Äiti on nyt vähän väsynyt..

Mä en tiedä mikä on mut tähän pisteeseen ajanut, en todellakaan. Mutta voin käsisydämmellä vannoa, että ei ainakaan lapseni. Flunssa kierteet sentään ohi ja lapsestani on kuoriutunut sellanen ilopilleri, että en olisi ikinä uskonut lapseni luonteen olevan noin iloinen niin pitkän sairastelun jälkeen, että olin jo itsekkin uskoa siihen, että lapseni ei nauti mistään. 

Äitiä nyt vähän väsyttää, mutta en tiedä miksi. Elämä rullaa tasaisen hyvää tahtia eteenpäin. 

Seuraava kysymys olenko masentunut? Koen itse, että en ole masentunut. En koe, että minua ei kiinnosta mikään. Olen vain vähän väsynyt äiti tällä hetkellä. 

Kalle totesi lääkäriin lähdettässä, että elä liioittele sitten, tai ne tuppaavat masennus lääkket käteen. Katsoin hölmistyneenä, olisiko noloa olla masentunut? 

Lähisukulaisenikin, ovat huomanneet, etten jaksa enää tehdä mitään

Olenko  tressaantunut? Ehkä hiukan, koulu menee päiväpäivältä vain enemmän metsään. Sairastelun vuoksi 3 viikkoa pois koulusta jätti ison aukon opiskeluuni ja nyt en jaksa aamulla nousta sängystä tai edes koko päivänä. Joten ei koulu mene tälläkään hetkellä kovin hyvin. Se vähän tressaa kyllä kieltämättä. 

Mikä mua väsyttää? Miksi lapseni ei saa muhun minkäänlaista ryhtiliikettä? Miksi? Nukahtelen ihan mihin paikkoihin vain. Herään meteliin, hajuvedet vessanpöntössä, roskikset tyhjennetty koirien avustuksella. Ounou, ei tälläinen ole hyvä äiti, joka nukahtelee pitkin päivää. 

Mutta onneksi nyt oli aika ottaa itseään niskasta kiinni, huomasin, että nukkuminen ja ulkoilman saanti ei auta yhtään mitään. Olen nyt käynyt kilpirauhasen vajaatoiminnan ja hemoglobiinin testaamassa. Vastaukset saan huomenna. Toisaalta toivon, että jommasta kummasta löytyy syyllinen tähän, koska en jaksa enää olla väsynyt. 

Haluan nauttia täysillä kaikesta hyvästä mitä minulla on tällä hetkellä elämässä, en halua viettää kaiket päivät sängynpohjalla. 

-Tanja