Parisuhde

Parisuhde ennen raskautta:

Tehtiin todella paljon kaikkea kellon ajasta huolimatta. Käytiin paljon ulkona syömässä, leffassa. Tehtiin mitä haluttiin. Nukuttiin pitkään viikonloppuisin. Arkisin minä kävin koulussa ja Kalle töissä. Illalla oltiin vaan kotona ja tehtiin ruokaa. Ja katsottiin paljon hyviä sarjoja yhdessä. Ei ollut rytmejä. Elettiin niin miltä tuntui hyvältä. 

Paljon riitoja paljon sovintoja. Paljon hyvää ja paljon surua mahtui meidän yhteiseen elämiseen. Jossain vaiheessa päätimmekin, että meidän tiet erkanevat ja molemmat jatkaa elämiään, omia haaveita kohti. Tulin silloin siihen tulokseen, että meillä ei ole samat tulevaisuuden haavet. Kalle haluaisi lähteä ulkomaille toteuttamaan ammattiaan. Minä taas en halua ulkomaille. En edes tiedä mitä halusin silloin. En halunnut ollan Kallen unelmien tiellä. Ei ole reilua että joutuu valitsemaan kahden mailman tärkeimmän asian väliltä. Minä vai työt ulkomailla. Joten päätin silloin antaa hänelle mahdollisuuden totuttaa haaveitaan. 

Hetken päästä olimmekin taas yhdessä. Halusimme olla yhdessä. Halusimme perheen. Elämästäni ilman Kallea ei oikein tullut mitään. Kalle viestitteli pävästä toiseen vaikka olimme eronneet. Itse myöskään en osannut päästää hänestä irti. Joten päätimme vielä kerran kokeilla. 

Parisuhde raskaana: 

Saatin piakkoin tietää Olivian tulosta palattuamme yhteen. Minä kävin koulussa ja Kalle töissä. Kallella oli erittäin pitkiä työpäiviä. Lähti aamulla ennenkuin edes heräsin ja tuli kotiin kun olin jo nukkumassa. Joten ei juuri nähty. Olin tosi väsyny raskaana ja kiukkuilin erittäin paljon. Oon tosi yllättyny et niinkin hyvin jaksoi mua raskaana. Silti Kalle oli isotuki, kävi mun kanssa melkein kaikissa neuvoilla ja lääkäri käynneillä, joten mun ei niissä yksin sentään tarvinnut käydä, kun muutenkin jännitti. Raskaana kaikki tekeminen jäi melkeempä pois. Ei jaksettu enää juuri mitään tehdä molemmat oli rikkipoikki väsyneitä. Joten nukkumista nukkumista. Vaikka Kallella olisi ollut vapaa päivä maattiin sängyn pohjalla päivät pitkät. 

Raskaus aikana musta tuli vähän etäinen, en tosiaan jaksanut mitään tehdä ja mua ällötti sellaset halihali jutut. 

Parisuhde vauvan saatua:

Sillä hetkellä kun sain vauvani syliin olin mailman onnellisin. Ja tuntui siltä että mulla on mailman ihanin perhe ketä raskastan kaikista eniten mailmassa. Mietin että mitäs jos emme olisikaan palanneet yhteen, emme olisi kokenut mailman hienointa asiaa yhdessä. Meiltä olisi jäänyt kokematta kaikki yhdessä. 

Tällä hetkellä olen erittäin kyrpiintynyt suhteesemme toisiamme kohtaan. En jaksa, ei huvita. Toisen osapuolen saamattomuus saa mut väsymään täysin. Olen väsynyt muistuttamaan asioista viidesti päivässä ja vastaukseksi saan " kohta. " En usko että eroamma, olen sitä miettinyt, mutta tällä hetkellä se ei ole vaihtoehto. Täytyy vain saada Kalle hoitelemaan asioita vähän tiiviimmin. Jottei menisi tämäkin postaus ihan marisemiseksi, niin haluan vielä selventää että olen onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen! Aina parisuhteessa on muttia matkassa. Varisnkin kun nyt olen väsynyt asiat tuntuvat suuremmilta kuin onkaan oikeasti. 

Nyt emme tee kahdestaan juuri mitään, emme ole vain saanut aikaiseksi tehdä mitään kahdestaan. Mulla ei oo sellasta fiilistä et nyt Olivia hoitoon ja tehdään jotain yhdessä. Ei käydä leffassa kun ei päästä yhteisymmärrykseen leffan suhteen. Kotona Kalle pelaisi ja mä chättäilisin. 

MUTTA Sara halusi välttämättä ottaa Olivian huomiseksi hoitoon. Joten NYT meillä on Kallen kanssa kahden keskistä vapaata. Jos ei muuta niin minä ainakin nukun! 

ps. En tiiä mut tuntuu siltä et nykyään mun postaukset on tosi sekavia missä ei oo päätä eikä häntää.. Onko näin?