"Näin olen kuullut, koskaan en ole uskaltanut suoraan kysy, tai vaikka olen kysynyt en ole koskaan saanut vastausta."
Oikeat vanhempani ovat alkoholisteja. Todella pohjalla, isäni edelleen äitini raitistunut. Mutta äitini raitistumiseen on ollut pitkä tie, josta en sen enempää tiedä enkä tiedä kiinnostaako minua. Sen tiedän että olen vanhin lapsi ja minulla on 3 sisarusta. Neljä raskautta ja mikään niistä ei saanut olemaan äitiäni raittiina paitsi vissiinkin viimeinen.
Olen ollut äitini masussa, äitini ei ole käynyt neuvoloissa vähät välittänyt siitä että kasvattaa lasta mahassa. Rällästänyt kylminä talvi päivinä ulkona kännissä. Synnyin 2.4.1993 jorvissa. Äitini oli lähtenyt pois, ja jättänyt minut sairaalaan, tullut sitten parin päivän päästä hakemaan vasta syntynyttä lastaan. Mutta minua ei annettu hänelle, vaan minut toimitettiin mäntyrinteen lastenkotiin. Siellä olin aikani ja minulle löytyi sijaisperhe lahdesta.
Äidilläni oli oikeus silti nähdä minua, ja vaatia tapaamisia. Mutta koskaan hän ei tullut paikalle, YHDEN kerran muistan kun hän saapui paikalle, vaikka en sitä olisi uskonut kun olin joutunut monesti pettymään. Muistan äidistäni vain ja ainoastaan pahan hajun ja pitkät tumman ruskeat hiukset jotka olivat auki. Isästäni silloin ei ollut mitään tietoa minulla ollenkaan.
Äitini joskus soitti minulle, sijai-isäni puhelimeen, muistan kun oikea äiti lupaili melkeempä kuuta taivaalta, mutta koskaan hän ei pitänyt lupauksiaan. Välillä en saanut edes puhua äidin kanssa puhelimessa kun ei ollut puhekunnossa edes. Välillä meni vuosikaksi kun taas otti yhteyttä. Välillä taas vähän tiiviimmin.
Joskus sain kirjeitä, missä hän lupasi kertoa kaiken kun olen 13 vuotias. Mietin vieläkin minkä kaiken? Edelleenkään en ole sitä kuullut miksi hän jätti minut, toisaalta enää en edes välitä kuulla. Joskus vain odotin että saisin kuulla mikä on ollut tärkeämpää kuin minä!? Isältäni olen saanut yhden kortin, senkin on otettu jostain akuankan takaa, oleva paperin pala. Siinäkin luvattiin kuutataivaalta, sekä kerrottiin kuinka rakas prinsessa olen hänelle.
Meni monia vuosia kun ei kuulunut mitään. Kerran vähän ennen joulua sain oudon kaveripyynnon facebookissa, se ei ollut äitini vaan äidin kaveri. En tiennyt sitä silloin. Myöhemmin sain äidiltäni kaveripyynnön, en tiennyt hyväksynkö vai en hyväksy, olin shokissa. Olin joskus nuorempana yrittänyt facebookin kautta löytää, mutta en ollut löytänyt koska äitini oli vaihtanut sukunimeä. Hyväksyin lopulta kaveripyynnön.
Samalla mietin et hei mäpäs katsonkin että onko isälläni facebookkia, no olihan se. Hänen seinällään luki " Etsin tytärtäni Tanja Elviira Lepistö, jos tunnistat minut niin moro! " Olin järkyttynyt näystäni miltä isäni näytti. Hauskinta ja pahintahan siinä oli ollut se että tiesin hänet henkilönä " lepuskin pahin juoppo " mutta en tiennyt että hän on oikea isäni. Järkytyin ja en tiennyt mitä olisin ajatellut, hän haki aina kaverilleni kaupasta viinat ja kukaan ei tajunnut että se on mun oikea isä. Näin isääni, ja en halua nähdä enään, tuli lupauksia kuinka hän raitistuu, vaikka eihän se mua hetkauttaisi että tekeekö se sen vai ei. Nyt en ole nähnyt häntä pitkään aikaan enkä haluakkaan koska minulla on Olivia ja enkä halua että hän näkee Oliviaa, en ollut kertonut raskaudestani mutta silti hän oli sen jostain saanut tietoonsa. Ja puhui itsestään vaarina. Ei, et sinä voi olla vaari kun et ole edes ollut isä, tämä ajatus kävi ensimmäisenä mielessäni, enkä tänä päivänäkään ole vastannut tähän facebook viestiin.
