Me annettiin tutille lähtöpassit, vaikka erimielisyyksiä tuli tavasta

Olin kuummelllut jo hetken tutista luopumosesta. Halusin sen tapahtuvan tänä kesänä, mutta se tapahtuikin hiukan etukäteen mun suunnitelmista luopua. 

Päikyssä sanottiin, että Olivia ei ole muutamaan kuukauteen tarvinnut tuttia, ei edes unilla. Tiesin sen vain olevan tapa ja jolla sain Olivian hiljaiseksi. Olivia ei tajunnut pyytää tuttia ennenkuin se näki tutin kotona. Päikky keskustelun jälkeen päätin, että nyt on aika jättää tutti. Kertaheitolla vain veks. Ja sitä ei sen koommin meidän huushollissa ole nähty Olivian suussa. 

Tutteja alkaa löytymään mitä ihmeellisimmistä paikoista, kun niitä ei enää tarvitse. 

Jännitin todella todella paljon tuttivierotusta. Olin melkeen jo kauhusta kankea, kun edes ajattelin siitä luopumista. Mielessäni kävi eritapoja vieroittaa tutista, mutta en vain osannut päättää mikä on meille se oikea tapa. 

Mutta, kun tutista luopuminen tuli niin extempporee en kerennyt alkamaan miettimään sen kummempia vaihtoehtoja, se oli kertalaakista pois. Ajattelin, että jos nyt ei niin ei koskaan. Kallelta sen kummempia kysymättä, että miten hän tahtoisi sen tehdä. Päivä, kun oltiin oltu jo ilman tuttia ja lähdettiin kaupungille Kalle ilmoittaa, että otetaan tutti mukaan, jos satutaankin sitä tarvitsemaan. Tiuskasin vain, että paskan vitut otetaan. Yksi yö ja yksi päivä on oltu ilman, että ei todellakaan oteta mukaan. Kyllä ääntä mailmaan mahtuu. Kallella oli aivan erilainen näkemys tuttivierotukseen. Kallen mielestä lasta ei kuuluisi turhaan huudattaa ja vieroitus tarkoittaa pikkuhiljaa pois käytöstä. Intin vastaan ja sanoin, että ei me tehdä näin, vaan kertalaakista se tuttipois käytöstä. Yritin selittää, että onhan tää melkeen pikkuhiljaa, kun päikyssä ei ole käyttänyt tuttia, että nyt otetaan vaan kotoakin se pois käytöstä. 

Mutta tuttivierotus alkoi sujumaan aivan mahtavasti! Olivia ei ole sen kummemin tuttia kaivannut. Aivan turhaan hikoilin ja mietin tätä asiaa. Kaikki suju aivan mallikkaasti. Kohta kaksi viikkoa tutin luopumisesta ja hyvältä näyttää! Oon aika ylpeä itsestäni, että uskalsin kerta laakista jättää sen tutin pois, enkä ole antanut periksi. Tosin tuttivieroitus jatkui äidilläni, koska Olivia jäi sinne hoitoon, mutta ei sielläkään sitä ole tarvittu! 

Onko teidän miehet olleet tuttivierotuksesta aivan erilinjoilla, kun te itse? 

-Tanja