Lapseni ulkoilu

Vihdoin on se kesä, jota olen odottanu. Oliva temmeltää ulkona ja leikkii hiekkaleikkejä. Ostin ensimmäiset hiekkalelut Olivian ollessa noin kuukauden ikäinen, mutta ei niitä juuri olla käytetty. 

Nyt, kun ollaan muutettu tähän uuteen asuntoon, meillä on tossa pihalla oikein kiva pieni hiekkalaatikko ja keinut. Sekä hiekkiksellä leluja, että ei tarvitse aina omia kantaa mukana. Mutta silti en ole saanut aikaseksi lähteä Olivian kanssa aina ulos. Ollaan me muutamia kertoja tossa jo käyty leikkimässä. Puolet ajasta on sellaista " juostaan äitiä karkuun " ja parkkipaikka on hiekkalaatikon vieressä, joten saaa olla silmät selässäkin. Onneksi siinä ei nyt mitää hullua autoliikenettä ole. 

Oon osottautunu yllättävän laiskaksi ulkoiliaksi, vaikka aattelin jeij vähän kivaa. Mutta silti on iso kynnys lähteä ulos. Lähden mielelläni, jos mullekkin olis seuraa ulkona. Käyttekö te mielummin lapsen/lapsien kanssa keskenään ulkona, vaiko mielummin, jos sinullekkin on seuraa siellä pihalla?  Musta on tosi puuduttavaa olla kahestaan Olivian kanssa hiekkalaatikolla. Mutta kyllä mä siitä tykkäänkin. En talvella tykännyt yhtään olla ulkona, olina jo vartin jälkeen, että mentäskö jo sisälle. Kesä on aivan eri asia. Viihdyn paljon paremmin 

Tänään oli vähän erilainen hiekkalaatikko kerta, kun yritin ottaa tätä postausta varten kuvia. En ehkä osallistunut niin sataprosenttisesti ulkoiluun, enemmänkin kuvien ottoon ja kameran säätöihin. Harvoin mulla on kamera mukana hiekkalaatikolla.

Me ei käydä Olivian kanssa joka päivä edes ulkona, vaikka Olivia tykkää siitä ihan hulluna. En koe huonoa omatuntoa siitä, ettei me käydä jokapäivä ulkona, koska Olivia saa päiväkodissa ulkoilua arkisin. Joten mielestäni ei mailmaa kaada se, että ei, vaikka lauantaina mennä ulos, jos esim sataa vettä taivaan täydeltä. 

Hiekkalaatikolla lapsen käyttäytyminen on välillä vähän hurjaa, kun lapio tolkulla menee hiekkaa suuhun ja kaikki männynkävyt ja kivet on maisteltava. En kiellä jokaista lapiollista hiekkaa suuhun laittaessa. Uskon, että Olivia oppii kyllä, että hiekkaa ei kuulu syödä. Sanon nätisti muutamia kertoja, että älä syö hiekkaa ja otan ehkä lapion pois kädestä ja näytän, että tällä voi tehdä muutakin, kuin lappaa hiekkaa suuhun. En ala hysterioimaan, jos pieni kivi nielaistaan vahingossa. Samalla tavalla siellä ulkonakin maistellaan kaikkea, kuin sisällä.  

Pitääkö äidin/isän koko aijan olla tekemässä hiekkakakkuja, vai voiko istua sivussa ja katsoa, kun lapsi leikkii. Mielestäni tässä sellainen balanssi on hyvä. Ei vain istuta sivussa ja katsota, mutta lapsen täytyy myös oppia leikkimään yksin, eikä äiti taikka isä voi olla koko aikaa viihdyttämässä ja tekemässä hiekkakakkuja lapsen kanssa. Ei siinä väärääkään ole, jos leikkii koko aijan lapsensa kanssa, ei todellakaan. Väärää on enemmänkin se, jos istut penkillä koko aijan, etkä kiinnitä huomiota lapseen. Kultainen keskitie tässäkin, se on mun mielpide. Minkälainen mielpide teillä on tässä asiassa? 

Nyt, kun lämpimät säät alkaa rantautumaan tännekkinpäin suomea ja kesäloma kolkuttaa ovella, uskon, että vietämme kesällä paljon aikaa ulkona, kun Oliviakin osaa kävellä niin voi tehdä pieniä kävelyretkiäkin lähimaastossa. Aivan mahtavaa! 

-Tanja