Äidin oma pieni maalari

Keskustelimme siskoni kanssa jokunen aika sitten asiasta, joka jäi mieleeni. Jäin miettimään asiaa paljon. Lapset piirtävät ja taitelevat paljon päiväkodissa, koulussa ja vielä kotona. Lapset eivät saa tarpeekseen taiteilusta. Ainakaan meidän oma pikku taiteilija haluaisi piirtää koko ajan. Itku tulee, kun pitää lopettaa.

Kotiin on tullut jo paljon askarteluja. Vaikka Olivian ei niitä kokonaan ole itse tehnyt kaikkia. Missä menee raja lasten töiden säilytyksessä? Olivia täyttää vasta kohta kaksi vuotta ja meillä on jo paljon pienen taiteilijan taidetoksia.

Rupsein ihmettelemään, kun siskoni sanoi, että ei kaikki vanhemmat säilytä lapsen tekeleitä. Joko ne ei sovi sisutukseen kotona tai taideteoksia on jo paljon. Jotkut jopa heittävät ne roskiin lapsen silmien edessä.

Faktahan on se, että niitä taideteoksia tulee ovista ja ikkunoista vuosien aikana. En minäkään säilytä kaikkea, mutta pyrin säilyttämään suurimman osan. Ei meilläkään ole esillä kaikkia tekeleitä, ei todellakaan eikä tule olemaankaan. Aina, kun taiteliamme tuo päiväkodista uuden taideteoksen se on hetken esillä eteisen pöydällä. Jonkin ajan kuluttua se siirtyy kaappiin säilöön. Ihastelemme sitä hetken ensin yhdessä ja sen jälkeen se jätetään kaapin päälle hetkeksi.

Kotona tehdyt piirrustukset ovat välillä niin rytyssä ja silpussa, koska ne on meillä usein myös leikeissä mukana. Näitä taidetoksia en ole kaikkia säilyttänyt. Mutta heitän ne roskiin, kun Olivia ei ole läsnä. Mielestäni ei neiti saa nähdä sitä, että äiti heittää pois piirrustuksia. Äiti ei muka arvosta taiteiluja.


 Mutta nyt kaikessa komeudessaan meidän olohuoneessa on oman taitelijan tekele! Tuntuu ettei ajatus kulje yhtään ja teksti ois tosi sekava, mutta toivottavasti ymmärrätte pointtini!

Mulla alkaa nyt  viimene työputki työharjottelua ja 4 päivän päästä kotiin! <3

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

-Tanja