Äitiys ja kaverit. 

Olen jo aikasemmin kirjoittanut tästä aiheesta, mutta nyt on paljon lisää sanottavaa. 

Ennen raskautta mulla oli paljon kavereita ja ystäviä. Aina oli tekemistä ja aina olin menossa joka paikkaan. Kun tulin raskaaksi aluksi jaksoin mennä ja touhuta pikku hiljaa se siitä väheni mitä enemmän tuli viikkoja täyteen. Ei enää tullut pyyntöjä kavereilta mihinkää. Jos tuli niin ne tuli mulle tosi huonoon aikaan, olin väsynyt ja joka paikkaa kolotti. Käynnit senkuin vähenivät reilusti. 

Ymmärrän että kavereillani on myöskin oma elämä, mutta kun tulin raskaaksi niin kaikki hävisivät kuin pieru saharaan. Olin äimälläni. En tietenkään tarkoita että kaikki olisivat hävinneet, tottakai mukana pysyi muutamia hyviä ystäviä loppuun asti. Ja olen kiitollinen siitä. Ja niillä on tietenkin oma elämä, mutta raskaana aika käy pitkä veteiseksi, kun päivästä toiseen tekee ns samaa juttua. Kävinhän koulua kyllä koko syksyn, se vei voimia todella paljon. 

Ihana muistella " vanhaa " elämää kuvien kautta. <3 

Raskaana ollessa kerkesin tutustua muutamaan äitiin. Oli tosi kiva juttu mielestäni koska mammakavereita tarvitsee aina. Ne ovat se henki ja turva. Muut kaverit eivät tajua " mamma " juttuja. Ja tuskin jaksavat kuunnella kakka pissa juttuja. Kun olin vielä raskaan tuntui siltä etten kuulu mihinkään. " Vanhat " kaverini ne juhlivat ja tekivät kivoja juttuja, en aina voinut osallistua niihin. Ja raskaana olevat puhuivat pissakakka juttuja ja minähän en niistä tiennyt/tajunnut mitään, eihän mulla sellaisista jutuista ollut mitään tietoa eikä ymmärrystä. Välillä kävi suurinpiirtein hermoonki se vauvoista puhuminen sanoin monesti " minähän en vain vauvoista puhu.. " noo tässä sitä sitten kirjotetaan blogia mihin kirjoitan paljon vauvastani ja puhun myös paljon vauvastani. En tarkoita sitä etteikö mammat muusta puhuneet kuin " oliko helppo synnytys? Nukkuuko hyvin? Syökö hyvin? " Mutta paljon on tuon tapaista keskustelua. Silloin vain tuntui siltä ettei kuulu mihinkään. En puhu juhlimisesta kun en juhlinut silloin, en puhunut vauvoista koska ei ollut vauvaa silloin. Olin välissä heiluja. 

Kun Olivia syntyi, puhelin pirisi taukoomatta milloin facebook, milloin whatsapissa ja milloin missäkin " milloin saan tulla katsomaan vauvaa? " MYÖS ihmisiltä jotka eivät ole muutenkaan tekemisissä kanssani. Okei ei siinä mitään, mutta eniten " loukkasi " se kun ei moneen kuukauteen kaverit pitäneet yhteyttä ja kun vauva syntyy niin ollaan tulossa katsomaan vauvaa ovista ja ikkunoista. Entäs minä? MISSÄ MINÄ? :D Se on nykyään sitä, että lapsi menee itsensä tarpeiden edelle. Ei enää vaan ajatella itseään. Ja ymmärrän sen täysin. Kaverit on se mun tärkeä juttu silti. Kuka viihtyy yksinään? Onhan niitä sellaisiakin, mutta minä en ole sellainen. 

Nyt elämä on tasoittunut, ei enää ihmiset paljon kysele saako vauvaa tulla katsomaan, he ovat sen nähneet ja siinä se. Tietenkin hyviä ystäviä nään paljon edelleen. 

MAMMAT KAIKEN A JA Ö. 

Välillä on ikävä sitä vanhaa elämää, se huoleton elämä kun ei ollut kenestäkään muusta vastuussa kun itsestään tottakai minullahan oli koira. Nykyään siis kaksi. Mutta ei koira tarvitse niin paljon minua kuin ihan pienilapsi 24 tuntia vuorokaudessa. Tosin nyt kyllä olen onnelisempi kuin koskaan yhden lapsen äitinä, kahden koiran omistajana ja avopuolisona. Tämä elämä on nyt minulle tärkein kaikista ja aijon pitää siitä kynsin ja hampain kiinni. Rakastan tätä elämää, johon kuuluu mammakaverit, kakkavaipan vaihdot ja myös minun " vanhat ystäväni. " Vanhat ystävät on vähä huono sana mutta toivottavasti kaikki ymmärtää mitä tarkoitann. :)

-Tanja 

Vaatekaapin siivous

Olen aivan innoissani että neiti alkaa kasvamaan siihen tahtiin saa jo vähän isompia vaatteita ottaa esiin. Mulla siis oli paljon 62 eteen päin vaatteita säilössä joita olin saanut. 

