Meidän tarinamme

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Mietin kauvan postaus ideoita. Ja äsken sainkin muutamat kivat ehdotukset Kuulta ja Saralta. Ne on vähän enemmän ja aktiivisemmin postaillu kun minä. Joten otin neuvostavaarin ideoitten suhteen.

Mä en oikeen ole kirjotellut mun parisuhteesta täällä. Ne jotka lukee mun blogia tietää että mun poikaystävän nimi on Kalle ja se on mun mailman ihanimman lapsen isä. Joten siis kirjotan mun ja kallen suhteesta ja miten olemme joskus aikanaan tavannut. 

Meillä tulee yhdessä oloa 4 vuotta täyteen 19.4, mutta olemmehan tunteneet monta vuotta ennenkun aloimme VIHDOIN seurustelemaan. 

Olin muuttanut espooseen 2004 vuoden keväällä. Olin tutustunut koulussani mun nykyisiin hyviin ystäviin. Ja Kalle muutti vähän mun jälkeen yhden parhaimman kaverin naapuriin. Taisin olla 12 vuotias kun näin Kallen ensimmäistä kertaa. Kalle on mua kaksi vuotta vanhempi. Kalle oli helsingistä muuttanut espooseen. Joten tietenkin meillä oli eri kaveriporukat ja kun onhan se mua vanhempi niin siinä iässä ikä ero tuntui suurelta. Joten ei meillä ollut yhteisiä kavereita. No kummiskin " rakastuin " Kalleen ensi silmäyksellä. Niin rakastunut olin kun 12 vuotias voi olla rakastunut! :D 

Sain tietenkin jossain vaiheessa Kallen numeron. Ja siis me tekstailtiin aamusta iltaan monta vuotta. Ja monta vuotta tarkoittaa se, olinkohan mä 16 vai 17 vuotias kun Kalle pyysi mua ensimmäistä kertaa treffeille. Muistan tunteen edelleen jännittynyt ja innoissaan. Tietenkin olihan niitä hiljasempiakin aikoja. :D 

No menimme kauppakeskus selloon ensitreffeillemme kaakaon ääreen. Olin ihan hiljaa ja suusta ei tullut sanaakaan. Siinä meni aikaa ja treffit olit ohi. En muista sitten millään mitä puhuttiin. 

Lähdimme treffien jälkeen molemmat eri suuntiin ja viesti tulee hetken päästä " nähdäänkö uudestaan? " No tottahan toki. Nähtiin muutamia kertoja. Ja sitten Kalle kysy multa että mitäs jos kokeillaan että toimisko tää. Mä tyhmänä vastasin " ihan sama. " Kalle sano ettei ole mitään ihan sama vastausta et joko tai. No mehän sitten kokeiltiin. Tosin kahden viikon sisällä olin parhaalle ystävälleni, et ei tosiaan ei tää oo mun mies ei yhtään. Mutta kehotti mua vielä katsomaan tilannetta. Ja tässä sitä edelleen ollaan monen vuoden jälkeen. 

Meillä oli pieni ero yhessä vaiheessa kun tuntu ettei kumpikaan tiennyt mitä halusi elämältään. Kalle olisi ollut ja on varmaan edelleen valmis menemään töihin ulkomaille. Mä en taas halua lähteä, mulla ei oo siellä mitää, Kallella työ mulla ei. No sitten mä repäsin ja muutin lahteen opiskelemaan ( tai siis hain vasta silloin kouluun, ei ollut todellakaan varma että pääsenkö.) No Kalle jäi espooseen ja mä lähdin Kitin kanssa lahteen. Päätettiin Kallen kanssa vielä hetken eron jälkeen kokeilla miten elämä sujuu yhdessä. Pieni ero oli mielestäni hyvä juttu, molemmat saivat miettiä mikä on elämässä tärkeintä ja mitä haluaa. No halusimme toisemme. 

Kallessa on paljon miinuspuolia mitä en voi sietää ihmisessä. Mutta paljon myös ihania piirteitä mitä rakastan. 
Onhan mussakin kaiken näkösiä piirteitä mitä se ei todellakaan varmaan siedä mussa. :D 

Tässä sitä elellään vielä yhdessä ihanan lapsen ja kahden koiran kanssa. 

Toivottavasti joku päivä kaunis timantti sormus sormessa. <3 ( ollaan jo oltu kihloissa ennenkun pidimme pienen preikin. ) Mielestäni ei ole mikään kiire, haluan unelmähäät. 







Otin muutamat kuvat we heartista tähän lopuksi. 



-Tanja

2 kommenttia: