Kyllä, meillä herkutellaan

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Sain todella loistavan postaus idean ystävältäni, kun seurasin hänen snäppiään. Joten se ikuinen aihe, herkut/ruoka lapselle. 

Olivian ollessa vauva mulla oli itsestään selvyys, että Oliviahan ei karkkia joka päivä syö. Herkut jätetään minimiin. Mutta silloin tällöin saa herkutella. Mikään ei ole ehdoton ei. Mutta ei meillä kyllä karkkipäivääkään vielä löydy, koska mielestäni Olivia ei sellaista vielä tarvitse. Itse en muista milloin olisin karkkia syönyt/ostanut. En välitä makeasta yhtään. Mutta meidän taloudessa herkku suu onkin Kalle. 

Kirjotin joskus aikojen alussa, että Oliviahan ei mäkkärissä syö. Mutta tulipahan sekin todistettua vääräksi valaksi. Koska kyllä vaan me syömme silloin tällöin, mutta harvoin. Arvatkaa miksi? -Koska Olivia ei välitä hamppareista. Eikä kyllä sen sijaan pizzastakaan. Lähiaikoina kysyin Olivialta junassa mitä hän haluaa tänään syödä mummolassa? Vastaus tuli, kuin apteekin hyllyltä KALAA! Junassa vierustoverit alkoivat nauramaan ja olivat ehkä vähän yllättyneitäkin, että sieltä tuli tuollainen vastaus. Eikä esim karkkia tai hampparia. 
Mutta oon itse täysin sitä mieltä, että lasten ruuissa ei tarvitse "olla niin tarkka." Tarkalla tarkoitan sitä, että oli sitten rasvaista tai vähä rasvaista jauhelihaa. Ja jos välillä syödään ulkona ei se ole niin justiinsa. Mutta yleisesti ottaen perus kotiruokaa. Muussia ja lihapullia. Kyllä muussiin kuuluu iso lusikallinen voita. 

Mä en henk,koht jaksa taiteilla ja reissailla ruuasta. Perus kotiruualla mennään pääpiirtein tässä taloudessa, ilma ressiä. Näissä asioissa kannattaa mennä maalaisjärjellä eteenpäin. 

Mutta onhan se totta, että lapsi oppii syömään sitä mitä vanhemmat opettaa syömään. Olivialle karkkihylly on sama asia, kuin jauhohylly. Olivia ei ikinä kinua, jos kävelemme karkkihyllyn ohi pysähtymättä. Me ei olla opetettu, että aina saa jotain herkkua. (Toivottavasti, huomenna ei oo eri ääni kellossa nyt, kun tän ääneen sanoin.)

Mutta musta vähän tuntuu, että Olivia on tullut muhun vähäsen, koska ei Olivia välitä suklaasta. Kalle osti pääsiäismunia alennuksesta niin ei Olivia syö suklaata se vaan haluu avata, ne koska siellä on lelu. En tiedä oonko pallon ainoo nainen, joka ei suklaasta välitä. Heh.
 Joten lyhykäisyydessään: Meillä syödään höttöruokaa ja karkkia välillä.  Ja silti, en mielestäni opeta epäterveellistä elämää lapselleni. Välillä voi nauttia! 

Kertokaa teidänkin mielipiteet asiasta? Karkkia, hampparia yms? KYLLÄ VAI EI? Vaiko kultainen keskitie ja maalaisjärkeä käyttäen, niinkuin meillä. 

ps. Kuvien otettua annoin Kallelle tikkarin samantien, hyi! 

-Tanja

15 kommenttia:

  1. Noin se kuuluukin mennä! Välillä voi nauttia, kunhan ei joka päivä ;)

    VastaaPoista
  2. Mieluummin tarjoan kunnon ravintolaruokaa kuin hampparia tms jos käydään ulkona syömässä. Itsekään en enää ole "roskaruoasta" välittänyt moneen vuoteen. Pizzatkin teen pääasiallisesti itse, kun oikeista raaka-aineista tehty pizza on paljon raikkaampi jo maultaan toisinkuin esim. rasvaiset Buffa mätöt. Kerran vuoteen kuitenki pyritään käymään hesessä ja buffassa, yleensä noikin sijoittuu reissuihin jos ei löydä nopeasti sopivaa ravintolaa (kelikiaa perheessä). Itse oon panostanut viime vuosina ruuan laatuun enempi suurin syy siihen varmaan on, kun tuli perheenlisäystä jonka myötä tajus, että on parantamisen varaa meidän ruuissa. Karkkia ja suklaata meillä menee kyllä kerran viikkoon vähintään. Itse oon aina ollut sokeri hiiri, mut sekin on nykyää muuttunut ettei välttämättä tee edes mieli samalla tavalla kuin ennen. Mutta irtiottoja pitää olla välillä ja se on tervettäkin, mut kohtuudella sekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea kohtuudella. :) Keliakia perheessä se on vähän erilaista varmasti koko syömis homma!

      Poista
  3. Meillä syödään ihan sellaista arkiruokaa, ja joskus käydään pitsalla, hamppareista meidän muksut ei välitä (vielä ainakaan). Karkkia söisivät mut rajoittaminen on yllättävän helppoa. Ei olla yleensä ostettu karkkai kotiin vaan ovat joko tuliaisia tms. Niin ei kovin usein edes karkkihyllyllä kinuta. Joskus kassalla saattaa suklaapatukka lähteä mukaan, mut harvemmin.

    VastaaPoista
  4. Ei olla mekään opetettu 2v3kkn ikäistä poikaa karkkihyllyille, ja esim. vielä viime kesänä poika ei hyllyjä noteerannut, vaan itki ja kinusi joka kerta ainoastaan mansikoita ja herneitä, joita myytiin kauppojen ovilla. Mutta en tiiä, mitä talven aikana tapahtui, mutta nyt joka kerta kaupan namihyllyillä alkaa hirvee itku ja "mami-mani" (siis nami :D) -parkuminen. Syytän tästä kyllä aika pitkälle pojan kaikkia isovanhempia, jotka alkoivat talvella tuputtaa heillä ollessaan ja kantaa meillä käydessään JOKA KERTA namia, pullaa tms. pojalle. Pahin esimerkki oli yksi kerta, kun appivanhemmat toivat ulkomailta tuliaiseksi 20 tikkaria. Siis 20 yhdelle 2-vuotiaalle. :o

    Me ollaan tähän asti vedetty herkkujen kaa rentoa linjaa eli saa ottaa kylässä tai meillä olevien vieraiden kanssa jotain leivosta tai arkenakin namia, jos kotona on jostain sitä kulkeutunut. Mutta nyt on pakko ollut ottaa yksi herkkupäivä viikkoon, kun on mennyt ihan mahdottomaksi herkkujen kinuaminen. "Mami-mami"-huuto on jo aamupalalle tultaessa ja loppuu iltapalalla. Isovanhemmillekin on nyt tehty selväksi, että se herkkuihin hukuttaminen loppuu nyt. En edes tajua, miksi kylässä käydessä arkenakin pitää olla ruuan jälkeen täytekakut pöydässä ja kylään tullessa suklaapatukka tms mukana. Miksi edes joka kerta pitää tuoda jotain yllätystä lapselle, en vaan tajua. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mikä tikkari määrä!! :D No mutta mielestäni maalaisjärellä pääsee todella pitkälle herkkujen suhteen. En ainakaan itse jaksa miettiä hirveesti. :)

      Teillä kuullostaakin todella hyvältä!

      Poista
  5. Meillä vähän allergiat rajoittaa että ravintolassa taaperolle tilataan riisiä ja lihaa ja sitä samaa se on pitkälti kotonakin :D mä kuvittelin olevani sokerinatsiäiti mutta isipä antoi korkillisen limsaa ennen kun lapsi oli edes puoltavuotta, multa mitään kysymättä joten se siitä. Mutta juurikin näin maalaisjärjellä pääsee pitkälle. :) Hulluksi tulisin jos vahtaisin kaikkien allergioiden lisäksi ettei kukaan koskaan vahingossa anna mitään herkkuakaan, varsinkin kun ne herkutkin pitää aina tarkistaa ettei niissä ole jotain allergisoivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no teillä noi allergiat. Pääsee helpommalla, jos menee vaan jäitähatussa eteenpäin! :)

      Poista
  6. Oikoluetko tekstejäsi ennen julkaisua? Ehkä siihen oli tarve :-) Hyvä aihe mielestäni. Ei lapsen kuulu haluta kaikkia mahdollisia herkkuja päivittäin, tai edes koskaan. Kuulostaa siltä, että homma on fiksulla ja terveellä pohjalla perheessänne :-)

    Kommenttini saattoi tulla kahteen kertaan, sillä ei aluksi suostunut julkaisemaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luitko ollenkaa esittely tekstiä?

      Poista
    2. Kyllä luen tekstini, mutta esittely palkissa lukee syysiihen, miksi kirjotusvirheitä löytyy teksteistäni. :)

      Niin munkin mielestä just tällänen on meidän perheessä hyvä järjstely!

      Poista
  7. ''kalaa!'' Haha, mä en kestä, ihana Olivia!! :D <3

    VastaaPoista