"odotan koulun alkavan, koska rytmi!"
Eilen illalla innostelin, että saan kohta jo sytyttää tuoksukynttilät, koska syksy! Siitä alkoi kaikkien hyvien asioiden miettiminen. Pitkään joku on ollut huonosti, pieni tai suuri asia. Väliäkö sillä, mutta huonosti. Aloin tosissaan miettimään asioita millon olisin oikeasti ollut onnellinen.
Kun Olivia syntyi olin onnellinen, mutta sekaisin kaikesta, kolotti ja väsytti. Mutta onnellinen. Voisin viimesen kahden vuoden aikana listata molempien käsien sormiin, oikeasti onnilliset hetket. Paljon pieniä onnenhetkiä ja asioita mistä olen edelleenkin kiitollinen sekä onnellinen, mutta siinä samallä myös hetkiä, jossa en tuntenut onnellisuutta ollenkaan.
Eilen oli aivan tavallinen päivä. Mulla koulu ja Olivialla päiväkotipäivä. Olivian haun kautta normaalisti kotiin ja koti askareet ja jaksoin jopa paistaa lettuja ennen Olivian nukkumaan menoa. Mutta se onnellisuuden tunne, kun mikään ei painanut mieltä ja vaikka vähän väsytti, mutta väsytti hyvällä tavalla. Päivä pulkassa ja on hyvä käydä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa taas.
Kotona kaikki hyvin <3 Koulussa kaikki hyvin <3 Onnellinen!
Pikku hiljaa mun kasvoille alkaa palaamaan normaali väri ja hymyn pilke. Harmahtava iho alkaa kadota ja silmät ja suu alkaa nousemaan ylöspäin. Vanha minä on puskemassa taas esiin!! Iloinen, sosiaalinen, nauravainen ja mikä parasta minä!
-Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti