Kipeily vetää voimat aivan alas

Kipeily vie voimat aivan alas, lapselta sekä äidiltä. 

Me ollaan nyt Olivian kanssa sairasteltu vuoronperään. Mulla on huonoin vastustuskyky ikini. Pitäs alkaa syömään paljon valkosipulia ja vitskuja. 

Olivia on ensin kipeä sen jälkeen tulen minä kipeäksi. Olivia parantuu, minä parannun ja taas alkaa uudestaan rumpa alusta. 

Kipeily vie voimat aivan alas. Henkisesti sekä fyysisesti. En jaksaisi mitään tehdä, en jaksaisi edes aamuisin sängystä nousta, kun yöllä valvotaan. Kun Olivialla on niin paha olla. Mua säälittää, itkettää ja samalla raivostuttaa. Lapsen itku ei ole se paras ääni mitä haluaisi kuulla tunnista toiseen. Se on raskasta myös minulle. Jos se on minulle raskasta minkälainen olo Olivialla siis on? Varmasti aivan kauhea. 

Yritän parhaani mukaan auttaa ja käyttää äidinvaistoja. Mutta välillä musta tuntuu siltä, ettei mun äidin vaistot toimi. Aina sanotaan, että äidin vaisto kertoo kaiken. Höpöhöpö. Miten mulla voisi olla äidin vaisto, kun kerran en ole elänyt äitinä kuin 9kk+8kk. Välillä tuntuu siltä, etten osaa. Olen erittäin epävarma milloin olisi syytä huoleen, milloin on oikeasti hätä. 

Milloin vien lapsen lääkäriin kipeilyn takia? Päivän, kahdenpäivän vaiko kahden viikon jälkeen. Milloin on oikeasti pakko mennä lääkäriin? Pitääkö olla se aivan pakko edes, että mennee lääkäriin, vai voiko sinne mennä vain varmistamaan asian. Vaikka ei olisi ehkä hengen hätää. 

Mulla sekä kaikilla mun tutuilla on käynyt puhelin kuumana, kun kysyn neuvoa mitä nyt teen? Mennäänkö me lääkäriin? Mitä mä nyt teen? Sekä päivystyksen numero jo suosituimissa. Tuntuu jo, että ne välillä jopa hermostuu muhun, koska oon niin " epävarma " mutta mun mielestä mun ei kuulu olla täysin varma tuntemattomasta asiasta, mikä on mulle " arka. " 

Päivystykseen useasti soitettuna kysymykset: Syökö hyvin? Juoko hyvin? Onko kuumetta? Oletko antanut lääkettä? 

Tuli fiilis näihin kysymyksiin vastatessa, että en edes tiedä enää syökö Olivia hyvin, vai olenko vain vainoharhainen. 

On kumminkin lapsen " hengestä " kyse. En tarkoita, että olisi jotain mailmaa mullistavaa, kun on kipeä. Mutta silti haluan olla aivan varma kaikesta tämän asian suhteen. Lääkäriinkin on meiltä niin pitkä matka iltaisin, ettei hevillä sinne lähde. Ja se jonottaminen kipeän lapsen kanssa, kun itsekkin on kipeä. 

Kumminkin kaiken pohdinnan ja arpomisen jälkeen, vein Olivian aamulla lääkäriin. Ja mitään hätää missään suhteessä ei ollut. Korvat näyttivät erittäin hyviltä, sitä pelkäsin eniten, että niissä olisi ollut jotain häikkää. Lääkäri vain sanoi, ettei kannata tulla normi flunssan takia aina lääkäriin. Hei ihan oikeesti mä olin huolissani, että olisi korvatulehdus enkö mä silloin voisi mennä lääkäriin varmistaakseen, että kaikki olisi hyvin? 

Nyt olen saanut mielenrauhan. Ja nyt en ole enää niin epävarma tästä. Vien tasan ja just silloin lääkäriin, kun mulla on sellanen olo. Olkoon turhaa tai ei, mutta ei voi olla liian varovainen tänkään asian suhteen. 

-Tanja