaa päiväkodista aikasemmin, kun mä oon kuoleman kipeä tai mä oon koulussa vähän pidempään. Mun veli ja sen tyttöystävä auttaa mua myös tosi paljon, ne on ottanu myös Oliviaa hoitoon ja he aina ite kysyvät myös millon saa tirpan hoitoon. Ja tiedän, että voin kysyä apua heiltä. Sekä myös rahallista apua oon saanut kaikilta niin paljon. Tuntuu, ettei pelkkä kiitos edes riittäisi. Kaveritkin ollut tosi isona apuna. Sekä myös Kallen vanhemmat. 

Mutta ne haluaa auttaa mua ja Oliviaa. Ne haluaa, että mä jaksan ja pystyn olemaan hyvä ja reipas äiti. 

Oon nähny läheltä, kun äidit ei kehtaa pyytää apua tai niillä ei ole keneltä pyytää apua. Ja se on oikeesti tosi surullista, koska kaikilla pitäs olla joku keneltä pystyy pyytämään apua tilanteessa, kuin tilanteessa. 

Nyt voin alottaa tän vuoden erittäin hyvillä mielin. Olen levännyt, olen tänä vuonna vielä parempi äiti, kuin edellisenä. Tänään Olivia 10kk. Siitä postausta sen jälkeen, kun ollaan neuvolassa käyty. Mutta tyttö kehittyy kovaa vauhtia. Tähän aikaan viimevuonna mä laskin päiviä, koska neiti haluaa syntyä. 

Muistakaa levätä äidit! Kun äiti voi hyvin niin lapsi voi hyvin! 

Minkälaiset tukijoukot teillä on? 

-Tanja