Lapsi mummolassa kaksi viikkoa, uhka vai mahdollisuus?

torstai 16. elokuuta 2018

Vihdoin on kesäloma ohi ja arki alkanut, joten nyt taas blogin kimpussa vähän ahkerammin.

Mentiin kesänlopussa mökille viikoksi ja siitä matka jatkui Olivialla mummolaan. Olivia tosiaan oli mummolassa kaksi kokonaista viikkoa. Pääsi myös käymään rovaniemelle morottamaan joulupukkia. 

Oon joskus aikasemmin aikojen alussa kirjotellut siitä miksi Olivia viettää aina pidemmän ajan mummolassa kerralla. Mut nyt oon lyhyen ajan sisällä huomannut monessa facebook ryhmässä kyselyä siitä, että mikä on sopiva aika pitää lasta "hoidossa" ja minkä ikäsenä se on soveliasta. 

Olivia meni ensimmäisen kerran yökylään mun siskolle mummon hoiviin ristiäisten jälkeen, eli noin 1kk ikäisenä. Olivia jäi ensimmäisen joulun jälkeen muistaakseni noin viikoksi mummolaan yökyläilemään, alle vuoden ikäisenä. 

Ja siitä lähtien pikkumimmi on tosiaan ollut viikon kesällä mummollassa ja viikon joulun jälkeen. Meillä on mummolaan pitkä matka, jos en ihan valehtele niin matkaa tulee 400km yhteen suuntaan, joten me ei todellakaan käydä lounailla sunnuntaisin mummolassa. Vaan nähdään juuri pari kertaa vuodessa noin suurinpiirtein. 

Nykyään Olivia viettää melkeimpä aina kaksi viikkoa kerrallaan mummollassa. Ihan vain siksi koska viihtyy siellä niin hyvin. Yleensä pyytää vielä "lisä aikaa" mummolla olemiseen. "Äiti voinko mä vielä olla yhden yön, koska on hommat vielä kesken." Hommilla likka tarkoittaa mm. kukkapenkin laittoa, marjojen poimimista sekä pullapoikien ja vispipuuron tekemistä. Olivialla on tosiaan aina joka kerralla to do- lista mukana minkä se on itse "kirjoittanut" mitä mummolassa pitää tehdä ennen, kuin voi palata kotiin.  
Joidenkin mielestähän on todella väärin "laittaa" lapsi isovanhemmilleen kahdeksi viikoksi.. Mutta itse en koe millään tavalla vääryytenä sitä, että lapsi saa viettää isovanhempien kanssa aikaa ja toisinpäin, että isovanhemmat saa olla mukana lapsenlapsensa elämässä. 

Aina ollaan menty lapsen ehdoilla tässäkin asiassa, jos esim Olivia ei haluaisi ollakkaan siellä niin aina pääsee kotiin, jos niin toivoo. Ikinä ei ole vielä niin toivonut, mutta jos toivoisi niin kotiin pääsee milloin vain. 

Mulla ei oo ikinä ollut itsellä sellaista oloa, että en raaskisi olla erossa lapsestani niin kauaa, kumminkin soitellaan päivittäin. Tosin yleensä sieltä kuuluu "Äiti soitellaan myöhemmin, mulla on nyt tärkeet hommat kesken." Mutta soitettu on joka päivä ja Olivia on saanut soittaa mulle, jos on halunnut. 

Tottakai ymmärrän, että jotkut eivät halua/ei ole mahdollisuutta pitää lastaan mummolassa kahta viikkoa. Mutta Välillä kun noita ketjuja lukee facebookista niin on tullut sellanen kuva, että miksi ihmiset ei anna lastaan mummolaan viikonlopuksi ilman huonoa omaatuntoa? Koska eihän mummolassa yökyläily ole keneltäkään pois. Lapsi tykkää, isovanhemmat tykkää ja vanhemmat saavat hetken hengähtää, eikös se ole silloin win-win tilanne? - Miksi tälläisestäkin asiasta on tehty mörkö ja huonon vanhemman merkki? 

Itse ainakin nautin tälläisestä mahdollisuudesta täysin siemauksin varsinkin nykyään, kun pyöritän arkea yksin. 

Olivia palaa aina mummolasta hymyissä suin ja niin hyvin hoidettuna. Molemmat meistä on saanut vähän lepoa toisistaan.
Onko teillä lapset kuinka usein isovanhemmilla? Ja kauanko lapset yleensä on isovanhemmilla? Onko sulla sellanen olo, että se olisi väärin? -Itse koen mummola reissut mahdollisuutena. 

Musta ois tosi kiva kuulla miten just teillä menee yökyläilyt isovanhemmilla ja osaatteko nauttia vapaasta? 

-Tanja 

3 kommenttia:

  1. Meillä lapset on ollu ekaa kertaa yökylässä vuoden ikäisenä. Puoli vuotta olen täysimettänyt, eikä pullo ole kelvannut, joten se aika on menty hyvinkin kiinni vauvassa. Kiinteiden sujuessa on alkanut säännölliset 3-6 tunnin hoidot isovanhemmille, ja ne ajat on käytetty treffeihin aviomiehen kanssa tai ihan kotona sohvaa kuljettaen. Yökylässä 1,5v. & 3,5v. on pari kertaa kuukaudessa nykyään, yhden yön kerrallaan. Meillä kun luotettavia isovanhempia on paljon ja kaikki lähellä. Enkä todellakaan pode mitään huonoa omaatuntoa koska haluan lapsilleni läheiset suhteet isovanhempiin ja itse haluan myös parisuhdeaikaa. Kun meidän onni pariskuntana on onnellisen perheen perusta.

    VastaaPoista
  2. Me ollaan noudatettu aika pitkälle sitä "1 yö per ikävuosi" -kaavaa. Mä en suoraan sanottuna pidä hyvänä/turvallisuutta tuottavana laittaa vauvoja yöhoitoon/taaperoita useamman yön hoitoon, mutta se on vain mun kokemus äitiydestä ja lapsista. Meillä olisi kyllä ollut siihen mahdollisuus, joten kateudesta ei ole kysymys (itse asiassa piti selittämällä selittää isovanhemmille, miksi emme anna vauvoja yöhoitoon).

    Isommat lapset on eri asia. Mulla on kanssa nuorempi lapsi 4v ja on ollut pari kertaa 3-4 yötä mummin ja vaarin hoidossa. Meni oikein hyvin, mutta lapselle tuli ikävä, ja hän selvästi kaipaa mun läheisyyttä niin, että ainakaan yli viikon ero ei tulisi kysymykseen. Vaikka hän on superläheinen isovanhempiensa kanssa myös, ja sopeutuvainen lapsi. Mutta tämähän riippuu ihan täysin lapsesta, jos sun tyttö on selvästi rento ja tyytyväinen mummolassa niin ei siinä ole mitään vikaa. Ja kenenkään kahden vanhemman perheen vanhemman on turha tulla sanelemaan yksinhuoltajalle, mikä on ok. Ymmärrän täysin tarpeen levätä, jos sitä ei arjessa juuri ole.

    VastaaPoista
  3. Minä olen itse ollut paljon mummolassa tarhaiässä ja olin vanempien töiden takia tai omasta tahdostani.
    Ala-asteella menin ku kesäloma alkoi ja tulin ku kesäloma loppu. Äiti kävi monesti moikkaamassa miuta siellä ä,kun hällä ikävä iski! Sitten kun murrosikä alkoi ja kaverit kiinnosti enimmäkseen kävin todella harvoin. Nyt aikuisena käyn vielä harvemmin. Mikä harmittaa, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken :/

    VastaaPoista