Haluan jakaa itsestäni realista somekuvaa

tiistai 9. lokakuuta 2018

Mä piilotin mun edellisen postauksen, koska mulla tuli siitä sitten kummiskin vähän huono omatunto.. Mutta sain ihan hirveesti ihania viestejä teiltä kaikilta jotka kerkes sen postauksen lukemaan. 

Tuli yks kommentti mun blogiin, siitä kuinka kuullostan siltä, että haluaisin mun lapsesta eroon ja kuullostan katkeralta ihmiseltä. 

Mietin hetken, et okeii miks musta tulee sellanen kuva, jos haluan että mun lapsen isä on lapsen elämässä. Anonyymi oli lukenut aikaisempia postauksia ja ilmeisesti sellainen kuva on tullut mun aikaisemmista postauksista. 

Mä en oo oikeesti mitenkään ilkeä ihminen tai mitään muutakaan siihen suuntaan. Mua on tosi paljon haukuttu mun vähän rajummista postauksista, kuinka multa pitäs ottaa lapsi pois ja oon ihan psykoosi muija. 

Ihanku mä aina saksisin mun lapsen leluja tai haukun mun lapsen vaatteita. Hei c'moon ihanat lukijani. 

Postaukset olen nimen omaan tehnyt mun elämästä ja mun ajatuksista. Ja mä tasan tarkkaan tiedän, että jokainen on joskus lipsautellut sammakoita suustaan, vaikka se lapsi siinä vieressä onkin. Ihan normaalia! 

On myös erittäin normaalia menettää hermot lapseensa, ystävään tai perheen jäseneen. Ja väsyneenä ja kiukunpuuskissa sitä tekee välillä jotain vähän hullumpaa. Kukaan meistä ei ole täydellinen vanhempi, äiti, ystävä, pikkusisko, isosisko tai serkku.
Kyllä mä myönnän, että vaikutan välillä todella negis muijalta ja osaan valittaa enemmän ehkä, kun pitäisi. Mä myös oon todella avoin ihminen ja puhun paljon ääneen asioita. Myös täällä somessa, kuinka huono päivä mulla on tai kuinka mua sattuu johonkin. Lupaan, että kaikki silloin kuulevat siitä kun mulla on jokin asia huonosti. 

Meillä on sotkuista aika ajoin, meen todellakin ruuan kanssa sieltä mistä aita on matalin. Tämäkin on ok.

Some mailma on menny ihan hulluksi pilvilinnojen ihannoimmiseksi, mä oon se ihminen joka haluaa näyttää myös sitä paskaa puolta somessa. Mulla on huonoja päiviä ja mun lapsi ottaa mua todella paljon päähän, tämä on todellakin ihan ok, että sen näyttää. 

Me ei tosiaankaan olla täydellinen perhe, mutta mä yritän sen mitä osaan ja pystyn. Oon myös persoonnaltani innostuvaa tyyppiä, asia kuin asia. 

Mä haluun, että mun somekanavista välittyy ne aidot tunteet mitä mä tunnen, ei eikä pelkkää sateenkaari kakkaa. Koska mäkin oon vaan ihminen ja tunnen aika vahvasti asioita. 

Pitäskö sun mielestä somessa vaan olla sateenkaarisia hymyjä ja pusuja? Vai onko ok näyttää, että välillä kaikki on kirjaimmellisesti ihan paskaa? 



-Tanja 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti