Kummius mikä kunnia tehtävä, saada olla pienelle nyytille kummi ja myöhemmin vähän isommalle lapselle.
Olivialla on 5 kummia tai niin papereissa lukee. Mutta vain 3 on aktiivisesti kummin pestissä mukana.
Raskaus aikana luulin valinneeni parhaat kummit lapselleni sen tuen ja turvan, jota lapsi ehkä jossain vaiheessa elämää hakee joltain muilta, kuin ehkä tyhmältä äidiltä ja isiltä.
Kummiehdokkaat heittivät vitsillä, että " minusta tulee mailman paras kummi ja olen lapsen elämässä koko aijan läsnä. " Toisin kävi. Vain kolme kummia on ollut aktiivisesti läsnä tytön elämässä, yksi ei tullut edes ristiäisiin eikä siis ole koskaan tavannut edes tyttöä.
Mielestäni en vaadi paljoa kummeilta. Vaadin, että kummilapsen kanssa vietetään aikaa. Vaikka Olivia on vasta 1-vuotias tytöntyllerö Olivia tunnistaa jo ihmiset, ketä näkee usein ja ketä ei juuri millonkaan. En vaadi, että viikottain pitäisi olla käymässä ja näkemässä ja tekemässä, en todellakaan. Vaadin oma aloitteisuutta kummilapsensa suhteen.
En ehkä vaatisi kummeilta mitään, josko ei olisi ollut niin kovaa hälinää, että " minäminäminä olen paras kummi. " ( en tiedä ymmärrättekö tilannetta, kun ette ole sitä livenä kuullut. ) Mutta eniten ottaa se pattiin, että kun kastejuhlassa on saatu kummius, niin sen jälkeen hävitään, kun pieru saharaan.
Onneksi määrä ei korvaa laatua! Olen todella otettu näistä kolmesta kummista, jotka ovat Olivian elämässä todella läsnä. Heitä kiinnostaa mitä tytölle kuuluu. Aamulla herätään Olivian kanssa, vaikka en todellakaan ole pyytänyt. Leikitään ja hassutellaan. Saan viestejä " Kävisikö, jos tulisin hakemaan Olivian mun kanssa vaunulenkille? " Kun meille tullaan heti humioidaan Olivia ja aletaan leikkimään tytön kanssa!
Olivia tunnistaa nämä ihmiset jo ovelta ja tulee juosten ja kikatellen ovelle vastaan. Hyvä, että antaa kummien päästä istumaan, kun haluaa jo esitellä uudet taitonsa, mitä kaikkea on kerennyt oppimaan lisää viime näkemästä.
Haluan, että Olivialla on todella hyvät ihmis suhteet kummeihinsa, tietää, että häntä rakastetaan ja arvostetaan. Uskaltaa kertoa, jos jokin on hätänä ja tälläistä suhdetta aletaan jo rakentamaan pienestä pitäen. Luottamussuhdetta ei rakenneta päivässä eikä kahdessa.
Itsellänikin on pienen pieni söpö kummityttö, jota näen nykyään tosi harvoin. Se harmittaa, koska tyttö on ihana, mutta, kun nähdään niin harvoin ei ole mitään luottamussuhdetta tytön kanssa. Toivon, että tämäkin asia joskus muuttuisi.
Mikä teidän mielestä on kummin " velvollisuus?" Onko teille ok, ettei kummeista kuulu mitään ristiäisten jälkeen? Vaiko toivotte, että olisivat aktiivisesti lapsen elämässä?
-Tanja
Olen aivan samaa mieltä sinun kanssasi. :) Minua harmittaa se että on tullut tehtyä hieman huonoja kummivalintoja, tai pojan kummeistä 2 ei pidä ollenkaan yhteyttä. Toinen on vielä veljeni, joka asuu puolet ajasta ulkomailla ja puolet monen sadan kilometrin päässä, mutta ei ole koskaan kysynyt kuulumisiakaan eikä ole pojan kanssa ollenkaan harvoin täällä käydessään. Syntymäpäivillekään ei ole tullut koskaan. Toinen huono kummivalinta on ex-mieheni sisko, mikä tietysti on ymmärrettävää ettei olla oltu missään tekemisissä. Mutta onneksi poitsulle sentään yksi hyvä kummivalinta sattui! Amandan kummit onneksi on läsnä elämässä, vaikka oma-aloitteisuutta toivoisi enemmän. :) Itselläni on 3 kummilasta ja pyrin olemaan aktiivisesti tekemisissä heidän kanssaan. :)
VastaaPoistaVoi vitsi!
PoistaIhanaa, että itse pidät kummilapsiisi yhteyttä! :)