Meidän arki on alkanut, onneksi!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Hyrr❄️ Terveisiä täältä pakkasen keskeltä. Ollaan Olivian kanssa oltu viikko nyt kaksin. Kuumeisesti odotetaan jo isiä kotiin. 

Jotenkin ollu tosi yksinäinen fiilis, kun ollaan vaan maattu Olivian kanssa kotona. Joten ette uskokkaan kuinka koulun alku piristi mieltä. Melkeempä mun ainoa sosiaalinen elämä on nykyään vaan siellä koulussa. 😅
Olivia jäi tosi reippain mielin päiväkotiin jo heti maanantaina. Juoksi heti halaamaan päiväkodin tätiä. Jouloma on ollu tosi raskas vähien nukkumisien takia sekä reissaamisten. Edellisessä postauksessa siitä juttua vähän enemmän. 

Oon tosi ilonen, että vihdoin arki alkoi ja päästään takaisin meidän rytmikkääseen kuplaan. Sekä, että paska syksy rämmitty koulussa hyvin arvosanoin ja ilman turhia poissa-oloja loppuun. Ei enää attoja, nyt käytännön hommiin. Paljon laitehoitoja ❤️ Olen käsillätekijä, en kuuntelia enkä kirjasta lukija. Matikat ja sun muut tressasivat paljon, mutta vihdoin ne on ohi. 
Sain hemmoteltua itseäni viime viikolla vähän. Mun kaveri on hieroja ja lupas meille tulla hieromaan, joka oli ihanaa. Hieronta taas ei ollut niin ihanaa, kun mulla on paikat ihan jumissa. Mulla työergonomia unohtuu koko ajan. Ja se on todella huono juttu, nyt pitäisi käydä hieronnassa tasasin väliajoin ja muistaa työergonomia. 
Sekä toinen kaveri teki mulle ripsenpidennykset ❤️ Mä en muistanukkaan, kuinka sitä näyttää ihmiseltä ripsut päässä. Nää on niin ihanat! ❤️

Sain myös vihdoin värjättyä hiukset, tuttu ja turvallinen tumma. 

Pienen pieniä asioita, mutta tämä äiti ainakin nauttii niistä ihan täysillä! 

Miten teidän arki on alkanut? 

-Tanja

Nukutaan, kun nukuttaa. Syödään, kun nälättää.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Ollaan nyt reissattu aika paljon joulun tienoilla ja mä uskoisin, että se on vaikuttanut todella Olivian yöuniin sekä rytmeihin. 

Mä oon ollu aika loppu tän reissaamisen takia. Olivia nukkuu tosi huonosti vieraissa paikoissa, jos minä ja Kalle ollaan paikalla. Sekä päätön meno vieraissa paikoissa. Vaikka ollaan reissattu tosi paljon Olivian syntymästä lähtien niin Olivia vaan rellestää ja riehuu ihan sairaasti toisten kotona. (Kyllä se kotonakin riehuu, mutta vieraissa paikoissa se on jotain ihan uskomantonta välillä.) Kaikki vaan sileeks meiningillä..

Muuten, jos Olivia on esim ollut yökylässä jossain niin menee tosi nätisti aina nukkumaan ja nukkuu aamuun asti. Mutta jos me ollaan paikalla tai edes jompi kumpi niin saadaan taistella nukkumaan menosta ihan urakalla. Sekä yöllä herätään kolmesataamiljoonaa kertaa ja aamulla noustaan ennen kukonpierua ylös. 
Mua ei enää oikeesti kiinnosta mennä mihinkään yökyläilemään tän neidin kanssa, koska mä väsyn siitä ihan sikana. Musta on tosi raastavaa koko ajan päivisinki kieltää heittelemästä koriste esineitä lattialle yms. Koska ei kaikilla ole lapsellinen koti niin ei voi olettaakkaan, että siellä niitä koriste esineitä ei olisi. Eikä voi myöskään olettaa, että Olivia ei niihin koskisi. Sen takia mun täytyy myös jossain paikoissa olla kokoajan silmät selässäkin. 

Enää ei tosiaan siis reissata niin paljon. Reissattiin tosi paljon, kun Olivia oli vauva silloin se oli tosi helppoa. Nykyään mut saa houkutella lähtemään, että lähden. Joulukin oli mulle vähän silleen, että mua ahdisit lähteä, koska tiesin mitä se tuo tullessaan. 
Viime yö oli pitkästä aikaa yö, jolloin Olivia ei herännyt. Fiilis on, kuin olisi viikon nukkunut, kun sai kokonaisen yö nukutuksi. Kalle oli ottanut takasin käyttöön tuttipullon, kun mä olin työharjottelussa espoossa. Osaatteko arvata kuinka lirissä me nyt ollaan? Olivia ei suostu juomaan edes päivisin enää mukista, vaikka osaa erittäin hyvin sen. Ei suostu menemään päiväunille tai yöunille ilman tuttipulloa, jossa on melkeempä aina MAITOA!!! Hyvin harvoin vesi kelpaa, jota oon yrittänyt maidon sijaan antaa. Rehellisesti sanottuna olen antanut periksi. En vain oo jaksanut kuunnella Olivian huutoa, joten nyt ollaan menty sieltä mistä aita on matalin. Tuntuu, että tuttipullon ottaminen pois jo toistamiseen on vain paljon hankalempaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Kun ei päivisinkään juo enää mukista. 

Joten nyt tahtoisin vinkkivitosia miten tämä kannattaa nyt toteuttaa? 
Syöminenkään ei ole sujunut puoleen vuoteen kotona ollenkaan. Kotona ei syödä. Päiväkodissa syödään, saattaa haluta kolmekin kertaa santsauksen. Joten arvatkaa kuinkapaljon odotan sitä, että Olivia menee ylihuomenna taas päiväkotiin? Arkisin ymmärrän, että kotona ei ehkä syödä, jos päiväkodissa on mätetty urakalla ruokaa. Ei iltaisin enää ehkä jaksa syödä, mutta se, että joululomalla.. Mitä toi on syönyt? Ei juuri mitään. Parhaimmillaan kaksi haarukallista ruokaa. 

Ehkä syö, kun on syödäkseen. En jaksa enää ottaa tressiä tästä, kosks päiväkoti alkaa ylihuomenna, onneksi. 

Hampaiden tulo toki voi vaikuttaa syömiseen sekä nukkumiseen, mutta ennen hampaiden tuleminen ei ole vaikuttanut nukkumiseen eikä syömiseen. 

Miten teillä 1v 10kk taaperot syövät ja nukkuvat? 

-Tanja 



Mä otan sut vastaan!

torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 alkaa olemaan jo lopuillaan. Vuosi sisälsi paljon erilaisia tunteita. Viime kevät oli rankinta aikaa mun elämässä pitkään aikaan, mutta siitä on selvitty mahtavien tuki joukkojen avulla! <3 Isot kiitokset kaikille! 

Henkisesti on saanut kasvaa yhtä nopeasti mitä Olivia kehittynyt ja kasvanut. Mutta nyt mä sanon kiitos menneelle vuodelle ja otan avosylin vastaan vuoden 2016.

Tuleva vuosi tuo paljon uusia tuulia tullessaan, odotan innolla! 
Meidän perhe päättää näin tämän vuoden! :) 

Kiitos myös blogini lukijoille menneestä vuodesta! Palataan uusin tuulin ensivuonna! 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! 


-Tanja

Ajan tuomia arpia

tiistai 29. joulukuuta 2015

Tässä on minun vatsani. Ei sixpäkkiä ja raskausarpia on ja paljon. 

Teininä arpia tuli tisseihin, sisäreisiin ja lantioon. Ne ovat jo vaaleita, ajan kuluttamia arpia. 

Sain uudet arvet odottaessani Oliviaa. Arpia tuli todella paljon, mutta en ottanut ressiä. Olinhan raskaana ja vatsa kasvoi. En rasvannut vatsaani säännöllisesti, koska en usko siihen, että arpia ei tulisi, jos käyttäisi öljyjä tai voiteita säännöllisesti. Uskon vain siihen, että arpia tulee, jos on sellainen iho, että niitä on tullakseen. Minulla oli iho, johon niitä tuli. Kestän sen kyllä. 
En ole laiha, ympärysmittaa löytyy. Kestän senkin. Eihän se ole, kuin omasta tahdosta kiinni saada mittaa vähän pienemmäksi. Ja olen saavuttanut jo muutaman kilon pienemmän vyötärön. Jatkan saavuttamista pienemmästä vatsasta pikkuhiljaa.

Mutta miten arpien käy, kun painoa putoaa? Ryppyisyys lisääntyy, vatsani on, kuin rusina. Täynnä seepran raitoja. Rusina seepra toisin sanoen? Onko se kaunista, minusta ei. 

Vaikka vatsani on saanut kokea todella hienon asian, en silti saa näistä seepra raidoista kaunista. En, vaikka pyörittelisin asiaa päässäni ja katsoisin peilistä pitkin päivää vatsaani. 
Mutta raitojen kanssa oppii elämään. Ne ovat nyt osa minua. Ne ovat osa menneisyyttä ja tulevaa. Ne eivät häviä mihinkään, korkeintaan vain vaalenevat.  

Olen äiti jolla on seepra masu. 

Häpeättekö te teidän raitoja? 

-Tanja

Pyhät on ohi!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ihanaa, että juhlapyhät on nyt ohi ja voin alkaa odottamaan kunnolla arkea. Olen rytmi ihminen, mutta erittäin huono noudattamaan rytmejä, jos joka päivä ei ole samaan aikaan menoa ja tekemistä. Joten siksi odotan, että koulu alkaa ja mun rytmit palautuu. 

Uusi vuosi kurkkii jo oven takana! Aivan mahtavaa, uusi vuosi uudet kujeet. Eikös näin se sanonta kuulukkin? Mä oon niin iskussa koulua varten, motivaatio huipussaan. Blogi motivaatio alkaa pikku hiljaa taas löytyä, vaikka kamera ei ihan nyt ole vielä toiminnassa, mutta eiköhän sekin asia korjaannu piakkoin. Joten blogissa on nyt jonkin tovin vain puhelin kuvia. 

Tänään, hätähousuna kävin jo piipahtamassa alennusmyynneissä. Paljon oli jo alennuksia. Josko alennuksesta löytyisi myös itselle jotain eikä vain Olivialle. Olivia sai tänään kasapäin päiväkotiin vaatteita. Ihan perus kolttuja, joissa on hyvä liikkua ja temmeltää. Tykkäättekö te käydä alennusmyynneissä hyörimässä ja pyörimässä? Mua ahdistaa vähän se ihmispaljous. Ja jokapaikkaan saa jonottaa niin kauan.. 

Ensiviikolla tämä äiti pääsee vähän hemmottelemaan itseään! Hih, en malta odottaa. Rankan vuoden jälkeen mikä sen parempaa, kuin pieni hemmottelu itselle. Ajattelin vielä palata tarkemmin tähän vuoteen ensiviikolla. 

Onko teillä lukijoilla joitain toiveita blogin suhteen? Joitain tiettyjä aiheita, josta haluatte minun kirjottavan? Toiveita otetaan nyt vastaan! 

Sekä kiitos, kun linkititte blogejanne sain muutamia uusia blogeja lukilistalleni. :) 

Nyt nautin vain omasta kodista ja perheestä näin sunnuntai-illan kunniaksi! <3 Oikein mahtavaa alkavaa viikkoa! 

-Tanja 

Sinä lähdit

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulu pyhät ovat nyt meidän perheen osalta nyt ohi. 

Mainitsin edellisissä postauksissa, että meidän joulusta tulee taatusti erilainen tänä vuonna. Aivan kaikella tavalla erilainen. Joulusta tuli Sellainen, jota en todellakaan olisi toivonut. 
Yksi elämäni lähimmistä ihmisistä lähti pois luotani, luotamme. Ihminen, joka tuki minua alusta loppuun. Antoi elämää varten tärkeitä ohjeita. 

Lähdin kotiin jo aikaisemmin koirien kanssa, halusin kotiin. Toivon, että voisimme siskoni kanssa käydä sytyttämässä kynttilän hautasmaalle. Kun saimme kynttilän sytytettyä sain ihmeen rauhallisen mielen. Sain hyvästellä hänet! 
"Kun polkua mennyttä katselen
sidon muistojen kukista seppeleen
siihen kukat ilon, kuin murheenkin
varrelta polun, jota kuljettiin."
Ukki 18.11.1923-25.12.2015 <3 

-Tanja

H Y V Ä Ä J O U L U A !

torstai 24. joulukuuta 2015

LINKITÄ BLOGISI

tiistai 22. joulukuuta 2015

Nyt on se aika vuodesta taas, kun haen uutta luettavaa. Olen siivonnut nyt muutaman päivän lukulistaani, koska moni blogi jota luin, on lopettanut kokonaan blogitoimintansa. Joten lukulistani huutaa tyhjyyttään. 

Joten, jos koet, että juuri sinun blogisi olisi sellainen josta minä pidän linkitä se minulle. Laitathan pienen esittelyn myös mukaan linkitykseen. 

Jos et itse kirjoita blogia, voit linkata blogin, josta itse pidät! 

Tykkään lukea, äitiyteen, lapsiin ja kauneuteen liittyviä blogeja. 

Jään odottelemaan innolla, kiitos jo etukäteen. 

-Tanja