ADHD äidillä ja tyttärellä

perjantai 13. toukokuuta 2016

Olen aina ollut sujut mun ADHD kanssa. Eipä juuri ikinä tuottanut päänvaivaa. En ole edes ikinä miettinyt, kuinka se vaikuttaa muhun. Oon aina ollu niin rempsee ja räväkkä. Etten ole edes ajatellut, jos mulla ei oliskaan sitä, olisinko erilainen. 

No nyt oon lukenut paljon ADHD palstoja facesta. Ja välillä oikeesti ihmettelen, niitä julkaisuja siellä, että laittaako ne vaan laiskuutensa syyksi ADHDn. Että miksi sitä pitää mainostaa jotenki eri tavalla, jos kerran ei saa jotain asiaa aikaseksi, koska on ADHD.. Mutta nyt mä oon alkanut pohtimaan todella paljon omaa ADHDta. Ehkä se mun sotkusuus oikeesti johtuukin siitä, koska en todellakaan osaa laittaa tavaroita hetipaikoilleen yms. Ja tuolla ADHDn faceryhmissä on tosi paljon "sotkusia" asuntoja näkynyt. Tarkoitan nyt sotkulla siis sitä, että vaatteita sielä tuola ja täälä. Ja jos on alottanut jonkun projektin ei saa sitä valmiiksi.

Kun oon alkanut pohtia omia juttuja paljon oon saanut selityksen monelle jutulle, miksi mä teen jotkut asiat noin ja näin. Mä harvoin ikinä puhun missään, että kun mulla on ADHD niin siks oon tällänen. Saatan joskus jossain keskusteluissa mainita sen, että minäkin omaan sellaisen. Mutta en mainosta. (Paitsi nyt tässä postauksessa. :D Sekä olen sen nyt maininnut esittelypalkissa.) 

No miksi mä olen alkanut pohtia just nyt mun ADHDta? 
Siihen on todella yksinkertainen syy: Olivia. Kuulen usein päiväkodista, että neidillä ollut vauhtia taas hurjasti ja ei osaa keskittyä mihinkään. Ja on tollanen ja tällänen. No eikös ADHD olekkin periytyvä? Tietääkseni ja oletettavasti Olivia olisi sen perinyt. Siltä ainakin vahvasti vaikuttaisi. Olin aina ns varautunut siihen, että Olivia perisi sen. Ja ehkä jopa muitakin häiriöitä mm. lukihäiriön. Oon ollut asian kanssa oikeesti tosi sujut ja koskaan en oo miettinyt asiaa sen tarkemmin. 

Nyt, kun isku vastenkasvoja kolahti päin näköä, kuin salama kirkkaalta taivaalta olin hämilläni, että nytko jo? Tottahan toki se on pienestä pitäen jo matkassa kulkemassa, jos on kulkiakseen. Jotenkin silti oletin, että kouluiässä sen vasta todellisuudessa huomaa. 

Väitän, että Oliviasta sen jo huomaakin, vaikka on vasta kaksivuotias. Aloin miettimään, että ei samperi. Menetänkö liian usein ja liian helposti hermoni taaperooni, koska eihän se aina voi sen käyttäymiselle mitään, kun jos siellä sitä ADHDta on taustalla. Muistaahan sen istetäkin, että välillä oli mahdottomuus keskittyä yhteen asiaan ja ei vaan niinkuin pystynyt olemaan mitenkään päin. 

Mä oon selvinnyt koko mun elämän ilman mitään lääkkeitä ja se on musta tosi hyvä. Oon tainnut kerran kokeilla ja niistä ei muistaakseni ollut mitään tehoa. Mä haluaisin viedä Olivian ADHD testeihin ihan mun oman mielenrauhan vuoksi. Tiädättekö tunteen, kun saatte jollekkin asialle varmistuksen, vaikka se olisikin pieni asia. Silti siitä tulee niin turvallinen olo. Mul on just sellanen fiilis, että haluan mennä niihin testeihin heti äkkiä nyt välittömästi. Mutta eihän sellainen onnistu, kun testit tehdään lähemmäs kouluikää vasta. 
 Mikä mua pelottaa eniten tulevassa? 
Pelottavinta on se, että jos mä en pärjäisikään ADHD lapsen kanssa, koska mullakin on ADHD. Se on pelottavinta kaikista. Miten me tytöt sumplitaan asiat yhteen sopiviksi. Äidin pitäisi olla se, joka muistaa hoitaa hommat. 

Mä tarvitsen ohjausta miten toimia ADHD lapsen kanssa. Vaikka ADHD ei olekkaan varmaa niin haluan silti elää elämää, jossa eläisimme sellaista arkea. Jotenkin on helpompi mennä päivä kerrallaan, kun ajattelee jo valmiiksi sen olevan. Rytmit, rutiinit ja tasaista arkea. 

Mä en uskalla soittaa neuvolaan ja kysyä apua, koska mulla on fiilis siitä, että ne olettaa mun olevan vain väsynyt ja että en pärjää uhmakkaan lapsen kanssa. Ja tasan mun taustojen takia, niinkuin meille heti ehdotettiin raskaana ensimmäisessä neuvolassa kaikkia tukitoimia, koska olin sijoitettu niin eihän minulla voi olla tukiverkkoa. 

