Helvetin rankka viikko takana ja monta rankkaa vielä edessä ennenkuin mä oon edes lähellä valmistumista. 

Mä oon opiskellu aamusta iltaan. ( en ehkä koskaan oo opiskellu näin ahkerasta/määrätietoisesti. ) 

Maanantai tosiaan alkoi viikko sillätavalla, että kävin pienessä puhuttelussa opon ja kuraattorin ja opettajan kanssa. Sovittiin, että kokeillaan vielä ja mähän oon siis ahkeroinu ihan urakalla. 

Elikkä oon siis ahkeroinu kouluhommien kanssa viikon ja oon yrittänyt iltasin tulla tekemään postausta, mutta mä en vaan oo jaksanu. Kun Olivia menee nukkumaan niin menen minäkin. 

Joten kuvia paljon kuluneesta viikosta. Puhelin kuvia valitettavasti. 

Vähän kireä koulun takki, en ole vielä kerennyt hankkimaan omaa, mutta sekin on tässä hankinta listalla. 

Sokeroinnin opettelua. 

Opiskelua vapaa päivänä felmanniassa. 

Kummilta saatu uus yökkäri. 

Shoppailua tähän väliin, että jaksaa taas opiskella. 

Olivialla menee aivan loistavasti päikyssä. On aina niin täpinöissään aamusin, kun sen sinne vien ja täpinöissään, kun mä sen sieltä haen! 

Lauantaina mentiin Saralla heilumaan. Ja mä pengoin jätesäkeistä ittelleni vaatteita, mitkä Sara oli laittamassa kirpparille. No enää ei tarvii, kun mä vein melkeen kaiken. Saralta mulle ja Wiltsulta Olivialle. Näinhän se käy näppärästi. 

Olin itekkin käynyt alkuviikosta Olivian vanhoja vaatteita läpi. Että jos joku tahtoo pienellä rahalla laittakaa ihmeessä viestiä. :) 

Nyt mä aijon hetken katsoa sarjaa ja sitten mä laitan pään tyynyyn. Touhun täyteinen viikko, mutta mehän selvitään jos me halutaan ja mehän halutaan! 

ps. Mä olin tonne mun facebookin sivulle kirjotellu, että kertokaa, jos haluatte mun postailevan jostain. Otan postaus ideoita mielelläni vastaan. :) 

Hyvää seuraavaa viikkoa! 

Meitähän voi myös seurata instagramista, siellä päivittelen päivittäin moneenkin otteeseen. 

Nimimerkillä Ttanjj löydät. :) 

Ehkäpä hutasten tehty postaus, mutta joskus näinkin. Ensi postaukseen paneudun oikeen kunnolla. 

-Tanja 

Kahden viikon kiri

Olen nyt tien päässä, en tiedä mihin pitäisi kääntyä. Onko väärä suunta jos käännyn oikealle? Entäs jos sittekkin jatkaisin suoraan? Mitä vasemmalla on? Takaspäin en voi enää mennä. 

Ristiriitaiset fiilikset. Koulu meni plörinäksi jo alkumetreillä. Olivia tuli heti kipeäksi ensimmäisen päikkypäivän jälkeen ja sen jälkeenhän se oli menoa. Ravattii lääkärissä aamusta iltaan. Olivia parempaan päin. Mä tulin kipeäksi. Sitä jatkui jouluun ja vähän joulun ylikin. Joten mähän en ole ollut koulussa, kun kuukauden aikana kaksi kertaa. Vaivaiset kaksikertaa. Kalle ei missään nimessä voinut jäädä kotiin, että mä olisin päässyt kouluun. Itsekästäkö? Hieman, koska nyt mun opinnot on erittäin vaakalaudalla. 

Opon ja kuraattorin saarnan jälkeen jäin miettimään, miksi mä jatkoin jo koulua? Miksi mä ylipäätään olen tällä alalla? Vastaus on yksin kertainan, koska minä haluan! Mulle sanottiin eilen, että ei oo noloo keskeyttää uudestaan. Kuulin tuon lauseen moneen otteeseen. " Olet niin väsynyt. " Itseasiassa en todellakaan ole tällä hetkellä väsynyt. Ehkä mun pärstäkertoimessa vaan näkyy vähän väsyneempi ilme, kuin mun 16 vuotiaitten luokkalaisten pärstäkertoimessa. Oli rankka yö takana, mutta miten se eroaa muihin öihin? Ei millään tavalla. Tunnen itseni paljon väsyneemmäksi, jos en ole siellä koulusssa. En muuten saa koko päivänä aikaseksi mitään. Olivian on parempi olla touhuamassa päikyssä ja mun on parempi olla koulussa, opiskelemassa mun tulevaa ammattia. 

Sain armahduksen, kaksi viikkoa aikaa suorittaa koko jakso kotona. Plus pari muuta tehtävää. Mm. Englannin kielinen porfolio, viisi eri tekstiä. Mua epäiltiin, että mä en tule jaksamaan enkä edes ajo yrittää.. Mä nimenomaan haluan yrittää. Yrittänyttä ei tuomita. Miksi jättäisin koulun kesken yrittämättä? Kahden viikon päästä palaveri uudestaan ja katsotaan olenko tsempannut pääsenkö jakson läpi. Ja jos en pääse niin mulla keskeytyy taas koulu. Ensi syksynä olisi mahollisuus taas jatkaa. Ei, mä haluan näyttää, että mä pystyn. Haluan mennä palaveriin erittäin ylpeänä, mä tein sen ilmeellä. Mua epäiltiin niin paljon eikä kannustettu muutakun jättämään koulu kesken hetkeksi niin mun motivaatio on täys kymppi. Ja mä tiedän, että mä pystyn jos mä vaan haluan ja mä haluan. 

Oudointa tässä on se, että mulle sanottiin, että mulla täytyy olla varahoitopaikka, jos Olivia on kipeä, että mihin sen laitan. Hmm. Entäs, jos olisin täysin yksinhuoltaja ei läheisiä missään? Kyllä mulla on ketkä mua auttaa, jos mä vain pyydän. Mutta entäs jos ei olisi? Olivialla oltava varahoitopaikka, että mä pääsen kouluun. Paksua, sanon minä. 

Seuraavat kaksi viikkoa olen erittäin lukuhiiri, yritän päivittää blogia sen mukaan mitä kerkiän. Mutta tässä on syy siihen, ettei välttämättä postauksia tule päivittäin. Ajattelin kyllä kirjotella tänne mun edistyksistä tehtäviä kohtaan. Mä tänään yritän vielä tosiaan toteuttaa joulukalenterin loppuun. Ja jos loppu viikosta kerkiän suorittamaan arvonnan, älkää huoliko joku teistä sen voittaa! :)  Nyt taas kirjan kimppuun! 

-Tanja 

Facebook, Our Journey

Kannattaa käydä myös tykkäämässä facebookin sivusta. Koska sinne on niin nopea ja helppo päivittää. Sekä olisitte ajan tasalla. Nyt on todella kiire. Huomenna mulla on onneksi vapaapäivä. Joten olisi tarkoitus taas tehdä postaus. 

Mutta facebookista näkee, esim yllämainitun kuvan, sen tekstinä siinä. :) Anteeksi, että on ollut erittäin kiire. Avaan sitäkin teille blogissa jossain vaiheessa. 

Käykää siis tykkäämässä facebookissa, Our Journey sivusta niin pysytte helposti ajantasalla. Tästä pääset facebookin sivulle, KLIK! 

Nyt takaisin koulukirjojen ääreen! 

-Tanja 

FitFät tuleva FitMilf

Minä ja mun tuhannet kerrat aikomukset laihduttaa. Aina sanon ja jaksan sen muutaman päivän, tuttuako? Mulle ainakin perus arkipäivää. Mutta nyt mä oon tosissani päättänyt, koska en halua enää olla läski. Tosin en oo koskaan halunnu olla läski. Mutta sitten mä vaan lihosin, kun ryyppäsin koko aika ja söin paskaa enkä enää liikkunu. Oma moka ja nyt mä haluan ne pois. 

Tähän mun projektiin auttaa paljon se, että mulla on tiukat rytmit mun elämässä. Sekä oon nyt jo pitkään syöny monipuolisesti. Olivia saa monipuolista ruokaa ja syö samaa, kuin aikuiset niin miks mäkin en söis? Todellakin syön. Oon pienentänyt mun annos kokoja ja syön mielestäni nykyään tervellisesti, monta kertaa päivässä enkä ahda illalla itteeni täyteen ruokaa. Säännöllisyys on iso avain sana tervellisempään ja parempaan elämään. 

Liikuntaa unohtamatta. Ärsyttää ihmiset jotka yrittää laihtua, muttei liiku. Mun mielestä liikunta on erittäin isoa osaa koko laihtumis projektia. Samalla se kiinteyttää kehoa. Mä oon aina ollut kova liikkumaan. Oon harrastanu jalkapalloa kauan. Ja haluaisin harrastaa edelleen. Mutta mun jalat ei kestä sellasta. Mulla on huonot nivelet jaloissa. Mun nilkka on jo leikattu, koska mulla nivel siteet oli katki, kun mun nilkka koko aika taittu. Polvilumpio menee sijoiltaan ihan all the time. Tosin nyt ei oo hetkeen menny, mutta nytkun sen sanoin niin eiköhän se mene. Siihenkin olisi leikkaus jossain vaiheessa tulossa. Toista nilkkaa arvotaan vielä tarviiko leikata. Mutta tosiaan mun jalat on tosi suuri este monelle liikunta lajille. Kyllä mä voin kävellä ja juosta. Mutta kyykyt esim en todellakaan pääse kyykkyyn. Pitkä juoksu saa polven särkemään. Sekä en voi kovin äkkinäisiä liikkeitä tehdä. 

Mutta mä yritän ja teen mihin mun kroppa pystyy. 

Jos täällä on jotain jotka treenaa tosissaan ja tietää liikunta jutuista niin mulle saa kertoa mitä muuta mä voin tehdä perus juttujen lisäksi. Help mee! 

-Tanja 

10kk

!0kk Neuvola takana päin. Seuraavaksi 1v neuvola, hurjaa. Justhan me käytiin meidän ensimmäisessä neuvolassa. 

" Iloinen, " komentava " pikku neiti. 

Ymmärtää yksinkertaista puhetta. 

Syö hyvin perheen tavallista ruokaa.

Tavallinen maito käytössä. 

Yö unet vielä rikkinäiset.

Tarvittaessa unikoulu. 

Kasvu hyvää. " 

Mitat: 

9310g (8800g)

73.7cm (72.1cm)

44.2cm (43.4cm)

Näin se mun pieni vauva kasvaa. Osaan jo paljon eriasioita. Kontata, nousta tukea vasten. Muutama askel tukea vasten. Ostaan äidin kehotuksesta taputtaa, vilkuttaa ja kädellä liikuttaa huulia, että tulee hauska ääni. Osaan myös näyttää todella hyvin oman tahdon. Ja äiti on välillä ihan silmät ristissä, kuinka hyvä omatahto mulla on. Kasvan ja syön erittäin hyvin. Olen pian yhden vuoden. 

-Tanja&Olivia 

Ruoka resepti & Kuvia

Viimeinen vapaapäivä käynnissä. Tämänpäivän jälkeen alkaa arki taas. Kuullostaa ainakin minun korvaan tosi rankalta, kun tässä nyt on vain saanut löhöillä. Ja viettää päivät ihan miten vain. Aateltiin tänään vielä herkutella, koska huomenna alkaa arki alkaa siis aivan uudet rytmit, joten uskon, että mun on helpompi pysyä mun tavoitteissa, kun on se rytmi. Kouluun aamulla ja siellä lounas yms. Kotona olessa syön miten sattuu. 

Päätettiin lähteä yhteistuumin kauppaan, koska oli niin kiva ilma. Samalla vähän harjoittelin taas kuvaamista. Ja kuvien myötä kuvanmuokkausta. Mä tykkään tollasista harmahtavista kuvista. Mites te? Kalle oli taas ihan tympiintyny, kun joutu odottelee mua tuolla pakkasessa, kun halusin napsia kuvia. Sekä Kallekin joutui muutaman kuvan napsimaan musta. Mutta siis kaupasta tarttui tortillalasangen ainekset. Jos tykkää tortilloista niin tämäkin maistuu aivan varmasti. 

Ainekset:

Jauhelihaa 400g

Tortilla pohjia 1 paketti

Tomaattimurskaa 2-3dl

Tacomauste seos pussukka

Juustoraastetta, oman maun mukaan

Sipuli

Paista jauhelija ja sipuli. Sekoita mausteseos joukkoon. Kaada tomaatti murska myös ja sekoita. 

Kasaa vuokaan. Tortillapohja--> Jauhelihaa--> Tortilla pohja ja niin edespäin. Levitä juustoraaste ylimmän tortillapohjan päälle. 

Laita uuniin noin 15minuutiksi. N. 200 asteiseen uuniin. 

VALMIS, eikun herkuttelemaan.

 Lisukkeeksi sopii erittäin hyvin salaatti. 

