Joku päivä tässä taannoin luin jostain facebook ryhmästä taas jälleen kerran keskustelua aiheesta "vituttaa, kun toisen lapsi koskee mun ostoksiin."
Luin ketjua ja aloin vaan miettimään, että hohho. Empäs oo ikinä ajatellut et joku oikeesti ottaa herneet nenään siitä, jos jonkun lapsi koskee omiin ostoksiin. Tein instastooryssä pienen kyselyn tähän liittyen, koska mä olin rehellisesti yllättynyt et niin moni oli sitä mieltä, että tuntemattomat lapset ei missään nimessä saa koskea omiin ostoksiin ja se hiiltyminen siitä oli ihan uskomatonta!
Tähän instastooryyn vastanneet jakautui oikeesti aika fifty-fifty, niin että ne kenellä on omia lapsia niin niitä ei haitannut tämä, että toisen lapsi koskee ilman lupaa ostoksiin ja ne ketä se raivostuttaa on niitä kenellä ei ole lapsia. No eihän tää "tilasto" mua mitenkään nyt yllättänyt.
Kyseisessä facebook ketjussa oli paljon, " vittu mä löisin sitä kakaraa kuka mun ostoksiin koskis!" Paljon puollusteltiin sitä, että se on hygenia syy, miksi heitä ärsyttää, et lapset koskee ostoksiin. -No tää ei mee mun jakeluun, koska missä kaikkialla ne ruuat onkaan pyöriny ja ollu kosketuksissa ennenkun ne on sinne kauppaan päätynyt tai kun sä olet ne ostokset maksanut. Että mun mielestä ihan turhaatta alkaa psykoosisoimaan jostain baktreereista mitä saattaa olla jauhelihapaketin päällä tai jossain hedelmässä. Mietikkää kuin moni siihen hedelmään on koskenut ennenkun sä oot sen ostanut!
Mutta näin äitinä, kun aloin asiaa miettimään niin kyllä mä sen ymmärrän, että joku ei siitä tykkää et lapset menee sörkkimään niitä ostoksia. Ensinnäkin ihan käytöstapoihin liittyvää, se mikä ei ole sun, älä koske. Tätä itse toistan kaupassa käydessä usean kymmenen kertaa ennenkuin edes päästään kassalle asti.
Ja eihän se ois kiva juttu, jos mun lapsi esim hajottais sen jougurtti purkin minkä joku on jo ostanut itselleen, silloin se on sen jokun toisen omaisuutta, ei meidän. Ni mitäs sit jos se purkki menis rikki? Tottakai mä siinä kohtaa pahoittelen ja tarjoudun vaikka ostamaan uuden tai antamaan rahat uuteen, kuin vain. Mut hei niin me äiditkin ollaan vaan ihmisiä, ei mekään keretä rekisteröimään kaikkea sillä sekunnilla, kun se mun pirkkopetteri kerkee jo koskea jonkun toisen ostoksiin.
Niitä facebookin kommentteja lukiessa olin oikeesti ihmeissäni, että eikö enää ymmärystä riitä, vaan heti ollaan somessa haukkumassa jonkun vanhenmuutta tai sitä lasta. "Kun ei ne vanhemmat sanonut mitään tai ei reagoinut, pitääkö niitä lapsia tehdä jos ei jaksa pitää niille kuria?" -Ootko ikinä miettinyt, et joku vanhempi, joka on sen lapsen kanssa siellä kaupassa niin voi olla raskas päivä takana? Ja vihdoin ja viimein sinne kauppaan on päästy lapsen raivareiden saattelemana ja oot joku sata kertaa kerennyt jo kertoa sille lapselle miten siellä kaupassa pitäisi toimia. Sanomisista huolimatta melkeimpä poikseutta ainakin meidän kauppareissulla tapahtuu jotain mistä oon ihan daahuoh, koska ei mee lapselle ymmärrykseen.
Mutta ylivoimaisesti paraskommentti oli se, että "älä sitten mene lapsesi kanssa kauppaan, jos et osaa pitää sitä kurissa!" -Neiti mielensä pahoittaja voi sitten itse jättää kauppaan menemättä, jos ärsyttää suunnattomasti jos lapsi koskee sun ostoksiin! Kerro mulle, että käynkö mä vain joka toinen viikonloppu kaupassa, kun lapsi on isällään? Okei karrikoitu esimerkki, mutta esim me kuljemme jalan, voisin käydä kaupassa ennenkuin haen Olivian päiväkodista ja kävellä niiden kauppakassien kanssa yhden tunnin. Voin sanoa, että olen niin laiskaäiti, että en todellakaan ala kantamaan kauppakasseja toiselta puolelta kaupunkia kävellen. Plus, että eihän se lapsi ikinä voi oppaia toimimaan oikein, jos pitäisi jättää vain kotiin. Enkä kyllä neljä vuotiasta jättäisi yksin. Lapsia on myös erilaisia, muistakaa se.
Mun täytyy nyt harmikseni myöntää, vaikka koitan lapselleni opettaa, että toisten ostoksiin EI SAA KOSKEA, niin poikkeuksetta näin silti tapahtuu melkein JOKA kerta. En ehkä ole huomannut sitä sillä sekunnilla, kun kaivan lompakkoa tai olen juuri maksamassa, mullakin on vain kaksi silmää ja kättä niinkuin sinullakin kanssa kauppailija! Mäkin olen vaan ihminen, vaikka olen äiti. Ei äitiys tarkota sitä, että mulla ois automaattisesti supervoimat ja mun lapsi käyttäytyisi aina kuin pyhä jeesus.
Mietin vain, että pidänkö lapsesta väkisin kaksin käsin kiinni ja koitan selittää lapselle tilannetta samalla, kuin koitan maksaaa niin, että kassajono seisoo, koska tässä on meille opetustilanne. Vaiko, että lapsi menee kassanpäätyyn ja toivon hartaasti, ettei koske kenenkään tavaroihin ja saan maksettua nopeasti ja pääsemme nopeasti kaupasta pois. Instastoryssä moni vastasi, että pitäisin kaksin käsin kiinni, jolloin maksutapahtuma venyisi. Oletko sä samaa mieltä tässä?
Mä oon sitä mieltä, että mahd nopeasti pois kaupasta ja jos se sattuu tai kun se koskee toisten ostoksiin niin siinä pakatessa on parempi tilanne muistuttaa, että ei saa koskea toisten ostoskiin. Mun mielestä olis silkkaa hulluutta alkaa lapselle selventämään siinä maksupäätteellä, kun koko muu jono seisoo.
-Tanja
