Äidin ei tarvitse olla yksin

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Huomaatteko, että oon enemmän ollut täällä bloginkin ääressä, kun mä oon lomalla? Mä huomaan ainakin itse sen. Vaikka ei aina ihan hirveen tärkeetä asiaa olekkaan, mutta nyt mulla on pitkästä aikaa sellanen tunne, että on hyvä fiilis tulla tänne näpyttelemään pieniä tekstin pätkiä. Jossain vaiheessa tänne kirjottaminen toi tressia ja ahdistusta. Mietin usein onko pakko, kun edellisestä postauksesta oli kulunut jo viikonpäivät. Ikinä ei ole pakko, mutta ahdisti, jos en kirjoitellut. Vaikka tuntu, että silloin tuli todella huono tekstiä, vaikkei se ikinä tule olemaan parasta laatuankaan. 

Ennen mulla oli ihan kauhee kiire koko ajan joka paikkaan ja tuntu, ettei aika riitää mihinkään ylimääräseen. Sekin ahdisti. Tuntu, että kaikki mun lähellä olevat kärsi mun olemattomasta kiireestä ihan hirveesti. Varsinkin Olivia. Koulu vei kaiken mun energian, sen jälkeen kotihommat oli koko ajan takaraivossa ja mikäs muu se vielä oli, joka vie aika paljon multa aikaa.. Ainin MUN LAPSI! Hävettää myöntää kuinka vähän Olivia on multa saanut ja itseasiassa nyt sen vasta huomasin/tajusinkin. Lomalla näkee asiat ihan eritavalla. Nyt lomalla me ollaan nautittu toistemme seurasta täysin siemauksin. Kohta ollaan oltu viikko lomalla ja se tuntuu oikeesti tosi hyvältä. Mua ahdistaa pysähtyä viikonlomille koulusta, koska sen viikon jälkeen palaaminen sorvin ääreen on niin hemmetin vaikeeta. Joten mielummin paahdan täysillä koko ajan ja sitten huomaankin olevani todella loppu. Onneksi nyt nautin tästä lomasta! 
No lätinät sikseen ja sitten siihen asiaan mitä lähdinkin teille kirjottelemaan. Mun ystävä kirjoitteli äiti kavereista sen omaan blogiin. Aloin miettimään asiaa ihan kunnolla. Meillä oli ennen tiivis mammaporukka. Nähtiin useasti ja viihdyttiin yhdessä. Tehtiin kesäsin rannoille treffejä sekä jokainen sai olla omassa kotonaan välillä emäntänä. Kaikilla oli vähän eri ikäsiä lapsia joten melkeen kaikille lapsille oli jos jonkin ikästä seuraa. Nyt kaikilla on nykyään ihan omat jutu, jotkut töissä ja jotkut muuttaneet eri paikkakunnalle. Tottakai kaikkien elämäntilanteet muuttuu, lapset kasvaa ja sitä rataa. 

Mutta oon silti onnekas, oon saanut muutamia ihania ihmisiä mun ja Olivian elämään. Ja osa vanhoistakin on pysynyt tiukasti mukana matkassa! 

Silti välillä on erittäin yksinäinen olo, en tiedä miksi. En vain voi mun yksinäisyyden tunteelle mitään. Varsinkin näin lomalla, kun olis aikaa tehdä sitä sun tätä, mutta jotenkin olisi kiva aina tehdä mammakavereiden kanssa, eikä yksin oman taaperon kera. Lapset saavat seuraa toisistaan ja äidit toisistaan. Oon oikeesti niin puhelias ja sosiaalinen ja lähelleen kaipaava ihminen niin välillä päivät, kun ei oo mitään tekemistä saa kyllä aivot hyrräämään ja miettimään asioita. Muista äideistä saa vaan niin paljon enemmän virtaa tavalliseen arkeen. Enhän mä ole yksin, älä ole sinäkään! ♥ 

♥ Kuvat sinäänsä liittyy aiheeseen, koska tänään kävi kummityttö kylässä joten syötiin super hyper hyvä välipala tyttöjen kanssa. 

Onko teillä paljon äiti kavereita ja lapsillanne lapsi kavereita? 


-Tanja

4 kommenttia:

  1. Meitä oli tosi ihana mammaporukka vanhalla paikkakunnalla, mutta veri veti takaisin kotipuoleen. Nyt vanhoja ystäviä on kova ikävä<3 ja varsinkin kun täällä kotipuolessa ei kauheesti ole lapsellisia ystäviä, mutta toivottavasti uusia mammakavereita löytyy vauvan tulon myötä:)

    VastaaPoista
  2. Kyllä se vaan leikkipaikalla nopeammin kuluu aika kun ei tavitse oman lapsen kanssa kahdestaan sitä jakaa! Meillä ei oikein ole äitituttuja, kun hankalan vauvavuoden aikana ei päässyt neljän seinän sisältä mihinkään. Muutamat mamma/leikkitreffit on ollut ja yhdet suunnitteilla, kiitos facebook. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, jotenkin tosi tylsää "yksin" kykkiä siellä hiekkalaatikon reunassa!

      Kiva kuulla!

      Poista