Onko täällä lukijoina ADHD äitejä, sekä joiden lapsillakin olisi ADHD epäilyä? 
Taikka vaan toinen. 



-Tanja 

24 kommenttia:

  1. Musta on ihanaa että kirjotat tästä niin avoimesti ja rehellisesti. Sun blogi on muutenkin aina ollut tosi rehellinen ja aito. Oot mahtava <3 En ole muuten edes tiennyt, että sulla on ADHD! Ei tullut edes mieleen.. Ymmärrän, että neuvolaan soittaminen on pelottavaa, mutta mun mielestä sun kuitenkin kannattaa tehdä se :) Tietysti jos sulla on ADHD ja Olivialla huomaat sellaisia piirteitä niin olisi hyvä varmistaa asia :)

    VastaaPoista
  2. Meillä ei varmasti Ole adhdta, mutta poika on hyvin meneväinen muuten. Itsekin olin pienenä tosi vilkas ja vanhemmat epäilivät adhdta puolitosissaan. Iän myötä tasaantui kuitenkin ja on se vilkkauskin kai muuten periytyvää. Muistan kuinka tarhatädit aina päivittelivät kuinka vikkelä olin ja tosi energinen. Poijan hakiessa kuulee usein myös samaa. 😊

    VastaaPoista
  3. Mulla on todettu myös, lääkkeitä söin pari vuotta mutta koin itseni niiden syömisen aikana apaattiseksi enkä omaksi itsekseni niin ne lopetettiin. Jerellä on suvun puolesta myös ADHD:ta ihan hirveesti ja sitä epäillään Helmillekin, tosin testit voidaan tehdä vasta lähempänä kouluikää. Neuvolasta oon saabut paljon neuvoja ja konkreettistakin apua hankaliin tilanteisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla teidänkin taustoista. :) Katsotaan mitä tuleman pitää.

      Poista
  4. Eksyin sattumalta, kun otsikko pisti silmään.
    Mulla adhd, ja todennäköisesti molemmilla pojillani. Tokaluokkalaisella vasta dg, tulevalla ekaluokkalaisella varmaan kohta perässä. Molemmat olivat jo taaperoiässä omalla tavallaan erityisiä ja olen jo siitä lähtien tiennyt, muttei kukaan ammattilainen tukenut (tosin meillä tuo onkin enemmän add, jota on vaikeampi tunnistaa) ja hakkasin päätäni pitkään seinään. Omasta kokemuksesta viisastuneen sanoisin sulle, että annan ajan kulua, älä liikaa mieti lapsesi mahd. dg. , siis näin aikaisessa vaiheessa. Ellei ala olemaan sellaisia oireita joista todella on haittaa ja joihin voi saada apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit! Niimpä pitäisi vaan elää normaalia elämää eikä liikaa miettiä. Tulema näyttää kyllä :)

      Poista
  5. Ai niin, mulla kanssa blogi, jos kiinnostaa tulla kurkkimaan. Asiaa adhdsta ja aika paljon myös sen vierestä. :D

    VastaaPoista
  6. Toi varmuuden haluaminen on tuttua ja myös mulle tosi tärkeetä! Meillä tytön allergiatutkimuksiin saaminen on ollut vähän itkuinen tie mutta nyt vihdoin ollaan siinä pisteessä että voidaan soitella suoraan lastenpolille. Adhd:sta en tiedä mitään, mutta soita sinne neuvolaan jos yhtään tuntuu siltä :) on sinne soitettu paljon pienemmistäkin asioista :)

    VastaaPoista
  7. Mulla on toi varmuuden hakeminen mun pojan kohdalla tossa keliakissa. Tähän asti syönyt gluteenitonta, koska isällä + sivulla paljon keliakiaa. Pienikin oire tuli ni otettiin gluteeniton rkv käyttöön. Nyt haluan, että jos ei olekaan keliakiaa ni aina parempi ois mun pojalle.

    VastaaPoista
  8. Ihanan rehellinen teksti!
    Jaksamisia sinne <33

    VastaaPoista
  9. Mulla itselläni ADD ja pojalla ADHD. Arki on välillä karusellia. Joskus on tappelua kouluun lähdöstä mutta useammin lähtee koulun reippaana poikana�� kyllä ne oikuttelut kuuluu myös "normaalille" lapsillekin. Minusta se on osa kehitystä kasvaa ja oppia omat tunteet ja käsittelemään asioita eritavalla. Tsemppiä kovasti teidän elämään.

    VastaaPoista
  10. Ei noin pienellä aleta vielä tutkimaan ADHD:ta, sillä diagnosointi on hyvin vaikeaa eikä tuossa vaiheessa voi olla varmoja mikä kuuluu uhmaan ja oman tempperamentin löytämiseen ja mikä taas ei. Älä murehdi turhaan ja anna ajan kulua :) Jos sama meininki jatkuu niin tietysti siihen puuttuu varmasti neuvola, toimintaterapia ja ihan neuron puoli sairaalassa. Tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei aletakkaan vielä tutkimaan! Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. :) kiitos kommentistasi!

      Poista
  11. Ihanan rehellinen teksti! Arvostan avoimuutta blogeissa suuresti ja siksi on ihana lukea tällaisia postauksia! Tsemppiä sinne teille molemmille! <3 Yritä olla murehtimatta. <3

    VastaaPoista