Minä olen melkein puolitoista vuotias

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Aamulla ilmoitan itkulla, että olen jo hereillä, jotta minut tultaisiin mahdollisimman nopeasti nostamaan sängystä pois. Aamulla herätessäni olen heti iloisella tuulella, kun jompi kumpi vanhemmistani tulee nostamaan minut pois. Haluan heti ruveta leikkimään. Ensimmäiset sanani ovat hauva, koska näen ne yleensä heti äidin tai isän jälkeen ensimmäiseksi. Käyn halimassa hauvoja ja alan leikkimään. Yleensä luemme aamulla äidin kanssa kirjaa ja soitamme musiikki pianoa, josta tykkään todella paljon. Laitan äidin soittamaan sitä ja alan itse tanssimaan, jos äiti lopettaa soittamisen kesken kaiken juoksen kiiraan vilkkaa äidin luo ja siirrän sormen musiikkinappulalle, jotta mussiikkia rupeaa soimaan taas, jotta voin tanssia. Äiti sanoo, että olen erittäin hyvä tanssimaan, koska olen alkanut pyörimään myös ympyrää ja mukamas musiikin tahtiin nostelemaan jalkoja. Pää keinuu tahdissa mukana. Tanssi ja lukuhetken jälkeen haluan aamupalaa. Äiti tai isi laittaa yleensä puuroa aamupalaksi, mutta olen alkanut nirsoilemaan sen suhteen. En haluaisikaan enää syödä sitä. Joten joskus saan hedelmiä tai leipää. Mutta yleensä sitä puuroa, joka on alkanut tympimään. 

Aamupalan jälkeen, lähdetään joko ulos tai jatketaan sisäleikkejä. Suosikki juttuni ulkona on keinuminen, joka saa vatsanpohjassani pienen mylleryksen. Rupean kikattamaan hullunlailla, koska se on niin kivaa. Sisällä taas tykkään jatkaa aamuisia hommia, joko kirjojen lukemista tai pienolla soittamista. Hauvojen kanssa leikin myös paljon. Koska niiden kanssa voi leikkiä vetoleikkejä. On kivaa, kun osaan villitä koiria.

Tässä vaiheessa päivää mulla alkaa taas olemaan nälkä, joten haluan syötävää. Syön yleensä melkeen nakuna, koska äiti ei jaksa siivota jälkiäni. Koska sitten, kun olen täynnä yllätän aina vanhemmat ja sotken ruualla, olen nopea siinä. Tiedän, että ne ei siitä tykkää, mutta osaan myös syödä siististi haarukalla tai lusikalla, kun jaksan keskittyä siihen hommaan. 

Ruuan jälkeen on mun päikkäri aika. Otan pupun kainaloon ja mut viedään sänkyyn. Nukahdan nykyään heti ilman itkuja. Olen myös niin iso tyttö, että olen päässyt tutista ja unimaidosta eroon. En tarvitse enää kumpakaan. mutta uni pupu on oltava mukana, jotta nukahdan. 

Nukun tunnista kahteen, herään yleensä itkien, jotta minut huomattaisiin olevan hereillä. Heti. kun pääsen vanhemman syliin alan jo hymyillä. En tykkää odottamisesta, vihaan sitä.  
Unien jälkeen leikitään taas. Äiti on yleensä paljon leikeissä mukana, koska en anna sen vain istua. Saan välipalan aika pian unien jälkeen. Yleensä sen jälkeen lähdetään isin kanssa kauppaan tai ulos. Osaan itse jo tuoda kengät ja muut varusteet. Ulos lähtiessä vilkutan äidille ja sanon heippa. 
Kun olen saanut ulkoilla puistossa äiti on sillävälin siivonnut sotkut, joten mitäpä muutakaan pääsen leikkimään taas ihan puhtaalla alustalla. 

Tai nähdään myös kavereita. Mulla on yks tosi kiva tyttö kaverina, joka on mua vähän vanhempi. Opin siltä tosi paljon kaikkea kivaa. Rakastan halailla ja pelleillä Wiltsun kanssa. On mulla myös yks poikakaveri, mutta sitä nään harvemmin. Mutta kerran se otti mun kengät käteen ja mä en tykännyt yhtään siitä. Mä en tykkää, että mun tavaroihin kosketaan. Mutta äiti yrittää opettaa, että muutkin saa koskea mun tavaroihin. 

Taas on ruoka- aika. Syön hyvällä ruokahalulla taas. Olen oikeasti kova tyttö syömään. 
Ruuan jälkeen on taas leikki hetki, samalla tv:stä tulee pikku kakkonen ja pysähdyn kuuntelemaan sitä, jos siellä alkaa musiikki soimaan. Pikku kakkosen jälkeen aletaan tekemään ilta toimia. Mä tykkään käydä vaan isin kanssa pesulla, isi osaa sen homman paljon paremmin, kun äiti. Mutta, jos isi ei oo kotona niin hätätapauksissa äitikin kelpaa. 

Oon aika jekkuilia iltasin. Riehun paljon ja nauratan vanhempiani mitä hauskimmilla jutuilla. 

Äiti antaa taas pupun kainaloon ja siitä tiedän, että on nukkumaan meno aika. Saan paljon haleja ja pusuja, kun mut viedään sänkyyn. 

Osaan myös näyttää tahtoni, jos on tarvis. Olen luonteeltani kiltti, mutta tiukanpaikan tullen osaan komentaa. 

Osaan myös muutamia sanoja, jotka vanhempanikin ymmärtävät:

-Anna, olen kova tyttö käskyttämään
-Hauva
-Piipa- Aina, kun kuulen sen äänen alan toistamaan sitä
-Äiti
-Isi
-Mummu, kun äiti puhuu sen kanssa puhelimessa, niin saan puhu mummun kanssa myös
- Pappa, opin sen juuri
-Heppa, joka sanoo -Ihaa
-Joo
Ja äidin lemppari -OHHO, ainakun, olen tehnyt jotain tuhmaa ja jään kiinni

Mä alan olemaan jo iso tyttö, melkein puolitoista vuotias. Ja jatkan vain kasvamista, vaikka vanhemmat haluisivat joskus, että lopettaisin kasvamisen. 


Sain tälläsen kivan postaus idean Saran blogista. Kannattaa käydä kurkkaamassa sekin! 



-Tanja 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti