Tuleva joulun miettiminen saa mut iloiseksi ja onnelliseksi. Itse en henkilökohtaisesti ole ollut jouluihminen, mutta tämä vuosi on erilainen, tunnen sen.
Emme ole Kallen kanssa viettäneet joulua kolmeen vuoteen. Olemme syöneet niinkin jouluista ruokaa, kuin kananuudeli wokkia. Itse en välitä jouluruuasta, mutta Kalle on puhunut, että pitäisi ostaa kinkku ennen joulua jo.
Ensimmäistä kertaa elämässäni haluan tuoda joulun meille kotiin. Haluan panostaa, haluan viettää joulua.
Haluan, että meillä näkyy joulu. Hankimme ensimmäisen kuusemme. Muutama joulupallon ja jouluvalot. Näyttää joululta. Haluan, että kodissani näkyy vähän joulu, näin se näkyy kuusen muodossa ja muutaman jouluvalo nauhan ikkunalaudalla.
En halua silti hössöttää liikaa, mutta tuntuu ettei hössöttämättä voi olla. Mietin mielessäni mitä ostan joululahjaksi ja kenelle.
Olivia saa vain ihan muutaman paketin meiltä. En halua opettaa, että joulu on vain lahjojen takia. Joulu on myös kaikkea muuta, kuin lahjoja. Tottakai lapset odottavat eniten niitä lahjoja, mutta halaun Olivialle näyttää, että joulussa on myös kaikkea muuta, kuin lahjat. Vaikka lahjatkin on iso osa joulua.
Mutta perhe, perheen kanssa ajan viettämistä ja olemista. Tuntemusta, ettei ole kiire mihinkään.
Rauhaa, kiitosta, rakkautta ja perhe.
Huomenna on joulukuun ensimmäinenpäiva. Ja mun sisko oli tehnyt todella ihanan yllärrin Olivialle nimittäin joulukalenterin. Kerron huomenna joulukalenterista lisää, kun avaamme ensimmäisen pussukan. Tästä siis myös tulee blogin joulukalenteri, ei mitään hirveän suurta, mutta keskittyy Oliviaan.
Ollaan kotiuduttu espoosta kotiin. Nähtiin myös yhtä blogi tuttua. Oltiin sovittu treffit espoon ikeaan. Oli todella ihanaa nähdä häntä ja hänen pienokaistaan.
-Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti