Tosiaan, moni varmaan ihmetteli miksi mun blogin kirjoittaminen loppui melkeen, kun seinään. Siihen on todella yksinkertainen selitys. -Tunsin paineita kirjoittamisesta. Lyhyt ja ytimekäs syy.
Millä tavalla tunsin sitten paineita tai miksi?
Sillonkuin aloitin blogin kirjoittamisen niin mullahan ei ollut minkäänlaista hajua minkälainen some on tai minkälaiseksi se muuttuu. Silloin vuonna 2013 some oli vasta kehittymässä sellaiseksi mitä se tänä päivänä on.
Julkaisin blogiini ihan rennon rempseästi, kaiken raskaudestani, lapsen syntymästä, lapsen painosta muihin mittoihin, nimen sekä kasvokuvia. Mitä milloinkin teimme ja miten lapseni kehittyi. Jossain vaiheessa kaikki tämä alkoi tuntua väärältä.
Oli tärkeää saada isokasa lukijoita, jotta blogini nousi käviämääriltään isoksi, joten käytin häikäilemättömästi lasta sekä itseäni siihen. Olin valmis kaikenmoisiin paskamyrskyihin, kunhan saisin kävijöitä blogilleni. Jotta tuntisin kuuluvani johonkin, koska "blogikoleegoillakin" oli isot käviät. Klikkiotsikot oli tieni isompiin lukuihin.
Mitä enemmän yhteistöitä sitä parempi blogi tai instagram. -Näin ajattelin, joten se alkoi ahdistaa.
En halunnut enää tuoda sen suuremmin lastani esille blogissa, koska Lahti on yllättävän pieni paikka, joten aina joku oli lukenut blogiani ja lapseni tiedettiin vihreästä kakasta tai siitä, kuinka raskas se oli juuri ollut. Kaikki tämä tosin kuuluu äitiyteen ja se oli sitä aikaa, kun ei muusta puhuttukkaan kun vihreästä kakasta. Vihreäkakka, oli vertauskuva.
Mitä enemmän klikkiotsikkoja, mistä ihmiset provoistui niin sitä parempi tietenkin. Mutta miksi itseni tai lapseni kustannuksella? Näin jälkikäteen mietittynä, että olisi pitänyt kuunnella omaa perhettä, kun he sitä kyseenalaistivat onko tässä mitään järkeä.
Blogin kirjoitusaiheet tuntuivat pyörivän blogista toiseen samoissa. Kun lukija on lukenut jo viisi samasta aiheesta olevaa postausta niin alkoihan se turhauttaa itseäni myös. En tiennyt miten muutoin erotun joukosta, kuin sillä että lauseen rakenteet blogissani oli päin v***** ja kirjotusvirheitä muutenkin oli paljon. Tekstini välillä rönsyili ihan oudoiksi.
Mammabloggaajat on kirjaimmellisesti nyt nähty ja kuultu, mitä enemmän jaat tekstejäsi facebookin ryhmiin sitä enemmän saat paskamyrskyjä sekä arvosteluja äitiydestä ja lapsestasi.
Nyt on toisaalta kiva aloittaa taas kirjoittelu, koska on nähnyt tuon stressaavankin puolen tästä, enkä halua siihen enään uudelleen. Se uuvuttaa. Kiva, jos joku sattuu blogiani lukemaan ja siitä saa jotain itselleen, mutta kävijät eivät ole enää se pääpioriteetti.
En sano, ettenkö tule jakamaan tekstejäni ikinä koskaan mihinkään, mutta sen sanon että en jokaista postaustani. Vaan, jos asia on minulle tärkeä ja haluaisin siitä keskustelua. En sillä periaatteella, että kunhan saan kävijöitä.
Nyt koitan kirjoittaa hyvän maunrajoissa asiasta, kun asiasta mutta en klikkiotsikoiden ja käviöiden toivossa. Tuntuu, että blogien aikakausi alkaa olla jo mennyttä, mutta nyt voi tehdä juuri sitä mitä itsestä tuntuu hyvältä ja omassa tahdissa.
Olisi kiva kuulla bloggaajien ja lukijoiden ajatuksia bloggaamisesta? Kaksi näkökantaa, miltä se ainainen postausten linkittely jokaiseen ryhmään on lukijana tuntunut tai miltä paineet käviöistä bloggaajana?
-Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti