Blogi voi olla todenmukainen toisellakin tapaa

Väsymystä, jolla on jo ihan toinen lainen merkitys. Tai ei ehkä niinkään väsymystä, mutta liiallista uuden opettelua. Hihkuin intoa täynnä tuossa pari viikkoa sitten, että jee koulu alkaa!! Meille palaa rytmit. Helpompi pitää rytmeistä kiinni, kun joka päivä on se sama ruutini. -Meidän koti tulee olemaan niin tiptop taas, kun koulu alkaa. Tykkään siivota aina illalla ennenkuin menen nukkumaan! Ja paskanmarjat sanon minä, kaukana siitä. Väsyttää, väsyttää ja vähän ketuttaakin.. 

Tämä toivottu koulun alku osottaitui todella rankaksi. Viimenen vuosi käynnissä motivaatio aika pyöree nolla, jos saan sen saa nyt ääneen sanoa. Sen on kyllä huomannut varmaan kaikki, koska saatan puuttua nimenhuudosta muutamalta viimeiseltä tunnilta. 

Löntystän pitkän koulupäivän jälkeen hakemaan tyttöä päiväkodista, joka on toisella puolella kaupunkia. Kiinnostus siinä vaiheessa on miljoona, kun joutuu suhamaan busseilla ympäri ämpäri. Mulle koulu ei ole helppoa ja menetän noin 20 kertaa tunnissa hermot.

Vihdoin on tyttö kainalossa ja voimme aloittaa kotimatkan, joka yleensä kiertää kaupan kautta. Pääsemme ehjinä kotiin, välillä toki emme mutta suurimmaksi osaksi ainakin. Heitämme tavarat kotiin ja lähdemme käyttämään koiran pisulla, jos neidillä ei ole pissi tullut housuun kotimatkalla niin nyt se tapahtuu viimeistään. Koska kiireessä en ole osannut ajatella, että olisinhan voinut tuon tytön käyttää potalla ennenkuin poistumme koiran kanssa ulos. Katson kelloa ja totean, muutama hetki vielä ennenkuin pääsen nukkumaan. 

Loppupäivässämme on kaksi vaihtoehtoa ilta menee helposti kotitöitä tehden neiti apuna TAI en saa mitään aikaseksi, kun meillä on juuri sillä hetkellä uhman tuhma. En ole mikään pitkä hermoinen pitkän koulupäivän päätteeksi saatanan menettää hermot kotona 20 kertaa tunnissa. 

Joko ne iltapuurot on nätisti massussa syötynä tai pitkin seiniä. Harvoin saan lastakaan nukahtamaan tunnissa tai kahdessa. Kuullostaako siltä, että olen yh mama? 

- Ei en ole! 

Vaikka mun koti näyttää hevon**** aamusta iltaan. Vaikka mun hermot menee sata kertaa päivässä. Opettelen vain olemaan yksin suurimman osan päivästä ja tarpeeksi hyvä äiti, kun lapseni kärsii pientä ahdistusta, kun hänen isänsä on töissä. Sekä lapseni viettää nykyään päiväkodissa enemmän aikaa, kuin kotona. 

Lähiaikoina on ollut paljon keskustelua, kuinka bloggaajat antavat itsestään ja heidän elämästään kiiltokuvamaisen mielikuvan lukijoille. Onhan jokaisen mielestä paljon kivempaa kirjoittaa omaan blogiinsa niitä ilonaiheita ja onnistumisia arjesta ja jakaa niitä muille. Kuka jaksaisi lukea blogia, jossa olisi aina marinaa, kuinka miehen sukat jäivät nyt sängynpäätyyn? Blogi voi myös olla todenmukainen, vaikka siellä ei joka postauksessa lue, kuinka kovalla kirjoittajan maha tänään on ollut.

Blogin pitäisi olla kiva juttu kirjoittajalle ja lukijoille! 

Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

-Tanja