Oppimisvaikeudet ja itsenäinen opiskelu - Tuntuu toivottomalta

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Jokaisella meistä on ollut varmasti jonkin näköinen haaveammatti. Mun haaveammatti oli lapsena kukkakauppias sekä kampaaja. Kummallekkaan tielle en heti lähtenyt vaan kokeilin ravintolapuolen opintoja peruskoulun ja ammattisarttipajan jälkeen. Koska en luonnollisesti mun tuurilla ja koulunumeroilla päässyt mihinkään kouluun ensimmäisella kerralla mihin hain. 

Jos muistan oikein niin ensimmäisenä vaihtoehtona mulla oli peruskoulussa haettassa just tuo ravintola-ala ja sen jälkeen kosmetologi. Muistan, kun opo sano et laitetaan varma vaihtoehto ykköseksi, että kosmetologiksi ja kampaajaksi on tosi vaikea päästä enkä tulisi pääsemään mun numeroilla kumpaakaan. No niinhän siinä kävi, että en päässyt edes tähän "varmaan" vaihtoehtoon. Oli oikeesti aika kova pettymys itselle, koska luulin sen olevan varma, että sinne mä menen. 

Kävin vuoden ammattistarttipajaa, jossa tutustuttiin erilaisiin aloihin, että mikä voisi kiinnostaa noiden lisäksi, mihin en ikinä tule pääsemään. 

Jatkoin kosmetologiksi hakemista viisi vuotta ja viidennellä kerralla pääsin sisään. Olin päättänyt, että minähän en tämän suhteen luovuta, kyllä ne mut joskus ottaa sisään, kun kyllästyy muhun niissä päässykokeissa vuodesta toiseen. Ne näkee, että oon tosissani! En yhtään osaa sanoa mihin kampaajan haaveet hävisivät. Ehkä ne hävis siinä, kun tiesin että sinne on vielä vaikeampi päästä, kuin kosmetologiksi. Kosmetologi oli hyvä toinen vaihtoehto tulevaksi ammatiksi. 

Koulu ei sujunut mitenkään ongelmitta. Jäin aika nopeasti äitiyslomalle. Palasin äitiyslomalta niin oli paljon kirittävää ja muisteltavaa. Opiskelu on mulle henkilökohtasesti tosi vaikeaa. Mun on vaikea keskittyä ja oppia. Mulla on tosi pahoja oppimisvaikeuksia. En osaa sisäistää oikein monivaiheisia ohjeistuksia, välillä pitää selittää rautalangasta vääntäen. Mulle matikka eikä kieletkään oo ikinä helppoja. Ammatilliset opin hyvin tekemään, koska opin tekemällä. Mutta teorian kanssa miksi jotain tehdään syystä x oli vaikea oppia ja vieläpä muistaa niitä asioita. 

No vihdoin valmistuin kosmetologiksi 01/2017. Ala ei tuntunut oikealta ja en nähnyt, että tekisin sitä työkseni, Mutta tärkeintä mulle oli kaikkien haasteiden jälkeen se, että vihdoin 24-vuotiaana mulla on se ammatti, mitä en meinannut päästä opsikelemaan. Mulla on ammatti, vaikka opiskelu on mulle tosi vaikeaa. Tietääkö joku tunteen, että uusit matikan kokeen kuuluisat viisi kertaa, etkä pääse läpi? Minä tiedän. Yhtä tuskaa. Meinasi usko loppua ja meinasin luovuttaa ja sitä en tehnyt, enkä tee nytkään, vaikka luovuttaminen tuntuisi todella hyvältä vaihtoehdolta. 
Hain tosiaan opiskelemaan hiusalaa, koska ajattelin sen täydentävän ensimmäistä ammattiani. Tiedän monia, jotka ovat käyneet molemmat kauneudenhoitoalat. Se tuntui myös omalta. 

Mutta nyt voisin oikeasti luovuttaa, koska mä en opi. Taino opin, mutta erittäin hitaasti. Ja musta tuntuu, että koulussa ei ole resusseja opettaa mua. Koska nykypäivänä opiskelu on itsenäistä opiskelua. 

Ihminen kenellä on oppimisvaikeuksia noin muutenkin ja siihen lisätään vaikea ala ei tosiaan ole hyvä yhtälö. Se on oikeesti tosi ressaavaa ja harmaita hiuksia aiheuttavaa. Vaadin myös itseltäni ehkä vähän liikoja, Haluaisin olla kerralla hyvä ja osata. Mutta en todellakaan ole tälläinen ihminen, jolta se onnistuisi. Tarvitsen toistoja toistojen perään, tarvitsen opettajaa siinä mun vieressä kannustamaan mua, tarvitsen sitä varmistelua siihen tekemiseen kokoajan. No eihän koulussa tosiaan ole resusseja nykypäivänä tähän, että jonkun hitaammin oppivan vieressä istutaan koko ajan ja ohjeistetaan. 

En myöskään pysty keskittymään pitkiä aikoja. Enkä osaa englantia ja leikkauskirja on englanniksi, sekä kaikki leikkausvideot mitä me katsotaan koulussa on englanniks. Tulee jo pelkästään voittajafiilis siitä, et oon jaksanu sinnitellä puolvuotta siellä koulussa, vaikka ykskään leikkaus ei oo ehkä mennyt niinku ois pitäny. Ne leikkaukset käydään siihen irtopäähän kerran, mulle ei kerta riitä. Nyt teen jo toista kierrosta. 

