Vihdoin on säät kohdillaan ja laitoin parvekkeen kesäkuntoon. Päätettiin Olivian kanssa pitää pieni piknik henkinen iltapala parvekkeella. Tytsy oli onessaan, kun sai syödä muualla, kun pöydässä. Ja mikä hauskina oli Olivian mielestä, että mansikoita sai syödä ennen kunnon ruokaa. Se pieni ilon kiilto tytön silmissä. Pienet arjen hetket <3 

Ajattelin tänä vuonna laittaa partsille kukkia, mutta vielä on pohdinnassa mitä kukkia. Mun ystävä toi tänään jotain viherkasveja, en tosin enää muista mitä. :D Mutta eiköhän me saada ihanan kesänen parveke kohta, kunhan säät vaan suosivat. Mitä kasveja suosittelisitte ihmisille, joka ehkä aina välillä unohtaa kastella niitä? En halua mitään mistä pitää, pitää liikaa huolta. 

Oikein ihanaa tiistai-iltaa teille! <3 

 -Tanja 

Äiti jota ujostutti vauvalle puhuminen

Olin ehkä kummallinen, kun musta oli tosi vaikea puhu vauvalle, joka ei vastaa. Vaikka mitä koittaisin rupatella. Toinen katsoo, kun vihannes. Sekös, jos jokin saa mulle todella tyhmän fiiliksen. 

Kun Olivia oli vauva, en osannut puhua hänelle. En varsinkaan julkisilla paikoilla. Tuntui todella tyhmältä puhua, vähän jopa nololta. Vaikka puhuminen on todella tärkeää se ei vain luonnistunut minulta yhtään. Kotona "piilossa" yritin harjoitella vauvalle puhumista, mutta turhauduin moneen otteeseen, kun vauvan ilmekkään ei värähtänyt. Yritin ilmeillä ja hymyillä, en saanut vastakaikua. 

Välillä jopa ilmeilin peilin edessä, että oliskohan tämä hyvä ilme.. Tiesin, että ilmeeni eivät tehoa vastasyntyneeseen. 

Kävelimme ulkona, kaupassa ihan missä vaan ihan hiljaa. Kumpikaan ei sanonut sanakaan.. 

Mutta se hetki, kun aloin saamaan vastakaikua ilmeillä, käsillä jaloilla ihan millä vaan. Aloin lämpenemään vähän yksin vuoropuhelulle. Se, kun sai edes sen hymyn niin antoi mulle jonkinlaisen tsempin jatkamaan puhumista.

Pikkuhiljaa tämän äidin sanavarasto alkoi kasvaa. Ja enää ei tuntunutkaan hassulta puhua vauvalle, joka ei edes vastaa.

Nyt meillä asustaa pienimuotoinen räpätäti, joka saa kauhean hepulin, jos äiti ei heti vastaa. Nyt huudetaan niin kauan äitiä, kun äiti sanooo "no" Tälläisiä puhe juttuja mä aloin tänään pohtimaan päiväkoti matkalla, kun neitokainen ei ollut sekunttiakaan hiljaa. Hän tarvitsee sen vastauksen. Oli asia mikä hyvänsä.

Näin jälkeenpäin tunnen itseni todella hölmöksi, kun en osannut puhua vauvalle. Näin kahden vuoden jälkeen sehän tuntuisi todella itsestään selvyydeltä. Mutta onneksi olen oppinut puhumaan lapselleni. Tosin pakkohan se on vastata, kun kysymyksiä tivataan kovaa vauhtia.

Mutta eihän sitä omille tuntemuksille vain mitään voi ja varsinkin kun yrittää ja yrittää. Silti puhuminen tuntui niin luonnottomalta.

Onko kenellekkään muulle tuntunut vaikealta alkaa rupattelemaan vastasyntyneelle vauvalle? 

-Tanja 

Arkeni ilman lasta

Muutama päivä ja Olivia tulee kotiin ja arki alkaa taas rullaamaan. Halusin tulla kertomaan teille mun arjesta ilman Oliviaa. Miten mun arki on mennyt, kun Olivia on ollut mummolassa? -Mun arki on mennyt oikeesti tosi hyvin, olen ikävöinyt kyllä lastani, jos sitä mietit.

