Taas kuulumisien vuoro! 

Kolmatta viikkoa viedään ja muutama vielä edessä. 

Palataan viimeviikon tapahtumiin: 

Viikko töissä meni sinäänsä tosi hyvin ja mikä parasta mulla oli perjantai vapaata töistä. Pääsin aikasemmin viettelemään viikonloppua pikkuMurun kanssa. 

Viimeviikolla ei töissä sen mitään ihmeempiä tapahtunut, hoitoja hoidon perään. Loppuviikosta niskat oli ihan jumissa. Pitäis koittaa kiinnittää tosi paljon työergonomiaan huomiota, mutta välillä se on vaan tosi vaikeeta, koska penkeissä rajallinen liikkuvuus. Sekä unohdan monesti, muistan asennon korjata vasta, kun alkaa hartioihin sattumaan. Opin tekemään ripsipermanentin, joka tais olla viikon kohakohta töissä. Vaihtelu virkistää niin sanotusti. +Sain myytyä yhden hoitotuotteen asiakkaalle hoidon lopuksi! Jeijj! 

Torstaina Kalle ja Olivia tulivat espooseen. Olisi ehkä ilkeetä sanoa, että se oli virhe, mutta olihan se. En tiiä miksi Olivia ei suostu nukkumaan oikeen missään muualla, kun kotona. Me ei siis koko viikonloppuna nukuttu kunnollisia yöunia, eikä päiväunia olleskaan. Puhti oli itellä vähän loppu sunnuntai illalla, mutta onneksi tiesin meneväni maanantaina iltavuoroon töihin, joten sain aamulla nukkua vähän pidempään. Olivia tippu myös siis pinnasängystä pää edellä lattialle.. Josta seurasi aikamoinen puumerkki otsaan. 

Lauantaina kävin tekemässä pikareissun lahteen, kun Milalla oli lääkäri. Käytiin kuvauttamassa kyyner ja lonkat. Kaikki näytti hyvältä, mutta virallisia tuloksia vielä odotellaan. 

Tällä viikolla oon tehnyt nyt muutamat iltavuorot, vaihtelu virkistää tässäkin asiassa. Huomenna on jännä päivä. Saan opetella tekemään ja tehdä siis ensimmäistä kertaa geelikuorinnan asiakkaalle. 

Tässä oli tällä kertaa meidän/mun pikakuulumiset. Viikonlopuksi suuntaan taas kotia kohti! Nyt kauniita unia kaikille! <3 

-Tanja

Joulupukki vai ei?

Joulu, jolloin kaikkien pitäisi viettää aikaa lähimpien ihmisten kanssa. Kenenkään ei pitäisi olla jouluna yksin. 

Me ei Kallen kanssa vietetty muutamaa joulua, koska yksinkertasesti se ei vaan ollut se meidän juttu. Syötiin joulusin ihan normaalia ruokaa ja oltiin vain. Ei mitään ylimäärästä hömpötystä. Mutta asiat muuttuivat. Nykyään haluamme viettää joulua, koska meillä on oma perhe. Mun mielestä lapsen kuuluu saada viettää joulua, joulua perheensä kesken. 

Ostin viime jouluksi ensimmäiset joulukoristeet ja koristelin kotia jouluisaksi. Joten nyt musta on tullut ihme jouluhöperö. Haluan meille omia jouluperinteitä. 

Mä en ole viettänyt joulua ikinä muualla, kuin oman perheen kanssa. Mulla on tietyt perinteet ja tavat mihin mä olen tottunut. Tästä joulusta tulee siis aivan erilainen, kuin aikasemmista jouluista. 

Mulle on kerrottu, että joulupukki tuo lahjat ja tontut kurkkii koko vuoden ikkunoista, että onko kilttiä lapsia ja ansaitseeko joululahjoja. Joulupukki joko tulee kylään tai on jättänyt sauna käynnin aikana kuusen alle lahjoja. Näin myös ajon opettaa Olivialle. Aijon kertoa satuja joulupukista ja tontuista. Sekä Petteri Punakuonosta, kuinka hän kyyditsee pukkia jouluna. Joidenkin mielestä tämä on aivan väärin, mutta mun mielestä ei ollenkaan. 

Minäkin olen lapsena uskonut joulupukkiin, enkä ole kärsinyt yhtään siitä, kun minulle on kerrottu, ettei joulupukkia olekkaan olemassa. 

Tänä vuonna emme osta kasapäin joululahjoja, koska lahjat eivät ole joulun pää idea, vaan perheen kesken viettää aikaa. Tottakai Olivia tulee muutamat lahjat saamaan, mutta ei kasapäin, ei ainakaan meiltä vanhemmilta. 

Odotan innolla joulua, näen lapseni onnen hänen silmistään, kun saa avata muutamat lahjat rapisevista paketeista. 

Onko teidän mielestä väärin kertoa lapselle joulupukista ja tontuista? 

Oikein hyvää joulunodotusta kaikille! <3 ps. Toivotaan, että saadaan valkoinen joulu! 

-Tanja

PÄÄ EI KASVA

Samalla, kun jaan meidän hassun hauskasta päivästä kuvia niin kerron myös vähän ikävemmästä asiasta. En tiedä onko oikeasti syytä huoleen, mutta ei kai koskaan voi olla liian varovainen. Varsinkin, jos asia liittyy lapseen. Äideillä on kuullemma äidin vaisto, mutta minulla ei ole soinut hälytys kellot yhtään, enkä vielä tiedä onko edes syytä huoleen.

Sain eilen aamulla soiton neuvolasta, joka koski Olivian päätä. Kerroinkin teille jo aikasemmin, että olimme olleet paino kontrollissa, joka onneksi osottautui turhaksi huoleksi. No nyt lääkäri oli katsonut Olivian pään mitat ja käyrät pään suhteen. Pää ei kasva niinkuin pitäisi. Olivialla on todella pieni pää 45.6cm. Ilmeisesti pään pitäisi olla jo isompi tässä iässä? 

En tiedä mitä ajatella, koska Olivia on kehittynyt muuten "ajallaan" ja normaalisti, niinkuin lapsen pitääkin. Mutta pää on takaraivosta littea, koska vauvana oli paljon selälleen, koska missään muussa asennossa ei suostunu olemaan. Joten litteä takaraivo vie senttejä jo muutaman ainakin pois. Sekä olemme molemmat pienipäisiä, joten oletettavissa ei ole mitään suuripäistä lasta.

Ajattelen positiivisesti. Hyvä, että Olivia tutkitaan ja pidetään silmällä, jos jotakin poikkeavaa tutkimuksissa tulisi esiin. Mutta kai saan silti olla huolissani? En tajunnut kysyä, että mitä, miksi? Kun sain puhelun. Kalle vie Olivian verikokeisiin ja mä menen sitten kontrolli ajalle mukaan. Toivon, että sieltä saan vähän lisätietoa, että mikä on homman nimi.

Joten onko täällä muita, jolla on pieni päisiä lapsia? Miten ovat sitten päät kasvaneet? 

 -Tanja

ISIN TYTTÖ

Rakkautta, rakkautta ensisilmäyksellä. Tänään meillä vietettiin Kallen toista isäinpäivää. Nää kaks on aivan mahtava parivaljakko. Olivia on ihan isin tyttö, isi on paras! Saan olla kiitollinen siitä, että Olivialla on rakastava ja huolehtiva isä läsnä hänen jokapäiväisessä elämässään, koska kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta.

Hyvää isäinpäivää kaikille iseille! <3  

-----------

Mä saavuin taas hetki sitten Espooseen, huomenna uusi viikko ja uudet kujeet. Sain taas peitellä pienen prinsessan omaan sänkyyn ennen lähtöäni. Perjantaina palatessani kotiin tuntui, että Olivia olisi viikossa kasvanut ja kehittyny tosi paljon. Niin rakas hän vain on. <3 

-Tanja

Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikko on nyt pulkassa. Tällä hetkellä istun junassa menossa kotiin. Viikko on ollut erittäin rankka, kun kuvailen koko viikkoa yhtenä pakettina. Vaikka viikkoon kuuluu paljon muutakin. 

Jännitin työharjottelua tosi paljon, jonka varmasti olette huomanneet joka some kanavasta. Mutta ilokseni sain ensimmäisen tunnin jälkeen huomata, että jännitys oli aivan turhaa. Naurattaa kuinka paljon olen oikeasti voinut jännittää. 

Paikka on musta tosi kiva, koska sieltä saa paljon irti. Saan paljon apua, joka on hyvä. Oon ollut työharjottelussa ihan hoomoilasena, kun erilaisia neuvoja tulee, erilaiset laitteet, erilaiset tuotteet. Mulla menee hetki ennenkuin pystyn omaksumaan kaiken tiedon. Joudun monta kertaa toistamaan asioita, ennenkuin ne jäävät päähän. Toivottavasti ohjaajilla ei ole mennyt ihan täysin hermo mun sooloiluihin siellä ja mun kysymyksiin. Varsinkin niihin samoihin kysymyksiin, jota saatan kysyä tunnin välein, koska en yksinkertaisesti vain muista. Tää on ollut niin uusien tietojen viikko. Ja on pitänyt yrittää imeä itseensä ne tärkeät asiat. 

