Etävanhempi pompottaa, olisiko aika muuttaa lakia?

torstai 22. marraskuuta 2018

Kirjoitin samasta aiheesta vähän arkaluontoisemman postauksen ja sitten piilotin sen. Tässä olisi uusi postaus aiheesta, neutraalimpi. Oli puhuttava aihe ja olen saanut paljon viestejä aiheesta. Ja moni oli kanssani samaa mieltä asiasta. Tässä tosiaan nyt se neutraalimpi versio, jonka olen luvannut kirjoittaa. Tästä asiasta puhutaan julkisesti niin vähän, kaikki paska pitäisi lähivanhemman kestää. "se on voivoi, etävanhemmalla ei ole velvollisuuksia vaan oikeuksia." Oikeudet loppuu siihen paikkaan, kun on tietoisesti harrastanut seksiä ilman ehkäisyä, sen jälkeen on vain lapsella oikeuksia. Haluan vielä painottaa, että tilanteita ja kokemuksia on erilaisia, mutta tästä ei jää kyllä epäselväksi mikä on mun kokemus ja näkökanta asiaan. Toivoisin tästä aiheesta paljon keskustelua!

Kun lapsen vanhemmat eroavat niin etävanhemmalla on vain oikeuksia ei velvollisuukska. Velvollisuudet jäävät automaattisesti lähivanhemmalle. Aika vanhanaikaista minun mielestäni. 

Missä on lähivanhemman oikeudet? Miksi laissa on vain etävanhemmalla oikeuksia? Paskat vanhempien oikeuksista tässä kohtaa. Lapsella pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiin. Lapsi on aina oikeutettu molempiin vanhempiin, muistakaa tämä on mun mielipide. Varsinkin siinä tapauksissa, että etävanhempi on tunnistettu ja etävanhempi on joskus asunut samassa taloudessa. Lapsi tietää kuka etävanhempi on. Tunneside on kehittynyt lapsella etävanhempaan. 

Mitä tarkoittaa lapsen oikeus molempiin vanhempiin? - Lapsella näitä ei mielestäni ole. Onko oikein, että lapsen on pakko käydä etävanhemmalla jota ei välttämättä niin kiinnostaisi lapsi? Tai oikeastaan miten määritellään etävanhemman kiinnostus? Näkee lastaan vain "pakolliset minimi tapaamiset." Lapsi on kumminkin viaton vanhempiensa eroon. Mielestäni ei ole oikein, että etävanhempi aiheuttaa pahaa mieltä ja päänvaivaa perseilemällä lähivanhemmalle sekä lapselle. 
Onko se lapsen oikeus tosiaan etävanhempaan siinä vaiheessa, jos lapsen vanhemmat taistelevat tapaamisista ja mikä kuuluu kenellekkin hoidettavaksi. Jännä juttu, että kaikki hoidettavat asiat jää automaattisesti lähivanhemmalle melkeimpä poikkeuksetta. Ja syy on tähän, se, että lapsi asuu lähivanhemman kanssa, SO WHAT sanon minä! Miksi etävanhemmat kaikkoavat samantien eron tullen, minkäänhän ei välttämättä tarvitsisi muuttua muuten, kuin asumiskuvioiden. Etävanhempi saa ja olisi suotavaakin olla kiinnostunut lastaan koskevista asioista. Faktahan onse, että myös etävanhempi voi osallistua tasavertaisesti lapseen koskevissa asioissa jos kiinnostusta ja halua tähän löytyisi. 

Etävanhempi saa perua tapaamisen lapsen kanssa, vaikka viisi minuuttia ennen kuin tapaaminen olisi. Ja taas lapsi pettyy..  Lähivanhempi ei saa estää etävanhemman ja lapsen tapaamista, koska muuten päiväsakko kolisee. Koska onhan lähivanhempi ollut hirviö ja estänyt tapaamisen kiusallaan, vaikka olisikin hyvä syy perua etävanhemman tapaaminen.

Lähivanhempi ei tietenkään voi pakottaa etävanhempaa näkemään lastaan tai muutenkaan pakottaa osallistumaan lapseen koskeviin asioihin, eikä pakottaminen olisi hyväksi kenelekkään varsinkaan lapselle. Joten tähän ei uhkasakko toimisi, mutta jotain tähän pitäisi keksiä! Jonkin näköinen rangaistus pitäisi saada etävanhemmalle, jos sooloilua tapahtuuu lastenvalojalla allekirjoittamasta paperista huolimatta. Paperi ei suojaa ketään muuta, kuin etävanhempaa, mielestäni se on erittäin väärin.

On vaikea elää tavallista elämää, kun etävanhempi on painona kokoajan oikeassa jalassa ja aiheuttaa harmaita hiuksia ihan vaan, koska etävanhempi voi. Joidenkin mielestä voi kuullostaa katkeralta, mutta siinä vaiheessa voit tietenkin kuvitella, että miltä sinusta tuntuisi, kun et tiedä miten päin pitäisi olla. Todennäköisesti etävanhempi on lapselle tärkeä. Lähivanhempi onse, jotka kuuntelee ne itkut, kun on ikävä. Siinävaiheessa lähivanhempi on kädetön, koska mitä siihen voi sanoa?

Mielestäni on ihan todella vanhanaikaista, että tässä asiassa mikä on yleinen niin on niin vanhat säädökset, että etävanhemman mukaan mennään ja yritetään vain miellyttää ja antaa tehdä niinkuin hän itse haluaa ja tuottaa pahaa mieltä kaikille. Tälläinen on ihan lapsellista pompottelua. Muutosta tähän!

Lapsi on saatu yhdessä niin mielestäni lapsi myös hoidetaan yhdessä, vaikka ollaan erottu ja ei enää asuta samankatonalla ei sen vastuun pitäisi kadota kuin tuhkatuleen, kun osoite muuttuu.

-Tanja 

8 kommenttia:

  1. Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Lainsäädäntö on vanhanaikainen, usein lapsi kärsii ja etävanhempi voi aiheuttaa kiusaa lähivanhemmalle ja lapselle, koska vaan voi.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se lähivanhempikin osaa pompottaa ja meidän tapauksessa hän tekee sen todella. Hänen mielestään vain hänellä on oikeuksia, etävanhemmalla (miehelläni) velvollisuuksia. Ei hoida omaa osuuttaan asioista, mutta rahaa aina tinkaamasssa lisää, vaikka se maksettu elatustuki ei näy pojassa mitenkään. Ja elatustukihan on vasta etävanhemman osuus lapsen kustannuksiin. Tässä tapauksessa äiti ei laita omiaan yhtään. Ja vain hän päättää harrastukset ym., jotka mieheni sitten pitäisi maksaa, elatusmaksun lisäksi. Tässä vain pieni ote kaikesta pompottelusta jotka meidän tapauksessamme LÄHIvanhempi harrastaa. Että ei se aina ole niin että etävanhempi pompottaa.

    VastaaPoista
  3. Tähän on todella hankala ottaa kantaa juurikin siitä syystä, että ihan yhtälailla se lähivanhempi sen pompottelun osaa. Lisäksi lähivanhemmalla on myös oikeus muuttaa toiselle paikkakunnalle ja mikäli etävanhempi haluaa säilyttää oikeuttaan lapseen, tai ottaa osaa vastuuseen, niin pitäisi muuttaa perässä

    VastaaPoista
  4. Mitään "uhkasakkoja" ei ole, ellei niitä ole sopimukseen kirjattu. Yleensä ei ole, ellei sopimukseen ole oikeustietä haettu muutosta juurikin siksi, että lähi jatkuvasti estää tapaamisia.
    Molemmat vanhemmat muuten voivat olla luovuttamatta lasta toiselle vanhemmalle, tällöin asia hoidetaan kuulemma oikeusteitse. Sosiaalipäivystys ei asiaan kuulemma voi puuttua, kerrottiin juurikin sieltä sosiaalipäivystyksestä.

    Kyse ei muuten ole etävanhemman oikeuksista, vaan lapsen. Laki tuntee vain lapsen oikeuden vanhempiinsa.

    Mitä tulee etävanhemman "vain oikeuksiin"...
    Etävanhempi ei välttämättä saa osallistua lapsen arkeen, koska lähivanhempi ei suostu kuin joka toinen vkl-malliin. Asia pitäisi muuttaa oikeusteitse, mikä on kallista ja aikaa vievää eikä takeitakaan ole että onnistuisi.
    Voi miettiä omalle kohdalle, miltä tuntuisi, jos olisit etävanhempi ja...
    ... lähivanhempi ei kertoisi sinulle lapsen lääkärikäynneistä tai lääkityksistä.
    ... maksaisit oman osasi elatuksesta eikä lapsella silti olisi ehjiä ulkovaatteita tai talvella mitään toppavaatteita "koska ei ole varaa" (mutta lähillä on varaa matkoihin, merkkivaatteisiin, kalliiseen elektroniikkaan jne.), lapselle itse ostetut ulkovaatteet saattaisivat silti "olla kadonneet" kun lapsi taas seuraavaksi tulisi.
    ... et saisi osallistua millään tavalla lapsen arkeen: läksyjentekoon, harrastuksiin jne.
    ... tietäisit, että viedessäsi lapsen takaisin lähille et taas kuule lapsestasi seuraavaan kahteentoista päivään mitään, koska lähi kieltää yhteydenpidon?
    ... lapsesi tulisi seuraavalla kerralla tapaamiseen kertoen, että on muuttanut toiseen kaupunkiin?
    ... joutuisit pelkäämään, ettei lähi välttämättä luovuta lasta enää tapaamisiin?

    Asioilla on puolensa, mutta olen aivan varma, ettei yksikään lapsestaan huolehtiva etävanhempi ole samaa mieltä näistä "vain oikeuksista".
    Jos molemmat vanhemmat keskittyisivät huolehtimaan vain siitä olennaisesta - lapsen hyvinvoinnista - ongelmia olisi paljon vähemmän.

    VastaaPoista
  5. Olen samaa mieltä, että etävanhemman pompottelu pitäisi lailla jotenkin estää, mutta miten? Lapsen asioita hoitavat viranomaiset ovat sangen tyytyväisiä jos etävanhempi haluaa tavata lastaan, vaikkakin vain esim. paremman oleskelulupastatuksen tai elatusavun luonspitovähennysten toivossa, vaikeuttaen silti lähivanhemman ja lapsen elämää jatkuvasti.

    Esimrkkejä etävanhemman aiheuttamista vaikeuksista:1) ei hae lasta lv.n sopimuksella vahvistetusta vaihtopaikasta sovittuun kellonaikaan vaan kotoa kolme tuntia hakuajasta, vaikka vaihtopaikka on sovittu kodin ulkopuolelle vanhempien keskinäisen riitaisuuden vuoksi. 2) Palauttaa lapsen tunnin varoitusajalla leirintäslueelle, jossa lähi on viettämässä ansaittua lapsovapaata seurassa (ei kuitenkaan päihtyneenä; miten sitä voisikaan päihtyä lapsivapaalla kun lapsi pitää pystyä vastaanottamaan milloin tahansa.) 3) Lapsi palautetaan su-iltana silminnähden kipeänä, lähi joutuu viem päivystykseen samantien pikkusisaren kanssa koska etävanhempi ei voinut viedä hoitoa tarvitsevaa lasta viereisen kunnan terveyskeskukseen vaikka hänellä ei ole muita huollettavia tai muitakaan varteenotettavia esteitä. Lähivanhempi joutuu olemaan pois töistä etävanhemman lapsen etävanhemman luona alkaneen sairauden takia. 4) Etävanhempi ei osallistu elarien lisäksi mihinkään kuluihin ja maksaa elarit niin myöhässä, että ne tulevat nykyään Kelan kautta. Etävanhempi ei hoida huoltajan veövollisuuksiaan, vaikeuttaa passin saantia ja lapsen kuivaksi opettelua sekä jättää laosen milloin kenenkin hoitoon, jotta pääsee baariin. Yms.

    Oikeudessa näitä on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta todistaa, jonka takia em. asiat eivät vaikuta mitenkään etävanhemman saamiin tapaamisiin.

    Kahlaa siinä sitten nilkkoja myöten paskassa!

    VastaaPoista
  6. Oikeastaan, jos lakia ajatellaan, laissa määritellään vain "vanhemman oikeus lapseen, eikä" lapsen oikeutta vanhempaansa". Ketään aikuista ei laki velvoita/pakota lapsen hoitoon ja tapaamisiin. Jos aikuinen ei halua lasta tavata tai lapsesta huolehtia, valtio järjestää sen muutoin. Surullisia ovat tällaiset tilanteet. Jos aikuisella on kykyä ja halua lapsestaan huolehtia, sen laki turvaa.

    VastaaPoista
  7. Mietipä tätä asiaa siltä kannalta, että unohdat sen etävanhemman. Miksi annat hänelle sen vallan, että hän pilaa hyvän tuulesi, että hän pilaa lapsesi hyvän tuulen?
    Lakkaa ottamasta etävanhempaan yhteyttä! Älä myöskään anna lapsen soittaa hänelle, vaan keskittykää te elämään teidän elämää, nauttimaan siitä!
    Jos lapsi kiinnostaa etävanhempaa OIKEASTI, hän ottaa lapseen yhteyttä. Sitten kun hän haluaa. Laki on hänen puolellaan, näin se on. Ja minusta se ei ole valitettavaa. Haluaisitko sinä itsellesi kumppanin, joka ei ole SINUSTA OIKEASTI KIINNOSTUNUT?
    ET!
    Ei lapsikaan tarvitse elämäänsä etävanhempaa, joka ei ole hänestä oikeasti kiinnostunut.
    nimim. Kokemusta on

    VastaaPoista
  8. Ärsyttää tämäkin yleistys että etävanhempi on aina se jolla on vaan oikeuksia. On myös niin paljon tapauksia että lähivanhempi vie etävanhemman oikeuksia. Pompottaa ja määräilee. Suuttuu jos etävanhempi ei voi ottaa lasta sillon kun lähille niin sopisi eikä suostu antamaan lasta etälle edes vkl sillon kun etä pyytää. Tai jos etä haluaisi pitää lasta enemmän luonaan mutta lähille se ei käy. Silti v*ttuillaan sitten kun etä ei halua eikä jaksa hyppiä lähin pillin mukaan, että etä ei osallistu.. tavallaan vieraannuttanut jollain tapaa..vierestä seuranneena tosi surullista sekä lasta että etää kohtaan.

    VastaaPoista