Olen myöhästynyt melkein, joka päivä koulusta jokusen minuutin. Olen nukkunut niin tappiin asti, kun olen pystynyt. Esimerkkinä tämän aamuinen: Heräsin, puin, pesin samalla hampaita ja takki niskaan ja olin 10 minuutissa bussipysäkillä. Näin ei todellakaan homma toimi, jos Olivia on kotona. Aamutoimiin menee vähintään puolisentuntia. 

Koulun jälkeen ei ole tarvinnut tuskailla Olivian hakemista kaatosateessa, vaan olen voinut hypätä suoraan koulusta kotibussiin. Kotimatkaan on mennyt puolentoista tunnin sijaan 15min. 

Perjantaina mietin, että mitäköhän sitä söisi. Tiesin, että kaupassa ei tarvinnut käydä, koska kaapissa oli ruokaa. VÄÄRIN! Taino kyllä kaapissa oli ruokaa, mutta kaikki oli mennyt vanhaksi. Eihän me oltu keretty mitään syödä, kun kummallakin pitkiä päiviä koulussa ja töissä. Ruoka on jäänyt taka-alalle, vaikka normaalissa arjessa ruoka on todella tärkeä juttu, koska Olivian täytyy saada syödäkseen. Siinä sitten tuskailin " Ai mistä huomaan, että ei ole lasta.." 

Kaupassa, kun Kalle on käynyt hän tuo ruokaa armeijalle. Maitoakin varmaan viisi purkkia nyt kaapissa, vaikka ainoa maidon juoja ei ole edes kotona.

Eihän me osata enää elää ilman lasta!!! Rutiinit, rutiinit ja vielä kerran RUTIINIT!! Kaipaan niitä, enkä osaa pitää niitä kasassa ilman Oliviaa. Aamulla on herättävä, kun Olivia herää. Nyt viikonloppusin se ei ole ollut niin justiinsa monelta sitä herää.

Olen pystynyt jäädä koulun jälkeen kaupungille hillumaan, koska ei ole ollut kiire mihinkään. Ehkä eniten nautin tästä lomasta, kun ei ole kiire hakemaan ja viemään ja tekemään ruokaa. Sekä olen saanut näyttää väsymykseni koulupäivien jälkeen koko mailmalle! 

Mä oon tänä aikana vasta huomannu, kuinka väsynyt mä olin. Sen väsymyksen vaan painaa johonkin niin taakse syvälle päähän, että sitä väsymystä ei enää tunne. Menee, kuin haamu päivästä toiseen.

Olivia ei ole nukkunut öitä kotona putkeen huh, ties millon viimeksi. Nyt mummollassa vetää 12h yöunia heräämättä. Jännittyksen vallassa odotan jatkuuko sama meno taas kotona.

Mummolakateus postauksessa olin kateellinen niille joiden mummolat olivat lähellä. Aloin miettimään, että hetkinen miksi mä olen siitä kateellinen? Meillä sentään on se mummola! Mummola, joka haluaa lapsen sinne ja haluaa viettää aikaa lapsen kanssa. Mun täytyy pitää se rikkautena, koska kaikilla sitä ei ole!!

Mutta lähtökohtaisesti, minulla sekä Olivialla on mennyt todella hyvin. Vaikka äiti onkin vähän ikävöinyt niin silti tää on mennyt tosi hyvin! Mutta lähtökohtaisesti mä olen nauttinut myös tästä, hyvällä omalla tunnolla. Tää oli vain mahdollista, koska Olivialla on mailman paras mummo! 

-Tanja 

Kaunis karuselli -Kuinka se syntyi?

Mistä idea blogin nimen vaihtoon? - Olen miettinyt nimenvaihtoa jo varmaan puolisen vuotta tasasin väliajoin. Our Journey ei ollut enää minua. Vai oliko edes koskaan? Ehkä englanninkielinen nimi ei kuvasta blogiani millään tavalla, enhän edes välillä muista mitä Our journey tarkoitti, sain tasasin väliajoin googlettaa, mitäs se tarkoittakaan.. En osaa englantia, joten Our journey :nkin lausuminen toi kovia paineita minulle aina, kun joku kysyi -Mitä blogia kirjoitat? Päädyin siis pienen kannustuksen kautta vaihtamaan nimeä. Ja nyt tuntuu yllättävän kotoislta suomalaisen nimen alla. Vaikka edelleen blogiini pääsee Our journey linkin kautta, ei anneta sen häiritä. Eihän? 

Kuinka valitsin juuri tämän nimen blogilleni? -Kaunis karuselli sai alkunsa aika mielenkiintoisin ottein. Syksyllä puhuessani siskoni kanssa, blogini nimestä. Pähkäilimme yhdessä uutta nimea eikä omaan korvaan syntynyt mitään kovin iskevää. Joten asia jäi siihen. Tasasin väliajoin sana karuselli pyöri mielessä, koska olimme siskoni kanssa miettineet, että karuselli kuvastaisi blogia, kuin elämäämmekin paremmi kuin hyvin.

No nyt lähiaikoina olin todennut kaksplussalaisille, että haluan vaihtaa blogini nimeä. Sain sieltä kovat kannustukset, nimen vaihtamiseen. Ja paljon erilaisia ehdotuksia. Mainitsin karuselli sanan, että sen ympärille olisi hyvä kehitellä jotain. Edelleen ideoita virtasi toinen toisensa jälkeen, jokainen toi oman ideansa esiin. Tykästyin Kaunis karuselli -Blogin nimeen todella. Sitten pyörittelin mielessäni, kaunis sanan muotoja Kauniimpi karuselli, kaunis karuselli, kaunein karuselli. Omaan korvaan parhaalta kuullosti Kaunis karuselli - Ja niin se nyt on mun blgoini uusi nimi!!

Mitä kaunis karuselli pitää sisällään? - Sana kaunis tuo esiin sitä, että opiskelen kosmetologiksi. Kauneus muutenkin on lähellä sydäntä. Sana karuselli tuo taas esiin meidän perheen arkea. Joten Kaunis karuselli tuo kahta asiaa esille, jota blogi koskee.

Blogissa on nyt väriäkin enemmän, kuin koskaan aikasemmin. Yleensä olen vaalean ystävä, mutta jotenkin karuselli tuo mieleen värikkyyttä, joten halusin myös laittaa väriä blogin ulkoasuun pienin yksityiskohdin.

Näin syntyi Kaunis karuselli -Blogi

Mitä mieltä te olette uudesta blogin nimestä? 

Entäs ulkonäöstä? 

-Tanja 

Pitkästä aikaa kirppistelyä

Vihdoin pääsin kirppiksille kiertelemään. Oon tehnyt nyt varmaan kuukauden lähtöä kirppareille, mutta tänään vihdoin sinne pääsin. Ja niin olivat päässeet kaikki muutkin.. :D Totesin ilokseni, että onneksi olen ilman lasta liikenteessä. Sain kierrellä ihan rauhassa ja tutkia kirppareiden valikoimaa.

En sinäänsä lähtenyt etsimään mitään tiettyä vaan lähdin avoimin mielen ihan kirppari fiilistelyn takia. Tykkään kierrellä kirppareita. Teen mielummin ostokseni live kirpulta, kuin nettikirppiksiltä. Siinä on vaan se tietty fiilis!! Tiedäettekö te sen livekirppu fiiliksen? Se, että näkee konkreettisesti tuotteen minkä on ostamassa.

Tän saaliin lempparit oli Adidaksen kengät Olivialle. Sekä tuo eläinpalapeli. Halvalla hyvää!! Itselle tarttui myös muutama kiva paita matkaan!

Odotan innolla, kun satamaan tulee kesällä peräkonttikirppis!! Se on ihan mainio siellä tulee tehtyä aina niin hyviä löytöjä.

Näihin kirppari fiilistelyihin tällä kertaa! Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

Tykkäättekö te livekirppuilla vai enemmänki nettikirppikset on enemmän mieleen? 

 -Tanja 

TUKKATAIKOJA

Tänään vihdoin koitti päivä, jolloin pääsin kampaajalle Heidin hoiviin. Luottavaisin mielin istuin penkkiin ja esitin toiveet hiuksiani kohtaan ja Heidi lupasi toteuttaa parhaansa mukaan mun toiveet. 

Mulla on ollut melkeempä tai no oikeastaan mustat hiukset ennen tätä vaalennus urakkaa. Koulussa alettiin ensin vaaleentamaan ja siitähän luonnollisesti tuli aika kuparin värinen. Joten oli aika taas tehdä hiuksille jotain. 

Mulle värjättii tyvi tummaksi ja vaalennettiin latvaa. Ainoa ehto mulla oli, että niistä ei saa tulla pissankeltaiset. 

Seuraavana projektina on, että lisäämme vaaleita raitoja hiuksiin, jotta saamme niihin vähän hehkua, vaikka ne nytkin hehkuu. Heh. 

TÄLLÄISET NIISTÄ TULI! 

Tämä äiti on niin onnellinen näistä hiuksista!! Joten suosittelen lämpimästi kaikille Trion Salon West Haír kampaamoa. (Ei yhteistyöpostaus) Heidi taikoi mulle ihan uskomattoman hienot hiukset. KIITOS!!! 

Mitäs te pidätte tästä muutoksesta? 

 -Tanja 

POTKUPYÖRÄ

Päätettiin ostaa Olivialle potkupyörä kevääksi ja kesäksi. Nyt ei välttämättä aina vaunuja tarvitse, kun lähikaupassa käydään piipahtamassa. Ja haimme päiväkodin vaihtoa, että jos saataisiin lähipaikasta päiväkotipaikka niin sinnekkin pääsisimme hyvin syksyllä vielä potkuilemaan. Pyörä ei tuntut nyt vielä kovinkaan ajankohtaiselta. Potkypörä taas sen takia, koska siinä pystyy hyvin harjoittelemaan tasapainoa ja pääsee vauhdikkaasti eteenpäin. Sekä ehkä tulevaisuudessa Olivia ei tarvitse koskaan apupyöriä oikeaan pyörään, jos tällä saataisiin hyvin tasapainoa harjoteltua.

Tilattiin potkupyörä lekmerin aleista taisi olla 35e alennuksen kera, joten ei kallis. Pyörä on 10 tuumainen. On vähän isohko vielä n. 90 cm tirpalle, mutta eiköhän kesään mennessä ole tullut muutama sentti pituutta, joten kymppituumainen on just passeli.

Potkypyörät on ilmeisesti ollut tänä keväänä kovinta huutoa. Ainakin Lekmerillä taisi olla hyvän alennuksen vuoksi loppukin yhdessä vaiheessa pyörät. En ole nyt käynyt katsomassa onko niitä tullut lisää. Mutta suosittelen oman kokemuksen kautta hommailemaan taaperoille potkupyörän.

Onko teillä potkupyöristä kokemusta ja olettko pitäneet? 

Kumpi parempi kaksivuotiaalle, pyörä vai potkupyörä? 

-Tanja 

Tuulimyllyjä vastaan..

"Hangen alla paine kasvaa

Kestänkö sen mitä vaaditaan

Rakas, onneks sä oot siinä

Silität mun hikistä päätä

Joku taika sulla on sillä

Sinä vain, sinä vain

Saat mut luottamaan

Meillä on aikaa.."

Tässä sitä edelleen ollaan kuudenkin vuoden jälkeen, vaikka matka on ollut pitkä ja piikikäs. Silti me olemme tässä toistemme kanssa. Meillä on perhe. 

En olisi uskonut itse silloin 12-vuotiaana, että tässä sitä edelleen ollaan ensi ihastuksen kanssa. Vuosiin on mahtunut, jos jonkin näköstä riitaa ja onnellisuuden tunteita. Välillä olen miestä heittämässä ulos talosta ja toisessa hetkessä pyytämässä anteeksi. Parisuhde on tahtojentaistelua, ainakin meillä. Mutta tässä sitä edelleen ollaan jostain kumman syystä, katselemassa toistemme hyviä ja huonoja hetkiä. 

Sain tänään kukkia sekä pääsen kampaajalle, kuinka ihanaa!! 

 Hyvää vuosipäivää meille! 

-Tanja