Eikö otsikko kuullostakkin vitsiltä? - Mielestäni kuullostaa, mutta sitä se ei ole.. Rankkaa on olla työtön. Arki ei pyöri minkään muun ympärillä, kuin työnhaun etsimisen merkeissä. Jopa ahdistaa olla työtön, vaikka varmasti monen mielestä olisi parasta vain olla, olla kirjaimmellisesti tekemättä mitään.
Usein sanotaan, että työttömyys omaa laiskuutta ja saamattomuutta. Mielummin sitä elelisi sossun rahoilla taino nykyään kelan rahoilla. Väitän ainakin, että omalla kohdalla tämä on täysin paskapuhetta. Kyllä minä mielummin olisin töissä ja teinaisin enemmän, kuin että eläisin minimillä kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Sanoin kuvaamaton fiilis siitä, että olet käynyt koulut loppuun ja olet vihdoin valmistunut unelmiesi ammattiin. Odotat tulevaa innolla! Mutta odotat ja odotat tulevaa ja mitään ei tapahdu saa kyllä pienen masennuksen aikaan, että kukaan ei halua minua töihin.
Tulee väkisin pohdittua, että mikä itsessä on vikana, koska yrityksistä huolimatta kukaan ei ota osaksi työporukkaansa.
Työhakemusten kirjoittaminen on tuskaa ja sitä saa tehdä hikipisarat otsalla sekä palakurkussa, kun mikään ei näytä työhakemuksissa hyvältä. Yrität erottua edukseen, mutta lopulta huomaatkin, että olet varmasti sitä samaa massaa mitä työnantaja ei todellakaan halua osaksi työyhteisöä. "Olen reipas, positiivinen sekä oma-aloittenen. Tulen kaikkien kanssa toimeen." Vaikka tätä olenkin vältän sen kirjoittamista työhakemukseen. Mutta jostain syystä huomaan tuon lauseen aina löytyvän hakemuksestani. Se, että sinulla on erittäin paha lukihäiriö ei edesauta työhakemusten kirjoittamista. Se kynnys mikä on lähteä kirjoittamaan, kun tietää että virheitä tekstistä löytyy lukematon määrä. Eihän sellainen teksti saa edes työpaikkaa kiinnostumaan. No tässä on onneksi perhe ja ystävät auttanut ihan hirveästi.
Työhaastattelut on myös yksi helvetti. Jos jostain kumman ihmeen kautta olen päässyt työhaastatteluun niin sekös vasta jännittää. Ennen työhaastettelua istun vessassa tunnista toiseen. Puren kynnet, koska jännittää. Menen työpaikalle positiivisin asentein ja iloisena. Mutta silti paikkaa ei heru minulle, aina on joku parempi, kuin minä joku jolla on enemmän kokemusta kuin minulla. Tämä masentaa. Ei tekisi mieli yrittää enää uudestaan.
Miten ikinä voin saada työkokemusta, jos kukaan ei minua ota? En mitenkään..
Olen ollut vuoden työttömänä ja tällä hetkellä olen työkokeilussa työkkärin kautta. Odotukset olivat kovat, että jos työpaikka sieltä irtoaa niin hypin ja kiljun onnesta. No työpaikkaa sieltä en saanut. Mitä tein väärin? Nyt mietin, että mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi. Muutama työhaastettelu on edessä, onneksi. Mutta silti stressaa, koska en halua taas kotiin. Haluan elää normaalia arkea, haluan tehdä töitä. Olen valmis tekemään töitä.
Olen kateellinen kaikille kenellä on työpaikka, ei nimittäin ole tänä päivänä itsestään selvyys. Tsemppiä kaikille, jotka painivat saman asian kanssa. Kokemuksia voi laittaa kommentti boxiin tulemaan!
-Tanja
