Joko hän on 2-Vuotias

maanantai 15. helmikuuta 2016

18 päivää.. Niin mihin on niin vähän päviä enää jäljellä? -Siihen, kun esikoiseni täyttää 2-vuotta. 

Kaksi vuotta sitten oltiin toden totta jännän äärellä. Odotettiin kuumeisesti esikoisen syntymää. Malttamattomana. Uusi elämä jännitti, vaikka ei ollut edes tietoa mihin olimme ryhtyneet. 

Miltä vauva näyttää, kun se on syntynyt. Kummalta perinyt enemmän piirteitä. Minkälainen luonne vauvalla tulee olemaan. Menimme kylmän viileästi kohti tuntematonta. Taino, melkein kylmänviileästi. Heh. 

Kahdessa vuodessa Oliviasta on tullut iso tyttö. Karua, mutta totta. Voisipa kasvun joskus pysäyttää ihan pieneksi hetkeksi. Tämä äiti muistelee mennyttä vauva aikaa haikeudella. Mietin välillä, että miksi niin malttamattomana odotin neidin kasvua, enkä ehkä osannut nauttia niistä hetkistä täysillä. Äidillä taisi olla kaiken uuden näkemisessä enemmän kiire, kuin Olivialla. 

Meillä asustaa tällä hetkellä uhmatuhma taapero.. Mutta silti niin valloittava persoona. Niin iso tyttö jo. Välillä haikeudella muistelen sitä, että mikä teki vauva-arjesta niin väsyttävää. Koska kyllä tämä aika on musta vielä raskaampaa, kuin vauva-aika. Vauva nukkui, söi, seurusteli ja nukkui.. Nyt äitikin saa olla menossa pää kolmantena jalkana kasvavan taaperon perässä! 

Hurjaa, että ensi kohtaamisestamme on kohta 2-vuotta! ❤️ 

-Tanja

9 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ja ihan extraihana toi viides kuva missä näkyy isot silmät <3

    VastaaPoista
  2. Aivan ihania kuvia <3 Lapsien saannin jälkeen aika on kieltämättä tuntunut vain juoksevan eteenpäin, pikakelauksella!
    Sulle tai oikeastaan Olivialle olisi muuten haaste blogissa ;)
    http://nede93.blogspot.fi/2016/02/taaperon-ystavakirja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 No näimpä, pitäs muistaa nauttia joka hetkestä. :)

      Kiitos, me koitellaan täyttää Olivian kanssa haaste! :)

      Poista
  3. Voi söpöliini!! <3 ihana iso neiti, näyttää niin päättäväiseltä :)

    VastaaPoista
  4. Voi suloinen Olivia <3 mulla on ollut paljon samoja ajatuksia viime aikoina, kun meidän Olivia täyttää kesällä jo 4-vuotta! Sitä aina niin odotti, että oppisi jo kävelemään ja oppisi jo puhumaan ja pukemaan itse. No nyt kun kaikki tuo luonnistuu, niin sitä on ruvennut miettimään että miksi ei osannut silloin nauttia siitä ajasta, kun kaikki piti tehdä toisen puolesta. Se vauva-aika menee ihan hirvittävän nopeasti, enkä sitäkään silloin joskus meinannut millään uskoa. Mutta kyllä se vaan uskottava on :(

    VastaaPoista