Kyllä Olivialle menee vielä 56 bodyt, mutta housut alkaa olemaan aika pieniä. Joten käytämme 56 bodyjä ja 62 housuja. 62 bodyt ovat vielä hiukan reiluja. 

Otin muutamat kuvat mitkä on mun ihan ykkös suosikit näistä " uusista " vaatteista. 

Olen aivan innoissani taas uusista vaatteista, mutta toisaalta se tarkoittaa sitä että Olivia kasvaa. :( 

Toisaalta haluaisin Olivian kasvan nopeemmin, mutta tiedän sen että myöhemmässä vaiheessa kun se on kasvanut haluaisin sen olevan taas vauva.  Joten ehkäpä mä nautin tästä vauva ajasta täysillä. :) 

Ja tässä vielä kuva neidin kenkävarastosta.. Enemmän kenkiä kuin äidillään.. 

Nyt vain odottellaan kesää ja että pääsee käyttämään ihania kesävaatteita ja kenkiä. 

-Tanja

Mikä askaruttaa? KYSY!

KYSY! 

Nyt teidän on hyvä aika kysyä mikä askarruttaa mieltäsi. 

Mm. Meidän perheestä, koiristani, minun elämästäni tai vaikkapa Oliviasta. 

Mikä ikinä sinua kiinnostaakaan. 

Teen postauksen kysymyksistä ja minun vastauksistani kun mielestäni kysymyksiä on tarpeeksi. :)

-Tanja

Miksi kirjoittaa blogia?

Blogin kirjoittaminen oli minulle iso kynnys aloittaa. En ole kieli opillisesti äidinkielessä hyvä. Lukihäiriö löytyy, mutta en näe että se olisi este kirjoittamiselle. Pisteet, pilkut ja isot alkukirjaimet ovat siellä täällä. Sekä yhdyssanat ovat ihan hukassa. Koska suoraan sanottuna ei ole mitään hajua mihin se pilkku pitäisi laittaa tai mikä on yhdyssana.. :D Onhan tämä opittu jo alasteella varmaankin mutta kun kerran on niin adhd lapsi, niin eihän sieltä koulunpenkiltä ole mitään jäänyt päähän. MUTTA jos yläasteeni äidinkielen opettaja joskus lukisi blogiani, tietäisin että hän olisi minusta ylpeä. Yläasteen esseet ja sun muut, jos maltoin oikein keskittyä tuli kaksiriviä tekstiä. Ja nyt kirjoitan jo blgoia. Olen siis kehittynyt kirjoittamisessa, minua joskus nolotti yläasteella kirjotella kun oli tuplana enemmän kirjotusvirheitä kuin nykyään.

En osaa otta mailman parhaita kuvia, en omista hyvää kameraa joten puhelimen kameralla mennään. Ehkä jonain päivänä saan sen hyvän kameran  kun saan vain ensiksi säästettyä siihen rahaa, ja sen jälkeen pitäisi oppia vielä sitä käyttämään. 

Miksi jakaa elämäänsä muille täällä netissä? 

Tottahan toki tämä on julkista mitä tänne kirjoitan ja kaikki tämä jää nettiin, sehän on aivan selvä. Mielestäni blogissa on vain pintaraapaisu elämästäni. Jokainen tietenkin tekee omat päätelmät miltä elämäni saattaa vaikuttaa sekä näyttää. Mutta tosia asia on vain se, että minä itse tiedän millainen elämäni on ja mitä elämässäni tapahtuu ei kukaan muu. 

Blogini on minun oma asiani.

Blogini on minulle tärkeä.

Blogini on minulle " hetki omaa aikaa. " 

Blogissani voin kirjoittaa niin kuin haluan ja mistä haluan. 

Blogiini voin laittaa kuvia, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. 

Blogiani voin vanhemmalla iälläni muistella ja katsella mitä olen 21 vuotiaana kirjottanut elämästäni ja mitä mieltä olen silloin ollut asioista.

