Meidän arki on nyt virallisesti alkanut. Vein tänään Olivian päiväkotiin, vaikka itse olin viellä tämänpäivän kotona. Vein Olivian päikkyyn vähän lyhemmäksi päiväksi, ettei heti ihan hullun pitkää tulisi.
Jännitin paljo miten Olivia jää sinne ja miten päivä menee. Mutta aivan turhaan. Aamulla viedessäni tytsyn sinne niin Olivia vähän ihmetteli, mutta halusi silti mennä jo sinne missä lelut on. Jäi hetkeksi seisomaan ja ihmettelemään, kun toiset söivät vielä aamupalaa.
En saanut halia enkä pusua, kun oli niin ihmeellinen paikka Olivian mielestä. Heippaakaan ei sanottu, seisoi sormi suussa liikkumatta. Lähdin vähin äänin. Ja sitten vain jännitin sormet ristissä, että kaikki menisi hyvin.
Kalle kävi hakemassa tytsyn ja ilokseni sain kuulla, että " ihankun olisi ollut vain viikonlopun tauko Olivialla. " Otti paikan haltuun hyvin. Eikä ihmetellyt muita lapsia sen koommin. Oli hyvin mennyt leikkeihin mukaan. Syönyt ja nukkunut tosi hyvin.
Aamulla varoitin Olivian väkivaltasesta käytöksestä. Eli toisin sanoen, toisten hiusten repimisestä ja nipistelystä. Mutta senkään kanssa ainakaan tänään ei ollut mitään ongelmia. Toivottavasti ei tulekkaan. Mua ei ehkä ärsytä Olivian käytöksessä mikään muu, kuin se helvatan repiminen. Ei ehkä se repimenkään niin, kuin se, että kun kiellän tulee räkäset naurut päälle. Eli mua ei oteta tosissaan. Ja sehän mua vasta suututtaakin. Olivian väkivalta ei enää niin kohdistu äitiin ja isiin. Vaan muihin lapsiin. Joten jännitin myös tätä, että jos muita lapsia tullaan hakemaan päikystä kotiin ja ne on aivan mustelmilla ja hiukset lähtenyt päästä. Mutta ei ainakaan vielä tänään.. Toivottavasti ei jatkossakaan..
Ylläri ylläri olen taas erittäin mattimyöhänen. Olen etsinyt sisätossuiksi niitä täydellisyyksiä, mutta mitään ei ole löytynyt. Noh.. Tämän äidin nirsoilu johti siihen, että Olivia oli tänään ilman tossuja päikyssä. Löysin Name it:ltä ihan kivat tossut, mutta niitä ei ollut enää oikean kokoisina. Meinasin repiä pelihousunu siihen paikkaan. Joten Kalle sai lähteä kaupoille, sain kuvia ties minkälaisista tossuista, jotka eivät miellyttäneet silmää. Mun ja kaikkien muiden onneksi Kallelta loppui akku, kun olin sanonut, että käy vielä kattomassa anttilasta, jos sieltä löytisi. Joten Kalle otti ohjat omiin käsiin ja osti tossut ilman mun mielipidettä.
Voisinko olla tyytyväisempi isin valintaan? En todellakaan!! Sekä oikean kokoiset ja tarpeeksi tyttömäiset ilman leppäkerttuja ja kukkia. Joten mikä parasta nyt Olivialla on päiväkotiin tohvelit. Sekä vielä alennuksessa!
Meillä oli viime keväänä sellaset sukka malliset mitä sää H&M:stä, mutta ne ei ollut oikeen hyvät. Joten päikystä ehdotettiin tämän mallisia ja itsekkin oon noihin tosi tyytyväinen. Olivia on nyt kotona pitänyt niitä jalassa ja ei saa niitä ite pois ja ei valu!
Mä odotan innolla koulun alkua, mä haluan sen tarkan ja säännöllisen rytmin. Huomasin kesällä, että oon just sellanen " tarkka rytmi-ihminen. " (Jota en olisi ikinä uskonut olevani.)Eli sellanen löysäily ei käy mulle ei ollenkaan. Toivottavasti mun koulu innostus pysyy päällä ja uskon sen pysyvän, jos ei taas alkais sairastelu kierre. Jota en usko tulevan niin pahasti, kun viime keväänä asuttua home asunnossa. Muutettua ei kertaakaan kipeänä.
Kävin viimeviikolla koulussa keskustelussa mun jaksamisesta ja mitä tehdään koulun suhteen. Toivoin, että voin alottaa heti syksystä, eikä tammikuusta niinkuin mulle ehdotettiin, koska sitten olisin taas kotona Olivian kanssa tyhjänpäällä. Kaverit töissä ja koulussa päivät, joten olisin Olivian kanssa kaksistaan. Toinen juttu miksi tammikuu oli mulle ehdoton ei, koska joutuisin luopumaan päikkypaikasta ja kohta alkaisi taas sama rumpa.. Hakemukset, tutustuminen ja kaikki. Sekä olisihan joskus kiva valmistua!!
-Tanja
