Sinne meni ensimmäinen ja toinen päivä

Maanantaina tosiaan oli meidän tyttöjen ensimmäinen päivä päiväkodissa ja koulussa. 

Olin valvonut varmaan kolmeen asti yöllä, pyörinyt ja hyörinyt lakanat ihan ryttyyn. Halusin nukkua, väsytti, mutta uni ei vain tullut. Syystäkin, mua jännitti paljon meidän molempien edestä. Myös mun oma päivä jännitti suunnattomasti. 

Herätyskello oli soimassa viideltä. Tuntui siltä, että olisin vasta saanut unen päästä kiinni. Melkein nukuin pommiin, vaikka herätys oli. " Vielä kymmenen minuuttia, vielä viisi minuuttia, vielä kaksi minuuttia.. " Taas ne kuuluisat aamuherätykset alkoivat. Vaikka onhan niitä tässä ollutkin jo tovin, mutta silti tuntuu ylitsepääsettömältä. 

Aamulla kimpsut ja kampsut kasaan ja menoksi. Aamulla täydensin viime hetken paniikissa Olivian päiväkotikassia. Hysteerisenä yritin laittaa itseäni siedettävän näköiseksi. Ihanat silmäpussit muutaman yön heikoista unista, muutamankymmenen. 

Päästiin vihdoin lähtemään. Vaikka pariin otteeseen käännyttiin takas kotiin hakemaan vielä matkasta jääneitä tavaroita. 

Jännittyneenä päästiin päikkyyn. Riisuin tytön ja laitoin lattialle. Olivia lähti samantien konttamaan leluhyllyjä kohti. Sanoin tarhatädille, että viime yön unet tytöllä erittäin minimissä. Saattaa haluta piakkoin unille takaisin. Jätin Olivian hoitoon ja lähdin kävellen jatkamaan matkaa omaan määränpäähän. 

Hain ensinnäkin avainlätkän opintotoimistosta, että pääsisin kouluun sisään. Kädet tärisivät ja hengitys raskasta. Melkeempä jännäkakka housussa. Mulla olisi uudet luokkatoverit. 

Pääsin luokkaan, kukaan ei sano mitään. Katsotaan vain " kuka toi on? " Onneksi opettajat ja koulu on tuttua, se helpotti tosi paljon mun oloa. Onneksi päivä oli lyhyt. Päivä meni nopeasti ohi. Koulun loputtua mulla olisi kaksi tuntia aikaa hoitaa asioita ennenkuin hakisin Olivian. 

Olivian hakemista odotin kovasti. Olin malttamaton odottamaan miten päivä olisi mennyt. Toivoin vain, ettei olisi ollut mikään super kiukkuinen. Mentiin vähän ajoissa hakemaan neitokainen. Siellä oli välipala meingit kesken. Hetikuin kuuli meidän äänet alkoi itku. Kovempi itku, kun näki äidin ja isin. Loppua ei meinannut tulla. Koko kööri yski ja röhisi, myös Olivia. Mietin päässäni, että ounou justhan me parannuttiin. Tyttö oli todella kipeän ja ryytyneen oloinen. Mutta päivä oli mennyt kuullemma loistavasti. Syönyt, nukkunut hyvin. Oli ollut mukana leikkitouhuissakin muiden kanssa. Ylpeä äiti, reipas tyttö. 

Kotiin päästyä kuume nousi 40 asteeseen. Tiistaikin meni kuumeen kourissa, joten tänään en vienyt Oliviaa päikkyyn. Sain veljeni hoitamaan Oliviaa aamusta, ettei mun tarvitsisi olla heti toisena päivänä pois koulusta. Tulin jo 12 pintaan kotiin Olivian luokse. Aamu mennyt nukkumiseen, ylläri, koska yöllä ei nukuttu. 

Päätin käydä lääkärissä tänään näyttämässä korvia, koska tyttö oli niin kipeän oloinen ja haroi korvia. Korvissa ei kummiskaan mitään ollut, onneksi. Saatiin vahvempaan buranaan resepti ja äsken sai sitä ja nyt nukkuu taas. Koko päivän levännyt/nukkunut äidin sylissä. Joten nyt on parempaa lääkettä. Toivottavasti alkaa auttamaan. 

Lääkärissä, lääkäri totesi, että on ihan normaalia lapsen sairastaa tiheään tahtiin. Noin 6-8krt vuodessa ja yksi sairastelu kestää 3-6vk. Ja sitten ollaan pari päivää terveenä ja taas kipeenä. Kuullostaa tosi hurjalta ja väsymykseltä. 

En tiedä tuliko Olivia kipeäksi tressistä vaiko sai pöpön jo heti ensimmäisenä päivänä. 

Miten teillä päiväkotilaiset on sairastellut? 

Loppiviikko menee siis kotona sairastellen. Toivottavasti ensviikkoon mennässä olisi jo päiväkoti kuntoinen tyttönen. 

-Tanja