Työkavereina on todella mukavia ihmisiä!! Ne tekee vielä tästä työharjottelusta vielä paremman, koska on kiva mennä töihin. 

Mitä olen oppinut ensimmäisen viikon aikana?

-Uuden paikan säännöt ja toiminta tavat. 

-Tekemään eritavalla eri hoitoja. 

-Opin uuden varausjärjestelmän sekä kassan. 

-Sain myös myytyä yhden kotihoito tuotteen asiakkaalle. ( Mua jotenkin ahdistaa se myyminen ja koen, että tuotteiden myynnissä on paljon opettelun varaa. Mutta en vielä heitä kirvestä kaivoon, koska vielä on viikkoja aikaa oppia myymisen taito. ) 

Uskon, että varmasti jotain muutakin olen oppinut, mutta nyt mä oon niin rikkipoikki väsynyt, että en saa päähäni muuta, mutta aika hyvä saldo mielestäni ensimmäiselle viikolle. 

Tänään pääsin uudestaan EkoPharman koulutukseen, joka oli ihan huippu juttu! Tuli niin paljon lisätietoa sekä uusi tuotesarja tuttavaksi. 

Nyt on ajatukset vain siinä, että näen Olivian! <3 Huomenna me vietetään isäinpäivää vähän etukäteen, koska mulla on taas sunnuntaina paluu takaisin. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

-Tanja

Heippa äiti!

" Heippa äiti " Kuului lapseni suusta, vaikka pakkailin vasta tavaroita Olivian avustamana. Minä pakkasin ja Olivia purki sitä myöten, kokeili vähän äidin meikkejä ja puki vaatteitani päälleen. 

Pusuttelin rakasta lastani, vaikka Olivia vähän jo siihen halailuun ja pusutteluun kyllästyikin. Silmät kostuivat, kun tiesin, että kohta on lähdettävä. Onneksi sain peitellä Olivian sänkyyn ja antaa vielä viimeisen pusun ennenkuin lähdin matkaan. Onneksi tyttö jäi hyvillä mielillä nukkumaan, joten oli hitusen helpompi lähteä. 

Kalle oli kuukauden Hollannissa työssäoppimassa ja nyt mä menen vuorostani Espooseen. Koen tämän mahdollisuutena. Voin lähteä harjotteluun, koska tiedän heidän pärjäävän keskenään. Pärjäsinhän minäkin kokonaisen kuukauden. 

Vähän voisin kummiskin jo itkeä ikävästä! Onneksi nään murun viikonloppuna taas! <3 

Hyvää marraskuun ensimmäistä päivää, tässä kuussa tulen kokemaan paljon erilaisia tunteita ja oppimaan paljon uutta. Odotan innolla! Tämä on minulle mahdollisuus oppia. Tämä on mahdollista, koska Olivia voi jäädä isänsä kanssa kotiin. 

-Tanja

Äitiä säikytellään

Tänään käytiin paino kontrollissa, koska viimeksi ei kuullemma ollut tullu painoa tarpeeksi puolen vuoden sisään, mitä ehkä olisi pitänyt tulla. Mä tressasin vähän, että mitäs jos 3kk päästä ei painoa ole tullut tarpeeksi. Luuleeko ne, että Olivia ei saa kotona ruokaa? No ajatukset painokontrollista jäivät taakse, mutta eilen illalla taas alkoi vähän jännittämään aamun aika. Olivia ei ole nimittäin mikään paras syömään kotona.

Olivia syö päiväkodissa lautasellisittain ruokaa, kun kysyin asiasta. Joten en ihmettele, että iltaisin ei välttämättä ruoka kotona maistu, koska nukkumaan mennään jo niin ajoissa. Mutta entäs viikonloput, kun ollaan kotona? Ainoa mitä tyttö suostuis syömään koko ajan hyvällä ruokahalulla.. on.. valmis lihapullat. Musta ne haiseekin niin oksettavalle, että miten toi lapsi pystyy niitä syömään. Meillä isi syö niitä, niin neitokainen on oppinut isin tavoille. Yök! Onneksi meillä ei niitä syödä kummiskaan päivittäin eikä viikottain. Isi saattaakin syödä, mutta Olivia ei, koska mä en niistä tykkää! Meillä menee aikalailla ruokailu niin, että meillä syödään sitä mistä mä tykkään. Esim ei varmasti tule koskaan olemaan kotona pinaattikeittoa, koska en voi sietää pinaatin makua. Olivia kyllä syö päiväkodissa näitä ruokia mitä kotona ei juurikaan syödä. Joten voin hyvällä omalla tunnolla jättää pinaattikeitot sun muut pois kotona ruokalistalta.