Jos ajattelitte testailla kertokaa ihmeessä mitä piditte. Tää on tosi helppo ja tän kerkee kiireessäkin väsäämään. Tosi halpa myös vaikka on todella riittossaa. Tätä vois myös ihan oman maun mukaan soveltaa. 

-Tanja 

Shopping

Alennus myynneissä käyty. Kyllä huomasin, kuinka mattimyöhänen olin.. No ensi alennushetkia odotellessa, olen varmasti ensimmäinen. 

Me palataan keskiviikkona arkeen. Nyt on hetki aikaa vielä lomailla ja nauttia. Onneks on luvattu ihanaa säätäkin niin päästään ulkoilemaan koko konkkaronkka. 

Ps. Muistathan käydä osallistumassa arvontaan. Tänään on viimeinen päivä aikaa osallistua. Tästä pääset arvonta postaukseen KLIK! 

Aurinkoista päivän jatko teille! 

-Tanja 

Tukijoukot

Oon niin onnellinen tällä hetkellä. Olivia oli mun äidillä hoidossa ja tuli eilen kotiin. Mä oon saanu levätä ja vain olla. Mä rakastin vaan olla, koska lapsen kanssa päivät on niin touhukkaita. 

Mä nukuin pitkään, mä näin kavereita, mä tein mitä mä halusin. Hetkeen ei oo ollut sellasta, että mä voin tehä ihan mitä vaan. Pystyin vaan lähtee joka paikkaan. Mä oikeesti nautin siitä. En muistanukkaan, kuinka kivaa sellanen on.  

Ikävöin Oliviaa päivät ja yöt. En tietenkään unohtanut mun lasta. Mutta mä vaan pystyin oleen niin levollisin mielin, koska mä tiesin äidin pärjäävän Olivian kanssa. Laittelin viestiä joka päivä, että miten menee. Mulle sanottiin: hyvin menee, lepää sinä. Mulla oli niin toimeton olo koko aika, kun ei lasta vieressä hyörimässä ja pyörimässä. 

Tän reissun ansiosta osaan arvostaa sitä kuinka hyvät tukijoukot mulla oikeasti on. Ja äidit, kaikki äidit tarvitsevat välillä lepoa. Apu lapsen kanssa ei ole itsestään selvyys, vaikka pitäisi olla. Kaikki ansaitsis apua ja omaa rauhaa lapsi arjesta. Mä oin niin onnellinen siitä, kun mun vanhemmat itse kysyy millon he saavat tirpan hoitoon. Mun ei tarvitse välttämättä kysyä, vaikka kysyisin tiedän, ettei kysymys rasita heitä ja voin hyvillä mielin kysyä, koska tiedän heidän auttavan mua. Sekä mun sisarukset auttaa mua tosi paljon. Mun sisko hakee Oliviaa päiväkodista aikasemmin, kun mä oon kuoleman kipeä tai mä oon koulussa vähän pidempään. Mun veli ja sen tyttöystävä auttaa mua myös tosi paljon, ne on ottanu myös Oliviaa hoitoon ja he aina ite kysyvät myös millon saa tirpan hoitoon. Ja tiedän, että voin kysyä apua heiltä. Sekä myös rahallista apua oon saanut kaikilta niin paljon. Tuntuu, ettei pelkkä kiitos edes riittäisi. Kaveritkin ollut tosi isona apuna. Sekä myös Kallen vanhemmat. 

Mutta ne haluaa auttaa mua ja Oliviaa. Ne haluaa, että mä jaksan ja pystyn olemaan hyvä ja reipas äiti. 

Oon nähny läheltä, kun äidit ei kehtaa pyytää apua tai niillä ei ole keneltä pyytää apua. Ja se on oikeesti tosi surullista, koska kaikilla pitäs olla joku keneltä pystyy pyytämään apua tilanteessa, kuin tilanteessa. 

Nyt voin alottaa tän vuoden erittäin hyvillä mielin. Olen levännyt, olen tänä vuonna vielä parempi äiti, kuin edellisenä. Tänään Olivia 10kk. Siitä postausta sen jälkeen, kun ollaan neuvolassa käyty. Mutta tyttö kehittyy kovaa vauhtia. Tähän aikaan viimevuonna mä laskin päiviä, koska neiti haluaa syntyä. 

Muistakaa levätä äidit! Kun äiti voi hyvin niin lapsi voi hyvin! 

Minkälaiset tukijoukot teillä on? 

-Tanja