Näin jälkeenpäin mua kaduttaa paljon, se että harvoin kuvasin masuani. En vain halunnut että masuani kuvataan. En halunnut olla kuvattavana. Harmittaa suunnattomasti ettei mulla ole kuin muutamat masukuvat. Nekin on otettu " Jos nyt yksi, mutta haluan että mulla on paita siinä, ei paljaasta vatsasta.. "
Tunsin itseni niin isoksi, vaikka mulla oli tosi pieni masu. Kaduttaa.
Seuraavassa raskaudessa, jos mulle joskus semmonen sallitaan, haluan paljon paljon masukuvia!
En nauttinut raskaudesta yhtään. Pelkäsin koko aijan " Entäs jos, entäs jos.. " Halusin raskauden nopeasti ohi ja nyytin syliin. Joka kaduttaa jälkeinpäin etten nauttinut siitä, mitä kannoin sisälläni ja ollut kaunis raskaana.
Pelkäsin kuollakseni jos raskaus menisi kesken, jos sieltä syntyy vammainenlapsi mitä mä sitten tekeisin, entäs jos se kuolee synnytyksessä, että mä en osaa synnyttää?
Mietteitä pyöri koko 9kk aijan mun päässä enkä päässyt ajatuksia pakoon. Sekä en uskonut sitä minulle sanottiin sukupuolesta. Olin aivan hermoheikko, " entäs jos se ei olekkaan tyttö? Kaikki on ostettu/saatu tytölle.. " Tein paljon kaikkia testeijä mistä muka selviää sukupuoli.
Laskin päiviä ja olin malttamaton, Mammakavereihin johoihin olin tutustunut heillä oli jo vauvelit. Tunsin etten kuulu mihinkään. Nyt olen vain todella ärsyyntynyt että mä niin " hoppuilin " vaikka siis lapsen tulohan ei voi itse nopeuttaa mutta se että en NAUTTINUT!
Kaikki kivut ja närästykset niitä ei ole ikävä. Vaan se että iltaisin sain hymyillä ja olla onnellinen " hennoista " potkuista. Sekä silitellä masua. Olisin halunnut kävellä kaupungilla ylpeänä siitä, että olen raskaana.
Muistakaa kaikki nauttia 9kk ja ottakaa masuakuvia!
-Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti