Tempperamenttinen tyttö

Keneltäköhänlie perinyt oman päättäväisen tahdon? Kallen sanoin "ihankuin äitinsä." Mitä hä? En ainakaan myönnä olevani tempperamenttinen yksilö. 

Neidolla on aina ollut omaa tahto, mutta nyt ollaan menty uusiin ulottuvuuksiin tämän asian kanssa. Meillä käydään tahtojen taistoa melkeempä joka asiasta. Minä tahdon, minä myös sen saan. Voin kuvitella tuon lauseen Olivian päässä, kun hän on jotain päättänyt. 

Eilen kuvailin koruja ja kun niihin ei saanut koskea tuli jumalaton huuto. Sama jos joku syö tai juo jotain hänenkin on pakko saada, vaikka tosia-asiassa ei tiedä mitä joku syö. Ja jos ei sitä saa niin itkupotkuraivaria jatkettaisiin niin kauan, kuin saa periksi. Yritän aina parhaani mukaan saada silloin huomion kohdistettua johonkin muuhun. Onneksi osaan hyvinä päivinä olla erittäin päättäväinen ja jaksan kuunnella sitä huutoa. Vielä ei toistaiseksi ole tullut sellaista, että antaisin periksi. Mutta kuinka kauan tuollaista jaksaa? Tai entäs jos on todella väsynyt olo itsellä? Kauanko tuo tahtojentaisto kestää?

Toinen mikä on neidille suuri houkutus, kaikki elektroniikka laitteet. Niiden perässä sitä juostaisiin, vaikka kuuhun saakka. Ja niistä saadaan kaikistä isoimmat hepulit. 

Mutta vissiin tää kaikki kuuluu ikään ja menee jossain vaiheessa ohi. Mutta toisen satuttaminen on myös nyt pop. Raapiminen, lyöminen ja puremisestä täällä tykätään. Ihan älytöntä toi raapiminen, koko aika vekkiä naamassa, kun tyttö saattaa hermostua ja vetää kasvoille. Kyllä tämä tästä.. :D 

-Tanja