Hiusalalla tarvii paljon hahmotuskykyä ja sitä ei löydy multa pätkän vertaa. Mut uskon, että hahmottamisenkin pystyy oppimaan toistojen avulla.  Ja sitä kuuluisaa englantia, tuotteet on englanniksi myöskin. Mutta mä oon tuotteet opetellu värikoodeilla mikä on mikäkin, koska en mä muistais niitä tuotteita muuten. Onneks niissä on ne värikoodit! 


Fuckit itsenäisesta opiskelusta, koska ketä se oikeesti palvelee? Ei ainakaan niitä kenellä on oppimisvaikeuksia ja ne tarvitsee enemmän sitä tukea siihen opiskeluun. Ihan hulluttaa! 

Mut hei mä en ajatellut luovutakkaan, mä istun niin kauan tuolla koulussa opiskelemassa, että mut vaikka kannetaan ulos sieltä ja sanotaan, et ei sä et opi. Oon yritteliäs, jos mua autetaan ja annetaan oppimis mahdollisuuksia. Mut mua ei henk,koht lämmitä oppia englannin kielisestä kirjasta leikkauksia, koska osaan sanan sieltä täältä. Mutta mä aijon näyttää, että vaikka se opiskelu on hankalaa niin silti voi saavuttaa niitä omia unelmia ja onhan se kerran jo todistettu! 

Postauksen pääpointti oli ehkä antaa sitä tsemppiä niille, joille opiskelu on vaikeaa, et hei kyl me saadaan paperit käteen, kun rohkeesti vaaditaan opetusta ja apua. Vaikka kuinka koulumailma olis menossa itsenäiseenopiskeluun päin! 

Muita kenelle oppiminen on vaikeaa? 

-Tanja 

5 kommenttia:

  1. Tiedän todellakin tunteen mitä on opiskella oppimisvaikeuden kanssa. Se hävettää ja pelottaa miten pahasti jää muista jälkeen. Mutta me tullaan Tanja selviimään ����

    VastaaPoista
  2. Ihana, sitkeä Tanja ✨��✨ Sie oot ihan huippu, ei haittaa vaikka oppiminen tapahtuu hitaasti, aina kuitenkin menet eteenpäin ja noita vaiheita oppii vain tekemällä, mikä on sun vahvuus ✨��✨ Tsemppiä ja iso Hali ✨��✨!

    VastaaPoista
  3. Kai oot pyytäny ja ellet oo, niin pyydä tarkistamaan siun henk.koht. OPS ja vaikka tukiopetusta.

    VastaaPoista
  4. Siis sähän osaat jo soveltaa oppimismenetelmiä! Oot opetellut värikoodit, kun ei teksti aukea. 😊
    Samalla tavalla voit löytää ne sulle toimivat jutut oppimisen tueksi muissakin asioissa!
    Toki siinä on enemmän työtä, mutta sitä palkitsevampaa se sitten on, kun oivallat, että hei, tää toimii mulle! 😊

    Toi ammattikoulujen lähiopetuksen vähentäminen on todella huono juttu. Käytännön asioita kun ei tosiaan oikeasti opi lukemalla ja itse yksinään pähkäilemällä. Eikä kaikkea opetusta voi sysätä yrittäjienkään niskaan joiden pitäisi itsensäkin elättää... Juurikin ne, jotka ovat erilaisia oppijoita, kärsivät nykytilanteessa. 😔

    Olisiko opiskelu/luokkakavereista lukupiiriin? Opiskelisitte yhdessä niitä kirjoja ja videoita? Joku voi osata englantia paremmin ja voi kääntää... Tai jos osaatte yhtä huonosti, niin toinen osaa kenties eri sanat...

    Englanti on tosin nykymaailmassa sellainen, että sitä olisi vaan osattava. Harjoittelemalla se paranee, pelkäämällä väärin puhumista ei.

    Onko sulla jo Celian tunnukset? Lähimmästä Kirjastosta saa. Sieltä löytyy useimmat oppikirjat äänikirjoina, jos kuunteleminen olisi sulle helpompaa. Ja eikö vanhempia oppikirjoja ole suomeksi? Eikai sillä painovuodella ole väliä, jos asia on samaa?

    Oot kyllä sitkeä, jatka vain samaan malliin 😊

    VastaaPoista
  5. Hei Tanja! Ensinnäkin kiitos, että kirjoitit tärkeästä aiheesta. On hienoa, että tunnistat oppimisvaikeutesi ja tiedät, mikä niihin auttaisi. Liian moni luulee, että itsessä on jotakin vikaa, kun oppi ei tartu. Liian moni luovuttaa. Jatka opiskelua sinnikkäästi, ja iloitse pienistä!
    Onko mahdollista, että katsoisit ja suomentaisit noita opetusvideoita yhdessä jonkun opiskelukaverisi kanssa? Silloin niistä jäisi parempi muistijälki sinulle. Vaadi myös sitkeästi apua ja puhu vaikeuksistasi opettajille ja ohjaajille. Tsemppiä opiskeluihisi! Terveisin, ope.

    VastaaPoista