Kaksin kauniimpi

tiistai 10. tammikuuta 2017

2017 vuosi alkoi erittäin haikeissa merkeissä. Vaikka luulin 2017 vuoden olevan elämäni paras vuosi monestakin syystä. 

Päätimme jatkaa eri teitä seitsemän vuoden seurustelun jälkeen. Viimeinen puoli vuotta oli ollut mulle henkisesti todella raskas, koska hoidin pääsääntöisesti kaiken itse ja yksin. Mulla oli koulu viittä vaille purkissa, joten mun kaikki keskittyminen meni kouluun. En huomioinut tarpeeksi toisia siinä sivussa. Se alkoi pidemmän päälle rasittaa parisuhdetta ja sen huomasi, kun mies ei viihtynyt enää kotona. Riitoja tuli, kun toinen lopetti yrittämisen. 
Itse eroa miettineenä jo tovin, mulle tuli todella helpottunut olo, kun toinen sanoi sen ääneen. En uskaltanut avata suutani. Pelkäsin tulevaa liikaa. Eniten suhteen päättyessä jäi harmittamaan miksi tästä ei keskusteltu aikaisemmin, miksi emme tehneet asialle mitään aikaisemmin, vaikka molemmat tiesivät, että kaikki ei ole hyvin. Luovutimmeko liian helpolla? Tälläiset asiat pyörivät mielessä monta päivää ja itkin, koska tulavisuus pelotti. 

Mua pelottaa edelleen, että miten pärjään tytön kanssa kaksin, eihän se ole salaisuus, että pelkään. Olen jopa ahdistunut, kun tyttö kysyy koko ajan missä isi on. Joudun joka päivä vähintään sen neljäkymmentä kertaa selittämään juurtajaksaen, että isi asuu nyt omassa kodissa ja tämä koti on äidin ja Olivian koti. Vastaukseksi kuuluu- Missä isi on? Haluan isin kotiin, isi keittää puuroa. Tämä ei ole minun koti, haluan isin kotiin. Mitä tässä tilanteessa voin enää tehdä muutakuin jättää vastaamatta tai vastata uudestaan samat lauseet mitä sanoin noin kaksi minuuttia aiemmin.

Saan haleja päivässä noin kaksikymmentä kertaa ja samalla kuuluu hento ääni "äiti, älä jätä minua olen sinun rakas." 
En voi sanoa, että olen sujut eron kanssa, mutta olen oppinut elämään jo asian kanssa. Pystyn nyt myös keskittymään itseeni. Vaikka Olivia tarvitseekin kaiken mahdollisen tuen minulta, uskon että osaan antaa myös itselleni aikaa ja pitää oman mieleni virkeänä. 

Olen saanut kaiken tuen ystäviltäni ja perheeltäni, jopa enemmän mitä olisin koskaan osannut odottaa. Kiitos!  

Mutta on tässä vuodessa jotain hyvääkin, saan kosmetologin tutkintotodistuksen 20.1, tätä varten on rehkitty! 


-Tanja

37 kommenttia:

  1. Ikäviä juttuja 😔 Tsemppiä Tanja ❤ Kyllä se elämä vielä hymyilee! Keskityt itseesi ja Oliviaan, kaikki kääntyy parhain päin ❤

    VastaaPoista
  2. ❤️ Vuosi 2017 antaa sulle uusia tuulia, kokemuksia mitä et ehkä osannut edes odottaa, ystävyyttä ja pienen tytön pyyteentöntä rakkautta. ❤️

    VastaaPoista
  3. Voi pientä! Hakekaa kirjastosta eroon liittyviä satukirjoja, niillä voisi ehkä sanoittaa asiaa. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Hanna, täytyy käydä katsomassa! ❤️

      Poista
  4. Voi Tanja!<3 tsemppiä, kyllä sä selviit! Oot vahva ja ihana nainen!<3

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä ja onnea uusiin tuuliin! ❤

    VastaaPoista
  6. Hurjasti tsemppiä. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Kyllä tämä tästä, joka päivä helpompi!

      Poista
  7. ❤ kovasti tsemppiä! Ja onnea valmistumisen johdosta! :)

    VastaaPoista
  8. En tiedä, mistä puhut joten en voi kuin toivottaa teille molemmille tytöille sylintäydeltä jaksamista. Oon aina valmis juttelemaan, muista se Tanja ❤️ - tiitu

    VastaaPoista
  9. Voimia jatkoon ja kyllä sä selviät! Ja jos omat voimat hiipuvat, apua saat varmasti! <3 <3

    VastaaPoista
  10. Paljon voimia jatkoon 💖
    Kyllä sä selviät, ja Olivia selviää.

    VastaaPoista
  11. Äh. Tuli kyllä surullinen olo sun puolesta. Super voimia ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse tulla surullinen olo mun puolesta ❤️ Olihan tämä jo tiedossa, mutta silti harmittaa Olivian puolesta! Kiitos!

      Poista