Siihen painoon takaisin, en myöskään ollut sen suuremmin huolissaan, koska Olivia on terve ja eikä näytä liian laihalta. Mun mielestä tyttö on sopusuhtainen omana itsenään. Aluksi olin tosi huolissani, mutta sain kuulla muutaman tsemppi puheen vanhemmiltani, että ei tarvitse olla huolissaan.

Nyt vihdoin mittoihin 

Laitan sulkuihin vanhat mitat

paino 11,5kg (10690g) 

Pituus 84.3cm (83.4cm)

Pää 45.6cm (45.4cm)

Nyt vihdoin ollaan yli kymmenen kilon! JEij! Mikä on aivan mahtavaa! No tällä kertaa, kun olimme omalla neuvolan tädille saatu aika hän ihmetteli, että miksi ollaan painokontrollissa, koska ihan hyvin painoa on tullut. Mutta saatiin toinen huolen aihe.. Ounou.. Se on pään ympärys mitta. Kuullemma mennyt reilusti ala käyrillä 9kk lähtien ja kukaan ei ole sanonut mitään. Joten nyt lähti lääkärille arvio pään mitoista ja maanantaina ollaan yhtä tietoa viisaampina.

Ollaan Kallen kanssa molemmat "pieni" päisiä, joten ei ole oletettavissa mitään jättiläis päätä Olivialle. Sekä Olivia oli vauvana tosi paljon selälleen, joten sen takaraivo on myös vähän litteä. En tiedä vaikuttaako se näihin mittoihin, mutta arvaatteko, kuinka tääkin otti kupoliin.. Jos oikeasti on jotain hätää Olivian pään kasvun kanssa niin kiva, että ei aikasemmin siitä oo mitään sanottu.

No nyt odotellaan, mutta nyt on yksi huoli vähemmän, painossa ei mitään vikaa! Mutta kyllä nää asiat mietityttää varsinkin, kun on ensimmäinen lapsi kyseessä niin ei oo mitään hajua mistään, mikä on ns normaalia.


ps. Huomaatteko uuden bannerin?!

-Tanja 

Jännittää niin, että oksennan

Oksettaa, perhosia vatsassa. Kerroin teille aikasemmin, että pääsen sittenkkin työharjotteluun tänä syksynä, vaikka mun ei vielä pitänyt mennä. Mutta näytin kynteni osaamisen suhteen ja tilaisuus tuli lähtöön. Sain paikan helposti espoosta, lahdessa ei enää ollut paikkoja tarjolla. Joten espoon Oppivat Kädet ottivat mut sinne. Paikka on hyvä mulle, koska se ei oo ihan mikään yksityinen salonki vaan Omnian oma tälläinen paikka, jossa on myös kampaaja samassa. Se on opiskelijoille tarkoitettu työharjoittelu paikka. Siellä saan aivan varmasti itsevarmuutta ja taitoa tekemiseen. 

Harjoittelun ensimmäinen päivä on 2.11 ja jännittää niin paljon, että voisin oksentaa tästä jännityksen määrästä. Mua ehkä eniten pelottaa se, että siellä opetetaan varmasti joitakin asioita aivan eritavalla, kuin miten mä oon oppinu, mutta täytyy oppia poimimaan ne parhaat jutut ja yhdistää ne omaan osaamisen kanssa. Itsevarmuus mulla on tosi heikko. Tiedän, että osaan tehdä, koska muuten en olisi päässyt työharjotteluun vielä, mutta silti se epävarmuus omien tekemisien suhteen on tuolla takaraivossa ja se mua pelottaa eniten, että epävarmuus ottaa vallan mun osaamisesta ja sitten en yhtäkkiä mukamas osaakkaan mitään. 

Mä oikeesti rukoilen ylemmältä taholta apua, että mulla menis kaikki hyvin. Kävin tänään koulussa täyttämässä laput harjottelua varten ja sanoin mun opettajalle, että onks mun pakko mennä, koen etten sittekkään ole valmis menemään työharjotteluun vielä. Onneksi mun opettaja sai tsemppattua mut kasaan ja sai mulle paremman mielen. Mutta kyllä mua silti jännittä. Sovittiin, että meen huomenna kouluun ja teen asiakkaan niin, että opettaja suurinpiirtein istuu mun vieressä ja katsoo, kun mä teen kasvohoidon. Jos se menee hyvin ilman suurempia huomautuksia niin lupaan etten panikoi enää. 

Mulla olis vielä teille lukijoille yks kysymys: Mun pitää kirjoittaa niinsanottua päiväkirjaa mun päivistä työharjottelun aikana, joten kysymys kuuluu kiinnostaisiko teitä, jos kirjottaisin tänne mun työpäivistä ja sun muista? 

Onko ketään muuta jännittäny näin paljon, kun mua? Yks työharjottelu!!!! En kestä!! 

-Tanja