Mekö naimisiin?

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Hääurut alkavat soimaan, ovet avautuvat. Mun pikkutyttö pudottelee pienestä korista kauniita kukan terälehtiä lattialle. Kävelen tyttöni perässä jännittyyneenä unelmien mekossa unelmieni miehen luo. 

Paljon ihmisiä juhlimassa meitä, meidän päivää jolloin vannomme rakkautta toisillemme koko loppu elämäksi myötä ja vastoin käymisistä huolimatta. Olen juhlien keskipiste ja mun parasystävä on mun kaaso. Se auttaa mua käymään vessassa ja kattoo, että mun mekko hyvin koko illan. 

Näin mä olen pikkutytöstä lähtien ajatellut kaiken menevän

Olen aina sanonut, että mulla on tyttölapsi, joka heittelee kukkien terälehtiä korista. No nyt mulla on tyttölapsi, joka voisi heitellä kukkien terälehtiä korista. Mulla on mies. Miksi me ei pidetä unelmähäitä? Mä en ole vielä valmis menemään naimisiin, vaikka periaatteessa miksi ei? Olemme seurustelleet jo tovin. Uskon, että tunnemme toisemme. Meillä on myös jo lapsi. Asumme yhteisessä kodissa ja meillä on kaksi koiraa. 

Avioliitto on mulle pyhäasia ja mä en halua pilata sen merkitystä. Mä menen vain kerran naimisiin mun elämässä ja haluan olla varma, että tämä mies on mun aviomieskin koko loppu elämän. 

Mutta mitä häihin tulee, en olekkaan varma haluanko kirkkohäitä? Mekon kyllä haluan, mutta miksi just kirkkohäät? Onko se vain perinne, että me kuulutaan kirkkoon joten me mennään kirkossa naimisiin. 

Mä haluan mennä naimisiin, mutta pari mutkaa olisi ennen häitä: 
-Mun mies ei ole edes kosinut mua.. ( odotan tosin, kuin kuutanousevaa tätä päivää..) 
-Mä en enää tiedä minkälaiset häät me haluttaisiin. ( uskon, että melkeen kaiken suhteen mulla olisi päätösvalta.) 
-Haluan käyttää niihin aikaa ja rahaa ( ja kumpaakaan niistä ei ole tällä hetkellä.) 

Joten tätä menoa mä en varmaan ikinä pääse naimisiin!! Musta olis ihanaa olla naimisissa, onneks mä oon viellä nuori ja eikä mulla nyt sellanen hengen hätä oo sanoa sitä tahdon sanaa. 



Milloin te olette menneet naimisiin? Ja onko häät olleet sellaisia, kuin lapsena olit haaveillut? 

-Tanja 
Kirjotin aikani kuluksi tämänlaisen postauksen. Tänään illalla ehkä mökkikuvia, jos jaksan avata koneen, kun pääsen kotiin! 

3 kommenttia:

  1. Me mentiin viime kesänä salaa naimisiin seurusteluvuosipäivänä, jolloin meillä tuli 5-vuotta yhteiseloa. Käytiin sitten kaupungin kalleimmas raflas syömässä ja sellai. That's it. Mutta yksi pienen tytön haave toteutui, tai itseasiassa kaksi. Pääsin unelmieni kirkossa naimisiin ja sain aivan ihanan häämekon joka on niiiin meikäläisen! Ei toisenlaista ois voinu kuvitellakaan. Meiä 3-kk poitsu oli silloin todistamassa toimitusta :)

    Häät ei ollut niinkui ajattelin pikkusena, mutta ehkä jopa paremmat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän ihana! <3 Kiva, että oli erillaiset mitä ajattelit, mutta silti täydelliset! <3

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tästä aiheesta! Tosi mielenkiintoista ja fiksusti ajatteletkin asian, että se täytyy tehdä pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen, eikä ole vain sellainen hetken mielijohteesta tehtävä asia. Nykyisin erotaan niin paljon, että asiaa on hyvä miettiä useita vuosia minun mielestä. :) Itsehän olen kerran eronnut, kun menin naimisiin hetken mielijohteesta heti kun täytin 18-v ja se oli suuri virhe, että pidettiin häät. Mutta toisaalta se opetti ja nuorena sitä tekee huonoja valintoja, kun minäkin olin 17v kun ne järjestettiin. Meille tulee nyt 4v nykyisen miehen kanssa seurustelua täyteen ja vielä ei olla kihloissa, mutta odotan kyllä itsekin kuin kuuta nousevaa sitä päivää kun hän kosii! <3 En kyllä tiedä tapahtuuko se lähiaikoina vai vuosien päästä, mutta Samin kohdalla tiedän sen että hän on se oma elämäni mies enkä ikinä voisi kuvitella olevani kenekään toisen kanssa. Voisin siis uskaltaa mennä naimisiin entisten mokailuiden jälkeen, jos sami päättäisi kosia:) Kyllä sen tuntee kun se oikea sattuu kohdalle, ainakin itse voin näiden vuosien jälkeen sanoa tietäväni ! :)

    VastaaPoista