ÄITIENPÄIVÄ JA OLETTAMUS

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Tiedättekö sen fiiliksen, kun oletat jotain tapahtuvan ja sitten ei tapahdukkaan? Mulla on ainakin tietyistä päivistä taikka tapahtumista ennakko käsitys. Sekä miten mun omasta mielestä asioiden pitäisi mennä ja tapahtua. Tänään oli yksi niistä päivistä, jolloin luulin saavani erityiskohtelua.

Kun et saakkaan herätä äitienpäivänä siihen, kun aamupala tuodaan sänkyyn, sen sijaan heräät siihen, kun taapero repii hiuksista kuuden aikaan aamulla. Katson kelloa toiveikkaana, että se olisi jo enemmän. Haistelen ilmaa, tuoksuuko täällä aamupala? Turhaan.. Käännän kylkeä ja katson ahaa, siinä se mies makaa syvässä unessa, eikä aamupalaa todellakaan ole tehty valmiiksi. Sen sijaan sinä heräät lapsen kanssa ja laitat lapselle aamupalaa. Sekä leivot itse itsellesi kakun äitienpäivän kunniaksi. Minulla oli käsitys, että automaattisesti saisin aamupalan sänkyyn ja minut herätettäisiin ihanasti tähän päivään, joka oli minulle tarkoitettukkin.

Olin saanut jo kukat edellisenä ilta. Tiesin, että Kalle menee töihin äitienpäiväksi, joten en nyt odottanutkaan mitään mailmaa mullistavaa, mutta silti odotin edes jotain. Ja uskon, että toiveeni olisikin tapahtunut, jos Kalle ei olisi ollut yömyöhään edellis iltana töissä. Sekä, että joutui menemään taas aamusta takaisin. Mutta silti mulla oli se pieni toivon kipinä takaraivossa.

Loppujen lopuksi, kun hän heräsi sain aamupalan kyllä. Mutta mua alkoi kertakaikkiaan hermostuttamaan, kun ei voida laittaa nätisti pöytää. Sämpylät pussissa ja rumimmat lasit pöydässä mitä meiltä kaapista löytyy. Kuulin vain, että "etkö voi elää normaalia elämää. miksi sun pitää koko ajan ottaa kuvia sinne blogiin." Ihan yksinkertaisuudessaan olisin vain halunnut nätin aamupala pöydän, koska me harvoin syömme yhdessä aamupalaa. Laitoinhan minäkin pöydän koreaksi, kun oli isäinpäivä. Ei tässä nyt yhtään ollut mistään blogista kyse, kun sanoin miksi pöytä ei ole kauniisti katettu. Otin blogi kuvat jo aikasin aamulla. Tottakai olisin kameran rullalle halunnut ikuistaa kauniin aamupalapöydän 2016 äitienpäivänä.

Loppujen lopuksi söimme hymyssä suin tekemääni kakkua ja sitten Kalle lähti töihin. Ihan vastasuuden varalta, mun kannattaisi vähän laskea "kriteereitä" näiden "juhla"päivien kannalta, koska jos toisella tosissaan menee puoli yhteen asti yöllä töissä en minäkään heräisi laittamaan kello kuusi aamupalaa, vain koska on "juhla"päivä. Ja kyllä minä olen ihminen, joka odottaa mieheltään asioita tälläisenä päivänä. 

Kaikki hyvin, loppu hyvin. Sain vielä toisen kukkakimpun, mieheltä palatessaan töistä kotiin. Työpaikka lähetti minulle äitienpäivä kukat. Kyllä meilläkin oli ihana äitienpäivä loppujen lopuksi, vaikka aamulla petyinkin pienesti. <3

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3



-Tanja 

8 kommenttia:

  1. Jep tuttuja tunteita! Täälläkin yksi joka odottaa onnittelulauluun heräämistä, aamiaista sänkyyn ja lasten tekemiä lahjoja. Selvästi meidän isi on opettanut liian hyvään kun omat odotukset on mukamas liian korkealla :'D

    VastaaPoista
  2. Tästä mulla ei ole kokemusta, kun ei ole lapsia! Mutta veikkaan, että sama tilanne tulee olemaan ;D

    VastaaPoista
  3. Mutta ehkä ensi vuonna me mammat saadaan kunnon äitienpäivä, tainnut olla tätä liikkeellä useammassakin perheessä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon kans lukenut. Peukut pystyyn ens vuodelle! :D

      Poista
  4. Hah, mulla on kyllä ihan samallalailla aina isot odotukset jos on äitienpäivä tai mun synttärit. :D Sitä jotenkin toivoo että saa aamupalan nätisti valmiina ja kukkakimpun pöytään. Tänä vuonna en saanut edes kukkia, vaikka erikseen oikeen sanoin miehelle että sunnuntaina sitten ostat niitä kukkasia :DD Ei hän kuulema osaa ostaa! Voi meitä :)

    VastaaPoista