Blogini on meidän lapsen toinen " vauva kirja. " 

Tykkään kirjoittaa blogia, eiköhän se ole tärkein syy miksi kirjoittaa blogia, ja kertoa omasta elämästään netissä julkisesti? Miksi kirjoittaa jos ei todellakaan kiinnosta? :D No point. 

Tykkään lukea, sekä katsella muiden blogeja. 

Varsinkin mammablogit ovat tällä hetkellä lähellä sydäntä. Tykkään lukea miten muiden lapset kasvavat ja kehittyvät. Ja vähän vertailla miten omaan lapseeni. Äiti blogeista saa paljon tietoa ja neuvoa. 

Moni miettii ettei halua julkistaa elämäänsä muille netissä, en ole koskaan itse näin ajatellut. Olen vain miettinyt, etten näe tarvetta kertoa jokaisesta vessä käynnistä sekä jokaisesta riidasta Kallen kanssa. Ja ainahan ilkeitä kommentteja sekaan mahtuu kuin myös ihania. Joskus ihmiset osaavat olla todella ilkeitä. Tähän vain sanon " niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. " Tämä on vain blogi, tämä on vain netti, tuskin kenenkään henkireikä. Joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos pahat kommentit. Koska jokainen itse tietää omalla kohdallaan mikä on omasta elämästä totta ja mikä ei. Niillä on itsellään paha olla, jotka haluavat satuttaa tahalleen muita. 

Mutta itsellä ei juuri ainakaan vielä ole negatiivistä sanottavaa blogin kirjoittamisesta. Tää on se mun juttu ainakin tällä hetkellä, tottahan toki asia voi muuttua jonkin ajan kuluttua, vaikka huomenna, ylihuomenna. Ei sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. 

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Jokainen voisi miettiä miksi kirjoittaa blogia, niin pahatkaan kommentit ei tunnu niin pahalta enään. :) 

-Tanja

Tatuoinnit, mitä mieltä niistä?

Mitä mieltä tatuoinneista vanhemmilla?

Tässä on aihe josta moni on erimieltä. Monella on tatuointeja ja monella ei ole. Mielestäni jos haluaa tatuointeja, niin miksi ei? Kivat siistin näköiset tatuoinnit ovat varmaankin jokaisen iholla hienoja. Ajettlin tästä aiheesta kirjoitella omia mielipiteitä.

Itselläni on kolme tatuointia. Todella huonot kuvat..

 

oikea olakapää.

Tämä oli ensimmäinen tautointini. 

Vasen olkapää. 

Lukee siskoni nimi. Ei missään kehumisen arvoisessa kunnossa.

 

Oikea pohje. 

Timantti, joka on uusin tatuointini. Viime kesänä otettu. 

Millä perusteella olen ottanut tatuoinnit, no en juuri yhtään millään " näyttää kivalta " perusteella. :D Jotkut harkitsevat monta vuotta tatuoinnin ottoa, mä olen vaan ottanut. Ja sen kyllä huomaa. En kadu tatuointeja ainoaa että yhtä voisi vähän korjata. :D Noo sitä odotellessä, eihän ole mihinkään kiire. Samanlailla tatuoinnit ovat melkeen aina kesken kun asuntosi sisustus. 

Mulle on vielä tulossa lisää tatuointeja, ainakin Olivian nimi. En tiedä vielä mihin, mutta suunnitteilla on jo. Paljon muutakin on mitä haluan, mutta siihen tarvitaan aikaa ja rahaa. 

En pidä tatuoinneista jotka peittävät kaiken ihosta. Siis en niinkuin yhtään, vaikka tatuointi olisi hieno, pointtina on vain se että niitä on aivan liikaa. No Kallehan on ihan hurahtanut tatuointeihin. Se haluis niinku jokapaikan ihan mustaks.. NAURETTAVAA mielestäni. Oonki monesti sille sanonu että rauhotu. Et mun mielestä ei oo kivan näköstä jos on aivan liikaa. 

Kuvien merkityksestä en voi sille paasata. Koska mullakin on noita kuvia, millä ei ole mitään merkitystä.

Kallen tatuoinnit. 

Sitten sillä on viel vasemmassa kädessä yks teksti. 

En juuri hehkuta Kallen tatuointeja, mutta jokanen tykkää erilaisista kuvista. 

Kallella on paljon paljon tatuointi suunntelmia, hän katselee netistä päivittäin tatuointi juttuja. Ja silloin tällöin ostaa tatuointi lehtiäkin. 

Itse taas en paljon selaile, tai muutakaan välillä tulee ohi mennen katottua. 

