Ikävä vauvaa, mutta rakastan taaperoani

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Viime kesänä oltiin jokseenkin uuden ja jännän äärellä. Olivia oli vain 3,5kk ikäinen pieni tuhisija. Opeteltiin kääntymään, hien ja tuskan voimalla ja lopulta se onnistuikin. Opeteltiin syömään ruokaa, maisteltiin paljon uusia makuja maidon lisäksi. Jonkin ajan päästä opittiin konttaamaan ja siitä se meno vasta alkoi. Vaikka tuolloin sanoin, että lapsi oppi paljon uutta. Ja kyllä oppikin, mutta tuntuu, että viimesen puolenvuoden aika on tullut niin paljon uutta. Nyt jolkotellaan jo suht pitkiä matkoja. Jäädään ihmettelemään asioita. Puhutaan muutamia sanoja suomea ja paljon puhutaan myös aivan jotain muuta kieltä, jota tämä äiti ei ymmärrä lainkaan. 

Tuskailin viimekesän helteestä, että jos näistä selviän niin selviän mistä vain. Oli uutta pukea lasta helteellä, kun sekin tuntui olevan niin vaikeaa, kun pelkkä vaippakin jo hiosti hirveesti. Tänä kesänä pukeminen tulee jo suht rutiinista. Olivia tuo aina aamulla kengät, että ne pitäisi laittaa jalkaan ja lähteä ulos tepsuttelemaan. Tuo myös itse omat vaatteensa, joka musta on tosi hauska, että se osaa oikeesti tuoda sukista lähtien kaiken. Tietää mitä ulos pitää laittaa päälle. Ja. kun on uloslähdön hetki ja puetaan vaatteita alkaa kauhea naururäkätys, kun on niin innoissaan siitä, että pääsee ulos temmeltämään. 

Viimekesänä lähdin rannalla rauhallisin mielein, koska Olivia oli todella helppo vauva. Ei itkeskellyt turhia. Joko nukkui rannalla vaunuissa tai oli viltin päällä varjossa. Ei liikkunut oli vain ja hymyili välillä. Tänä kesänä tämä äiti ei otakkaan rauhassa aurinkoa, vaan äiti juoksee taaperon perässä. 

Tää kesä tulee olemaan niin erilainen, kun viime kesä. Odotan innolla mitä tuleman pitää. Huomenna saan vihdoin postauksen ulos, jossa kerron meidän kesän suunnitelmista. Se on jo hetken aikaa pitänyt julkaista, mutta en ole vain saanut aikaseksi, mutta huomenna se tulee! 

Kutsun Oliviaa vielä välillä vauvaksi, vaikka tosiasiassahan se ei todellakaan ole vauva, vaan pieni vilkas taapero, joka innostuu nollasta sataan asioiden suhteen hetkessä. Siinä on kyllä tullut äitiinsä. Toisaalta mulla on niin ikävä tota vauva aikaa, mutta toisaalta ei taas yhtään, kun saan iloita Oliviasta nyt tälläisenä, koska se on mailman hurmaavin tyttö. 


-Tanja 

1 kommentti:

  1. Vauvat on kyllä ihania,syötävän suloisia mutta taaperon kanssa on helpompi mun mielestä olla. Vauva tarvitsee sitä koko aikaista sylissä pitämistä,imetystä sun muuta mutta esim Helmi on jo niin iso että syö itse, viihtyy yksin leikkimässä ja osaa pukea päälle. Henni tarvitsee tietty vielä aapua noissa kaikissa mutta jotenkin Henni on kuitenkin helpompi kuin vauva :D

    VastaaPoista