NYT OLET ISÄPUOLI, ONNEA! VAI OLETKO SITTENKÄÄN?

torstai 4. tammikuuta 2018

Minä olen äiti, mutta mikä on äidin miesystävä? -Äidin poikäystävä, isä, isäpuoli vai kutsutaanko häntä vain ihan etunimellä perheessä?

Ystäväni heittävät usein vitsillä miehelleni ja minulle "Onnea sinusta tuli isäpuoli, koita jaksaa!" Heh hauskaa sinäänsä. Jos asiaa alkaa tarkasti miettimään niin herää kysymys mikä on oikeasti isäpuoli?

Aloin miettimään asiaa tarkemmin, koska asia rupesi vaivaamaan minua jollain asteella. En halunnut tuoda miehelleni ahdistusta isäpuolen roolista, koska olihan meidän suhde todella tuore. Miehelläni ei ole lapsia, joten hänhän ei ole elänyt perhe-elämää. Aluksi en uskaltanut/viitsinyt käydä edes suihkussa, jos lapseni ei nukkunut. Ettei vain mieheni joudu lapsenvahdiksi. Tunsin todella pitkään tunnetta: minun lapseni, minun vastuuni. Enhän voi toiselle sysätä vastuuta varsinkaan, kun ei ole hänen oma lapsi kyseessä. Emmehän asu edes saman katon alla. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että meillä ei ole isäpuolta. Kun joskus toivottavasti saamme yhteisen lapsen, tulee hänestä myös isänä olemisen lisäksi isäpuoli. Tällä hetkellä hän on toinen aikuinen sekä myös turvallinen aikuinen lapselleni, jota kutsumme hänen etunimellään.

Olen iloinen, että olen löytänyt miehen, joka välittää minun lapsestani ja on valmis olemaan perheessämme se toinen turvallinen aikuinen. Tämä on kaikille meille uusi tilanne ja siksi etenemmä hiljaa ja varoen. 
Kuinka pieni asia voikaan tuoda epävarmuutta? Näköjään todella pieni.
Haluaisin kuulla teidän tarinoita isä/äitipuoleksi tulemisesta, jos näin voi asian ilmaista. Milloin sinun mielestäsi on isä/äitipuoli? Miltä sinusta on tuntunut, jos sinulla on ollut isä/äitipuoli?


-Tanja

7 kommenttia:

  1. Ei ole puolikkaita ihmisiä vaan kokonaisia. Turvallinen ja luotetta aikuinen, on sitten oma tai vieras.

    VastaaPoista
  2. Minulla ei ole kokemusta mutta voisinpa väittää että olisin kanssasi aivan samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  3. Minun poikani kutsui miestäni etunimellä siihen asti kunnes saimme miehen kanssa yhteisen lapsen. Poika alkoi itse kutsua siinä vaiheessa miestäni iskäksi ja se oli miehelleni ok. Minä myös ajattelin minun lapsi, minun vastuu. Mieheni osti lapselle sängyn ja kengät omilla rahoillaan, itse koin ettei hänen olisi tarvinnut. Pikku askelin luovutin miehelleni enemmän vastuuta luopumalla tuosta ajatusmallista ja mallikelpoisesti isänä on pojan kasvattanut täysi ikäiseksi. Onhan se oikeastaan niinkin, että kun ottaa lapsellisen puolison, pitää ottaa koko paketti. <3

    VastaaPoista
  4. Joka perheessä on varmaan oma tapansa, niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Mulla on ollut poikaystävä reilut 12 vuotta, lapsi oli suhteen alkaessa kolmevuotias. Meillä puhutellaan edelleen nimellä ja koska emme kihloissa/naimisissa ole, esittelen miehen edelleen poikaystävänäni vähän naureskellen, vaikka nelikymppisiä ollaankin, niin miesystävä ei oikein sovi mun suuhun.

    VastaaPoista