NO kuuluuko äidin ja isän olla ilman tatuointeja vai saako olla tatuointeja?

MUN mielpide on, että saa olla. Jokainen äiti ja isä piirtävät kehoonsa niin paljon kuvia kun itsensä mielestä parhaaksi näkee. 

Nykyään ei ehkä mielestäni katsota niin pahalla, jos lapsen äidillä tai isällä on tatuointi. Se oli niinkin ennen vanhaan. Eihän minun vanhemmillani ole tatuointeja. Ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. :D Sama että ei enään niin paljon työpaikoissakaan katsota pahalla jos on tatuointeja, se on NYKYÄPÄIVÄÄ että niitä jollain on. 

Minä on olen tatuoitu äiti, kuinka moni muu on myös? 

-Tanja

Uutta ilmettä

Vihdoin uutta ilmettä blogiin. Aivan mahtavaa, blogin ulkoasu on ollut suurin piirtein 2012 vuodesta aivan samanlainen. Tottakai jotain pieniä muutoksia on tullut mutta ei juuri mitään ihmeellistä. Ja tietenkin käyn aina kavereleitä pyytämässä muokkaus apua, koska olen niin käsi ja enkä itse osaa. Joten pyysin tänään Saraa auttamaan mua kun oltiin siellä käymässä. Halusin samalla uuden bannerin ja sen sainkin.

Sara otti Oliviasta ihania kuvia. Muokkasi myös blogini ja teki uuden bannerin. Kiitokset siitä vielä kerran. Olen taas onnellinen! Ja fiilistä enemmän kirjotellakkin nyt kun on jotain " uutta ja erilaista. "

Tässä myös kuvat isona jotka ovat bannerissa. 

Aivan ihania kuvia mielestäni tuli. Iso kiitos kuvaajalle! (Bannerissani on myös tältäpäivältä otetut kuvat.)

Mitä mieltä olette kannattaako vauva kuvia käydä ottamassa liikkeessä ja maksaa siitä? 

-Tanja

Mahtava päivä

Aivan mahtava päivä takana taas! 

Aamulla kiirehdin koululle kasvohoitoon, Sara tuli mukaan! Siellä pientä hemmottelua. Päivä lähti siis loistavasti käyntiin. 

Kasvohoidon jälkeen suunnattiin Trioon näkemään muita mammoja. 

Ja siitä sitten lähdettiin mammakerhoon, johon Sara oli meidät pyytänyt! 

Päivän suunnitelmana oli lähteä hoploppiin. Olin vähällä jättää sen välistä, kun väsytti niin paljon. Onneksi menin. Kaikki äidit taisivat olla melkeempä enemmän innoissaan kun meidän pienokaiset. Oliviahan ei vielä tajunnut mitään tästä, mutta odottelen jo innolla että ymmärtää! 

En tiennyt että tämä on ilmainen alla 1 vuotiaille lapsille, oon aina luullu että maksaa ihan sikana. Mutta oli kiva ylläri, että se oli ilmanen ja myös vanhemmille oli ilmanen sisäänpääsy. No kyllähän me aikuiset käytimme sen hyväksi. 

Oli niin hauska pallomeri että Olivia vaan nukku! 

Haluun vielä myöhemmin tehä tästä uuden postauksen pelkillä kuvilla kun Kuun ottamat kuvat vielä saamatta, on nimittäin niin paljon ihania kuvia vielä! 

Nyt tämä mamma alkaa lepäilemään. 

-Tanja 

Hbd Hemppa

Rankka viikonloppu takana. Huhhujaa. Oltiin espoossa juhlimassa Olivian kummin kakskymppisiä. Isot onnittelut vielä Hemppa!! 

Tää ulkona käyminen ei oo enää mun juttu, ei ollenkaan. En viihdy. Lauantaina oli ihan sellanen oli ettei huvita ei jaksa ei kiinnosta. No pakkohan se oli juhlia kun espooseen asti menin tätä varten, ja tietenkin olin luvannut. Oli kiva nähdä vanhoja naamoja sekä uusia. Illan plääni oli alotella hempalla ja siirtyä baariin DTM. Olin ensimmäistä kertaa kyseisessä baarissa. Baari on siis niinsanottu " homobaari. " 

Baari oli ihan mukava ja kivan oloinen. Mutta nyt siellä on käyty ja niinpoispäin. :) 

Myös Olivian toinen kummipäätti tulla, lahdesta saakka juhlimaan Hemppaa. Oli mahtavaa. 

Nyt ollaan Olivian kanssa kotiin menossa. Kalle jäi vielä espooseen. :) 

-Tanja