Aika ottaa mukaan

 "Puhu paljon vauvalle niin se alkaa nopeammin kommunikoimaan ihmisten kanssa" - Äh.. Ei tuntunut yhtään luonnolliselta komminikoida pienen vauvan kanssa, joka oli aivan vihannes. Tuntu tosi vieraalta alkaa höpöttelemään ihmisalun kanssa, joka ei ymmärrä mitään mitä sille puhuu. Vieraksuin tosi paljon puhumista vauvalle. Se vaan tuntu tosi oudolta, ei yhtään luonnolliselta. Aina suuni avattua alkoi heti tuntua ihan typerältä.

Nyt näin jälkeenpäin ajatellen, oompas mä ollu oikeesti tosi tyhmä. Miks mä oon tuntenu sen asian noin vieraana? Enkä yhtään luonnollisena. Hohhojaa, no eikös aina opi jotain uutta?

Oon miettiny, että osaisko Olivia jo enemmän sanoja, jos mä olisin sen kanssa höpötelly ummet ja lammet pitkin päiviä. En usko, että osais, koska heti, kun mimmi näytti elonmerkkejä olemassa olostaan ja ihmisyydestään alettiin höpötellä kovalla syötöllä. Ja tänäpäivänäkin keksutellaan paljon, vaikka tämä äiti ei nyt aina kaikesta selvää saakkaan. Paljon sanoja on jo, mutta mistä mä tiedän pitäskö jo puolentoista vuoden iässä osata enemmän? Ei ainakaan neuvolassa moitittu yhtään puheen kehittymistä. Joten olen luottavaisin mielin puheen kehittymisen suhteen,

Ollaan alettu Olivian kanssa puuhailemaan paljon enemmän kaikkea "luovaa." Salama kirkkaalta taivaalta tuli mieleen, että miks me ei Olivian kanssa piiretä enemmän? Ollaan monia kertoja kokeiltu, mutta siitä ei oo tullut mitään. No eihän siitä voikkaan tulla, jos sitä ei harrasta mimmin kanssa. No mistä mä olisin voinut tietää milloin on hyvä alottaa piirtämiset sun muut luovat jutut. Ei kukaan oo koskaan mulle sanonut mitään niistä. Eikä nyt oo tullu mieleen kysyäkkään. Jotenkin alitajunnassa ollut fiilis, että kyllä se sitten ilmasee sen, kun haluaa piirtää. Niinkuin ilmasee senkin, kun haluaa lukea kirjaa.

 Meillä asustaa aikamoinen lukutoukka. Ihan oikeesti kokoajan sais olla kirjoja lukemassa. Oon tosi yllättyny, kuinka kaikki kirjat kiinnostaa, vaikka talo täynnä muitakin leluja. Päivästä toiseen kirjat on se juttu. Mutta eihän se ole todellakaan huono asia. Tässähän sitä vasta kehittyykin. Toivottavasti tykkäis jatkossakin kirjoista paljon ja tykkäis lukea niitä. Mun lukutoukka! 

 Mua vähän harmittaa, että ollaan alotettu vähän myöhään tää kaikki tekeminen. Tottahan toki leikitään yhessä ja luetaan, mutta kaiken muunki tekeminen yhessä. Oon nyt esim ottanu Oliviaa tosi paljon koti hommiin mukaan. Ruuan ja pyykinlaittoon. Kovasti yritetään harjotella omien sotkujen siivomista. Oon aina ajatellu, että pääsen paljon helpomalla, että teen yskin eikä mikää taapero pyörimässä jaloissa ja sotkemassa. Mutta Olivia nauttii siitä, että se saa osallistua. Ihanin näky, kuinka se innostuu, kun saa laittaa pyykkiä koneeseen tai saa hämmentää ruokaa. Ihan uskomatonta! 

Vaikka tuntuu, että taapero ois tosi pieni joihinkin asioihin, mutta siinähän se oppii tekemään ja olemaan. Varsinkin, kun tykkää tehä ja auttaa äiti hommissa. 

-Tanja