Oikea äitinikin piti raskaus aikana minuun enemmän yhteyttä, sekä sitten tuli kuvioihin minun mummoni, jota en ole koskaan edes nähnyt. Joten sitten oli Olivialle mummo sekä isomummo kuvioissa, joita en halunnut edes kuvoihin. Minusta on vaan niin outoa että minun mummoni lähetteli Olivialle vaatteita ja sun muuta, mutta missä MUN paketit on? Missä mun synttäri onnittelut oli? Koskaan niitäkään saanut. Enää se ei minua haittaa, mutta ihmettelin että miksi nyt vasta tullaan esiin, kun on lapsen lapsen lapsi tulossa.
Olin hämilläni ja en tiennyt miten tämä pitäisi ottaa vastaan kun nyt niitä oikeita sukulaisi tuli esiin enemmänkin, missä ne on aikasemmin ollut? En tiennyt mitä pitää ajatella, ja otinkin etäisyyttä ja olen miettinyt asioita.
Jokaisella on oma tarina takana, ja tämä on jättänyt minuun syvät arvet vaikka en sitä kovin helposti myönnääkkään.
Moni päivittelee sitä kuinka rankka elämä mulla on ollut, ei se ei ole rankka vaan se on mun elämä, mulle tää on normaalia en tiedä muusta.
Mulla on melkeempä jo suorituspaineet olla hyvä äiti Olivialle. Haluaisin olla paras ja täydellisin äiti, koska oma äitini ei ole ollut minulle.
Äitini raskauden ryyppäämisen seurauksena mulla on ollut tosi vaikeaa koulussa sekä muutenkin elämässä. Mulla on lukihäiriö, keskittymishäiriö, matematiikkaisia ongelmia, sekä ADHD, ja lukemisen ymmärtämisessä todella todella paljon ongelmaa, vaikka se kuuluisikin tohon lukihäiriöön silti luettelen sen aina erikseen koska se on niin suuri osa mun elämää, että en ymmärrä mitä luen. Ylä asteellakaan en osannut kirjottaa, oon vasta muutamassa vuodessa oppinut näin kirjottamaan. Mulla oli ennen jokasessa sanassa kirjotusvirhe, koska mä en niitä nää. Ja jos joku sanoo että tossa on virhe, mä en löydä sitä virhettä vaikka olisi perus KISSA sana ennen kirjoitin sen aina KISA. Ja mä en vaan ymmärtänyt että siitä puuttuu toinen S kirjain, joten jouduin opettelee yksin kertaisia sanoja ulkoa, miten ne kirjoitetaan. Tämän takia en osaa englantia YHTÄÄN, en niinkun tippaakaan. Mutta tässä harjotellaan koko aika lisää, ja vaikka nää on tullut sen takia kun mun äiti joi raskaana, mä oon oppinu elämään näitten kanssa. Ennen mua vaan ärsytti se kun kukaan ei tiennyt mun taustoi miksi mä oon tallanen. Musta ei huomaa päältä päin mitään. Josta oon jotenkin tosi onnellinen, että oon kummiskin " normaalin " näkönen.
Olen pienempänä käyny kaikkia mailman testejä läpi, onneksi kävin ja saatiin selvyys näihin, että mä en oo oikeesti " tyhmä " vaan mulle on tullu noita pikkuseikkoja mun äidin takia. Mutta onneksi nää " häiriöt " ei oo enään niin salaisia juttuja kun tosi monella on kaikenlaisia, esim yksin yleisin on lukihäiriö. Sillon kun olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla niin mua vaan sanottiin tyhmäks kun en oppinut mitään, heti rupesin oppimaan kun kädestä pitäen alettiin neuvomaan ja otettii mun oppimis vaikeudet huomioon.
Vähän ohi aiheen mutta haluan että tiedätte miksi mä oon tämmönen ja miksi mulla on vahva mielipide joihinkin asioihin. Toivottavasti ette säikähdä mun menneisyyttä, se on vaan osa mua ja oon oppinu elämään sen kanssa.
Tähän loppuun vielä, en todellakaan kanna kenellekkään kaunaa siitä miten äitini on joskus elänyt, ja miksi hän on tehnyt sellaiset valinnat kun on tehnyt. Hänellä on ollut omat syyt, mutta mä en vain niitä syitä ymmärrä enkä halua ymmärtää, mulla on silti ollut kaksi hyvää sijaisperhettä mun elämässäni. Ja itse koitan tehdä paremmat valinnat.
.jpg)
-Tanja
